Miten voi oppia small talkia?
Isälläni on Aspergerin syndrooma ja äitini on ollut aivovamman takia melkein puhumaton siitä asti kun olin pieni. Olin koulukiusattu, ujo, kaveriton lapsi ja vietin paljon aikaa veljeni kanssa, jolla on myös Asperger. Nyt olen parikymppinen ja muutin syksyllä töiden perässä uuteen kaupunkiin. Ihmisiin tutustuminen on tosi vaikeaa, kun en osaa yhtään small talkia! Annan itsestäni tahtomattani tylyn ja törpön vaikutelman. Osaako kukaan antaa hyviä vinkkejä, miten small talkia voisi oppia? Lähden liikkeelle tasosta, joka on todella väkinäinen ja vaivaannuttava.
Kommentit (4)
En tiedä mutta suomalaisten kannattaa puhua
Vierailija kirjoitti:
Ei suomalaisen tarvitse small talkata. Tyhjän nauraja, tyhjän puhuja ei kiitos. Britti puhuu small talkia (eli indeed ja päälle täytesanoja). Briteillä on niin vähän tilaa että he ovat aina joutuneet kommunikoimaan keskenään.. Suomalainen tarvitsee hiljaisuutta. Suomalainen puhuu vain asiaa.
Kyllä Suomessakin tarvitsee small talkia. Pitäisi vähintään osata vastata small talkiin niin, että toinen ymmärtää etten yritä lopettaa keskustelua lyhyeen.
Small talkia eli suomeksi joutavanpäiväistä jaarittelua oppii parhaiten kuuntelemalla muita. Sellaisissa tilanteissa, joissa paikalla porukassa ei ole mitään hyviä ystäväporukoita vaan tuttavia tai jopa entuudestaan toisilleen tuntemattomia. Esim työpaikoilla, kursseilla tms. Pääperiaatteiltaan homma toimii niin, että joku sanoo tai kertoo sulle jotain. Sen jälkeen hän "heittää pallon" sulle ja sun tehtäväsi on päättää, mitä pallolla teet. Eli miten reagoit saamaasi palloon. Jos haluat smalltalkin jatkuvan, kommentoit toisen sanomaa asiaa ja mielellään vielä liität siihen hänelle jonkun kysymyksen tai esität jonkun erilaisen näkökulman asiaan. Näin olet vuorostasi "heittänyt palon" takaisin toiselle osapuolelle. Jos kuitenkin kommentoit vain tyyliin "aha" ja siirrät katseesi pois toisesta, olet tiputtanut pallon eikä toista kiinnosta enää nostaa sitä. Small talkissa ei ole merkitystä, onko kiinnostunut koko puheenaiheesta lainkaan. Riittää, että jatkaa pallottelua. Pallo voi tipahtaa myös silloin, jos esittää hyökkäävän tai muuten epäkorrektin mielipiteen tai näkökulman.
Mä en ole koskaan ollut mikään porukkaihminen viihdyn paremmin pienissä porukoissa samanhenkisten kanssa) ja sen vuoksi small talk oli mulle aika vierasta silloin, kun ensimmäisiä kertoja siihen työelämässä jouduin. Oli kuitenkin pakko opetella, koska työni puolesta tapasin paljon ihmisiä ja jouduin myös aina silloin tällöin osallistumaan tilaisuuksiin, joissa toimin työnantajayritykseni edustajana. Omia mielipiteitään joutuu sellaisissa tilanteissaan suodattamaan eikä kannata ottaa puheeksi asioita, jotka esim toisen osapuolen kotimaassa tai kulttuurissa on jotain ihan muuta kuin meillä Suomessa. Pitää löytää kevyempiä puheenaiheita ja jos keskustelu alkaa ajautua väärään suuntaan, palauttaa se takaisin kevyemmäksi. Sun kohdallasi ihan no-no on esim arvostella tapoja, jotka uudella paikkakunnallasi on tavallisia. Vaikka paikallisia ruokia, ihmisten puheliaisuutta tai puhumattomuutta, paikkakunnan ankeutta tms. Small talkissa on tärkeää varoa, että et aseta toista puolustuskannalle.
Ei suomalaisen tarvitse small talkata. Tyhjän nauraja, tyhjän puhuja ei kiitos. Britti puhuu small talkia (eli indeed ja päälle täytesanoja). Briteillä on niin vähän tilaa että he ovat aina joutuneet kommunikoimaan keskenään.. Suomalainen tarvitsee hiljaisuutta. Suomalainen puhuu vain asiaa.