Viimein sain uuden asunnon! Ei enää ikinä ikinä alimpaan kerrokseen.

Ai se on ollut maan tasalla. Ei ole noin kaikissa kerrostaloissa. Kakkonen on hyvä kerros. Olen tyytyväinen.

Huh, missä tälläistä? Itse asun Keskustassa maantasalla kun oli pakko ottaa ensimmäinen kämppä jota tarjottiin, mutta sentään sisäpihalla portin suojissa. Ei naapurit ainakaan kehtaa kurkkia. Ei oo sellasta landen kyyläysmentaliteettia, hyvä yhteishenki ainakin tällä alueella. Jos olisi kadulle päin niin pitäisin kyllä koko ajan verhot kiinni hiippareiden varalta ja kalterit ettei tule vielä läpikin.

Joo ei tosiaan 1. krs enää. Asuttiin vuokraluhtitalossa hyvällä alueella, jossa on paljon lapsiperheitä. Rauhallista oli siten, että toisista asunnoista ei ikinä kuulunut mitään ääniä, mutta lapset juoksentelivat aivan ikkunamme edestä ja kurkkivat sisään. Piiloleikeissä suosikkipiilo oli meidän terassi. Nyt avoeron jälkeen asun yksin kerrostalon 4. krs ja haluaisin asua vieläkin ylempänä. Mutta omassa kaupungissa kohtuuhintaiset parvekkeelliset kaksiot ovat tiukassa ja oli pakko ottaa tämä. Joskus mulla on tavoite asua omistusasunnossa "kaupungin katolla". Joskus, joskus... 

Mulla on 1. kerroksessa asunto, mutta asunto on korkealla maan pinnasta kyllä. Ei paljon voi koputella ikkunoista.

Mullakin asunto 1.kerroksessa mutta on ylempänä kuin kellarikerros. Viihdyn hyvin. Mulla ei oo parveketta enkä sitä kaipaa.

Mulla on 1 kerroksessa. Ennen asuin ylimmässä. Viihdyn maatasossa mainiosti. Paras valinta minulle. Metrin korkeampi kattokorkeus kuin muissa kerroksissa.

Kävelytie menee ikkunoiden vierestä, mutta ei haittaa yhtään. Mulla on puolet ikkinasta heijastekalvoa. Nään ulos koko ikkunasta, mutta susään ei näy kuin yläosasta.

Asuin aikoinaan maantasalla ekassa ja taloyhtiön lapset koputteli huvikseen ikkunoihin, minkä lisäksi jos  joku oli hukannut avaimensa niin minunhan ikkunaani sitä paukutettiin keskellä yötä!

Mä asun maantasalla, josta koiran ulkoilutuksen helppouden vuoksi pidänkin kovasti. Mutta tämä onkin hiljaisen seudun ”hallinpäätykämppä” joten lähinnä säikähdän jos kerran kaks vuodessa joku keksii kävellä ikkunani edestä tai vastaavaa.

Olen asunut viimeiset 13v ekassa kerroksessa kahdessa eri asunnossa eikä ole ollut ongelmia. Meidän partsi on kuisti, josta rappuset omalle pihalle. Ei ole kukaan kuikkinut eikä koputellut. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on 1. kerroksessa asunto, mutta asunto on korkealla maan pinnasta kyllä. Ei paljon voi koputella ikkunoista.

Meillä sama. Toiselta puolelta asunto on lähempänä maan pintaa. Teoriassa siis parvekkeelle pystyisi kiipeämään, mutta se on lasitettu ja lasitus on lukossa, joten ei siihen pääse rikkomatta lasia.

Itse taas en halua enää asua ylhäällä. Tuli aivan omituinen maailmasta eristetty olo. Portaat oli kylläkin hyvää liikuntaa.

Nykyinen asuntoni on ekassa kerroksessa muttei maan tasalla, alla on joku tyhjä harrastetila eli voin rauhassa kanta-astella.

Ylin kerros on kiva. Ei tarvitse kuunnella ketään kanta-astujaakaan