Tyhjästä ahdistuminen
Yhtäkkiä tuli mieleen, että mitä jos vanhemmat on aikanaan lukeneet teiniajan päiväkirjaani? Siellä on aika rivoja seksijuttuja.
Tai spontaanisti häpeän jotain menneisyyden tilannetta, mitä en muista ihan varmasti edes tapahtuneen kuten ajattelen.
Ei mitään järkevää syytä huoleen, mutta yhtäkkiä kauhistuin ajatusta. Miksi ihmeessä mun aivot kehittää TÄYSIN TYHJÄSTÄ huolenaiheita?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksia ja muistoja tulee ja menee, sellainen on ihmisen mieli. Ihan normaalia. Ei siitä tarvitse välittää mitään, antaa muistojen ja niihin liittyvien tunteiden tulla ja mennä.
Puhut asiaa. Olen vastikään toipunut syvästä ja pitkästä masennuskaudesta ja tarkkailen fiiliksiä yhä luultavasti liikaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksia ja muistoja tulee ja menee, sellainen on ihmisen mieli. Ihan normaalia. Ei siitä tarvitse välittää mitään, antaa muistojen ja niihin liittyvien tunteiden tulla ja mennä.
Puhut asiaa. Olen vastikään toipunut syvästä ja pitkästä masennuskaudesta ja tarkkailen fiiliksiä yhä luultavasti liikaa. Ap
Hyvä kun olet toipunut, liian harvoin kuulee jonkun noin sanovan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatuksia ja muistoja tulee ja menee, sellainen on ihmisen mieli. Ihan normaalia. Ei siitä tarvitse välittää mitään, antaa muistojen ja niihin liittyvien tunteiden tulla ja mennä.
Puhut asiaa. Olen vastikään toipunut syvästä ja pitkästä masennuskaudesta ja tarkkailen fiiliksiä yhä luultavasti liikaa. Ap
Hyvä kun olet toipunut, liian harvoin kuulee jonkun noin sanovan.
Kiitos! :) ap
Ajatuksia ja muistoja tulee ja menee, sellainen on ihmisen mieli. Ihan normaalia. Ei siitä tarvitse välittää mitään, antaa muistojen ja niihin liittyvien tunteiden tulla ja mennä.