Jos kumppani on käyttänyt pahaa henkistä väkivaltaa, onko mielestänne ero ainoa ratkaisu?
Ei fyysistä väkivaltaa, mutta henkisen väkivallan kaikki muodot todella piinaavina läpi käyty. Kun aion lähteä, loppuu kiusaaminen vähäksi aikaa, mutta kun taas arki palaa uomilleen niin alkaa uusiksi. Nyt olisi taas mahdollisuus eroon - vai vieläkö yrittää?
Olen tuota ihmistä todella rakastanut, saanut häneen syvällisen yhteyden ja jakanut asioita, joita en kenenkään muun kanssa. Se on ollut ainutlaatuista, mutta henkinen väkivaltakin on kaameudessaan jotain hyvin hajottavaa ja satuttavaa. Itsetuntoni on murskattu, on ahdistusta ja unettomuutta jne.
Kommentit (8)
Jos ihminen tulee uskoon ja oikeasti katuu & muuttuu totaalisesti niin sitten liitto voisi vielä jatkua. Jos parannusta ei tapahdu, niin sitten ei missään nimessä.
Jos hän itse haluaa muuttua, niin se on mahdollista. Sinä et kuitenkaan saa häntä muuttumaan. Samoja asioita tässä itsekin punnitsee.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen tulee uskoon ja oikeasti katuu & muuttuu totaalisesti niin sitten liitto voisi vielä jatkua. Jos parannusta ei tapahdu, niin sitten ei missään nimessä.
Tämä henkistä väkivaltaa käyttävä ihminen on jo uskossa.
ap
Tulee pahenemaan, ei kannata jatkaa.
Minä katselin tuollaista 30 vuotta, annoin aina vain uuden mahdollisuuden ja halusin uskoa loputtomiin toisen haluun ja kykyyn muuttua. Vasta lähdön jälkeen olen ymmärtänyt mistä siinä kaikessa oli kyse. Silmäni avasi Riina-Maria Metson kirja Miksi se ei vain lähde? Löysin siitä hätkähdyttävän paljon tuttuja tilanteita, monia ihan sanasta sanaan toistuneita lausahduksia, ja mitä enemmän olen perehtynyt aihepiiriin, sitä enemmän näitä tuttuja tilanteita tulee vastaan kirjoissa ja muissa kirjoituksissa.
Kehottaisin myös aloittajaa lukemaan tuon kyseisen kirjan. Jos kirjassa kuvaillut tilanteet tuntuvat tutuilta, juokse äläkä katso taaksesi. Äläkä missään nimessä anna uutta mahdollisuutta, vaikka toinen kuinka pyytäisi. Minä pääsin kerran eroon jo kymmenisen vuotta sitten, mutta annoin uuden mahdollisuuden, ja lopullinen irtautuminen vei taas kymmenen vuotta. Sittenkin exä yritti maanitella takaisin ja aneli antamaan mahdollisuuden, ikään kuin ei olisi saanut niitä jo aivan riittävästi näiden vuosikymmenten aikana.
On surullista tajuta tuhlanneensa elämästään 30 vuotta parisuhteeseen, joka ei edes ollut koskaan totta. Ja kaiken sen seurauksena kannan nyt niin syviä arpia, etten tiedä kykenenkö enää ikinä päästämään ketään lähelleni.
Tämä kaikki pätee yhtä lailla henkiseen väkivaltaan, jonka sanotaan monesti olevan jopa lamauttavampaa kuin fyysisen väkivallan:
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/miksi-ihminen-ei-lahde-…
Minulla oli tuollainen puoliso. Rakastin oikeasti häntä, ja uskon että hänkin rakasti. Se henkinen väkivalta... Osasi sen taidon. Kaiken olisin antanut hänelle, mutta hän vain..
Sinun ei Ap tarvitse kärsiä huonosta kohtelusta. Jokainen ansaitsee kunnioitusta. Vaikka kuinka sattuisi, niin lähde. Puhu vielä kerran, jos ei ota kuuleviin korviinsa ja tajua niin mene. Vaikka kuinka rakastat, se sattuu mutta selviät.
ups