Harmittaa kun sukulaiset ignooraavat synttärit ja joulut heti kun lapsi tulee rippikouluikään
Vielä ala-asteella isovanhemmat, kummit ja muut sukulaiset ostivat pieniä joululahjoja lapsilleni. Nyt kun ovat jo 15 ja 17, ei kukaan soita edes onnitellakseen. Rippikoulun käytyä ei ilmeisesti ole enää suotavaa muistaa?
Ja kyllä, ostan itse lahjat omille lapsilleni, enkä valita, ihmettelen vain. Onko muilla näin?
Itse muistan vieläkin 22v kummityttöä jouluisin ja synttäreinä, samoin kaikkia sukulaisia joilla on merkkipäivät. Nuorille ( veljen lapset ja ystävän lspset) laitan pienet paketit, etenkin jouluisin. Minusta se vasn kuuluu asiaan.
Onko lapsia tosiaan karaistava kovaa maailmaa vastaan hylkäämällä kaikki kiva ja hemmottelu?
Lapsista itsestään tämä on hämmentävää, että yhtäkkiä ollaan koko muulle suvulle kuin ilmaa.
Ex miehen vanhemmat onneksi vielä muistavat lapsenlapsiaan.
Kommentit (21)
Kovin on materialistinen ajattelutapa...
Lapset eivät ole lahjottavia pikku murusia ikuisesti. Jossain vaiheessa se muistaminen pitäisi muuttua molemminpuoliseksi. Mitenkäs olet lapsesi kasvattanut, soittelevatko he sukulaisille, mummeille ja kummeille, muistavatko pienin lahjoin?
#ilmastonmuutos
Kaikki voivat ostaa itselleen sen välttämättömän, turhaa krääsää ei kukaan tarvitse kaappeihin ja lattioille pyörimään.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on äidin puolella 10 serkkua, isän puolella 9. Emme mitenkään pystyneet kaikkia muistamaan tai edes käymään synttäreillä. Kummilapsia muistetaan rippi-ikään asti lahjoin, sen jälkeen tekstarein ja mahdollisesti valmistujais- ja häälahjoin vähän paremmin kuin normiserkkua. Kummin tehtävä kuitenkin auttaa kasvattamaan kristilliseen tyyliin, ei lahjoa koko elämää.
Ymmärtän tosiaan jos on paljon lapsia/lapsenlapsia, että ei rahat riitä... mutta kai sitä nyt voisi edes soittaa?
Meidän suvussa minulla on kaksi lasta ja veljelläni kaksi. Ei siis nyt niin älyttömästi. Exmiehen vanhemmilla taas on 9 lastenlasta, mutta onnistuvat kyllä muistamaan kaikkia edelleen.
Ap
Kyllä minä kummilapsen muistamisen lopetin rippikouluikään. Tai no, facebookissa toivotan onnittelut, jos muistan. Muita suvun lapsia en ole ala-asteen ensimmäisten luokkien jälkeen muistanut kuin perheen yhteisellä joulukortilla.
Vierailija kirjoitti:
Kovin on materialistinen ajattelutapa...
Lapset eivät ole lahjottavia pikku murusia ikuisesti. Jossain vaiheessa se muistaminen pitäisi muuttua molemminpuoliseksi. Mitenkäs olet lapsesi kasvattanut, soittelevatko he sukulaisille, mummeille ja kummeille, muistavatko pienin lahjoin?
Minä muistan kyllä kaikkia pienin lahjoin. Usein villasukat ja suklaata, tai lapaset ja taskurahaa nuorille.
17 v soittelee kyllä ja muistaa sukulaisia, nuorempi on ehkä vielä vähän nuori sellaiseen, mutta auttaa kyllä pihatalkoissa/lastenhoidossa sukulaisia ainakin kerran/kaksi kuussa. Siis ihan ilmaiseksi.
Ovathan kummilapset vastavuoroisesti muistaneet kummejaan edes puhelulla tai kortilla jouluna ja syntymäpäivinä? Veikkaampa että eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on äidin puolella 10 serkkua, isän puolella 9. Emme mitenkään pystyneet kaikkia muistamaan tai edes käymään synttäreillä. Kummilapsia muistetaan rippi-ikään asti lahjoin, sen jälkeen tekstarein ja mahdollisesti valmistujais- ja häälahjoin vähän paremmin kuin normiserkkua. Kummin tehtävä kuitenkin auttaa kasvattamaan kristilliseen tyyliin, ei lahjoa koko elämää.
Ymmärtän tosiaan jos on paljon lapsia/lapsenlapsia, että ei rahat riitä... mutta kai sitä nyt voisi edes soittaa?
Meidän suvussa minulla on kaksi lasta ja veljelläni kaksi. Ei siis nyt niin älyttömästi. Exmiehen vanhemmilla taas on 9 lastenlasta, mutta onnistuvat kyllä muistamaan kaikkia edelleen.
Ap
Miksi alapeukut?
Itselläni on kolme kummilasta, joista kaksi on miehen tai minun sukua ja yksi on ystävien lapsi. Kaikki ovat jo aikuisia.
Muistan sitä yhtä, joka on itsekin ollut minuun päin aktiivinen, kutsu kylään, kiittää ja muistaa myös minua. Hän on se ystävien lapsi, nyt aikuisena jo ystävä itsekin.
Meillä on kolme lasta, seitsemän kummilasta, jonkunlainen joukko sisarusten lapsia ja sitten on serkkujen, ystävien ja naapureiden lapsia + lastemme ystäviä, joita olemme muistaneet pienellä lahjalla silloin kun he olivat pieniä.
Nyt olemme lopettaneet muiden kuin omien muistamisen lähes kokonaan syystä että nuo lapsukaiset ovat kaikki jo 14-24 vuotiaita, emme ole enää kovin läheisiä ja joitakin en enää edes tunnistaisi, jos vastaan tulisivat. He ovat ihania nuoria kaikki, mutta omat lapsemme, 14, 17 ja 19 vuotiaat, menevät näiden ihanien nuorien edelle. Samoin menee myös tavallinen arki ja oma elämä. Läheisimmille laitan synttäri- ja nimpparionnitteluviestejä, muistan esimerkiksi valmistujaisissa jne. mutta siinäpä se.
Mikä tämä juttu on, että muistaminen lopetetaan rippikouluikään? Onko se jokin etikettisääntö?
Itse laitoin kyllä vielä joululahjoja sen jälkeen, mutta muutoin olen potenut hieman huonoa omatuntoa synttäreiden sun muiden unohtamisista.
Minusta tuo rippikoulu on aika hyvä rajanveto lapsen juhlinnalle. Se suhteeton lahjojen pumppaus sukulaisilta ja kummeilta pitää vain jossain vaiheessa loppua. Ne minun kakskymppisset kirjekuoressa ei enää lohduta tai ilahduta ketään tuon ikäistä. Ei niistä kiitostakaan enää saa tai että mitenkään soiteltais kuulumisia tai muuta koko loppulapsuuden ajan. Itse en ole kummilapsilleni antanut enää lahjoja tuon jälkeen enkä myöskään siskojen lapsille kuin vasta seuraavan kerran valmistujais tai hääjuhlassa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo rippikoulu on aika hyvä rajanveto lapsen juhlinnalle. Se suhteeton lahjojen pumppaus sukulaisilta ja kummeilta pitää vain jossain vaiheessa loppua. Ne minun kakskymppisset kirjekuoressa ei enää lohduta tai ilahduta ketään tuon ikäistä. Ei niistä kiitostakaan enää saa tai että mitenkään soiteltais kuulumisia tai muuta koko loppulapsuuden ajan. Itse en ole kummilapsilleni antanut enää lahjoja tuon jälkeen enkä myöskään siskojen lapsille kuin vasta seuraavan kerran valmistujais tai hääjuhlassa.
Ihana eno.
Ap, opettele suomea! "ignooraaminen" ei ole suomea, eikä edes englantia. "huomiotta jättäminen" on oikea ilmaus.
5 kummilasta, enää yksi alle 16 v. Olen helpottunut 🙄
Minulla hyytyi aika nopeasti kummilapsien ja sisaruksien lapsien muistamisesta ihan siitä syystä, ettei lapsia neuvottu kiittämään lahjoista. Nyt muistan neljästä kummilapsesta kahta edelleenkin, vaikka ovat jo aikuisia ja omat huushollit. KUmmatkin olivat siitä ihania, että pienestä pitäen väkersivät joulukortit minulle ja soittivat kiitokset lahjoista. Kohteliailla käytöstavoilla on valtava vaikutus jatkoa ajatellen.
Ja varsinkin kun on lapset lapsen lapset sekä vielä lasten lasten lapaset.
Mulla on äidin puolella 10 serkkua, isän puolella 9. Emme mitenkään pystyneet kaikkia muistamaan tai edes käymään synttäreillä. Kummilapsia muistetaan rippi-ikään asti lahjoin, sen jälkeen tekstarein ja mahdollisesti valmistujais- ja häälahjoin vähän paremmin kuin normiserkkua. Kummin tehtävä kuitenkin auttaa kasvattamaan kristilliseen tyyliin, ei lahjoa koko elämää.