Muita, joiden kotipukeutuminen ei kestäisi päivänvaloa??
Täällä ainakin yksi. Jos ovikello soi niin aika kiire tulee vaihtaa jotain siistimpää päälle. Tällä hetkellä erittäin reikäiset ja haaroista revenneet vanhat leggarit (rei'itys pentukoiran jäljiltä), eripari sukat, pesuissa värjääntynyt ja saumoistaan auki oleva t-paita ja hihansuista rispaantunut vetoketjuhukkari. Jonkun verran näyttää olevan myös viikonlopun menua rinnuksilla. Hiukset epämääräisellä sotkunutturalla lapselta pöllityllä prinsessahiuslenksulla. Aina mietin, että nyt alan skarpata edes muiden vuoksi, mutta enpä taida jaksaa....
Kommentit (26)
Minä kun en usein kotona pukeudu....
Minä! Kaupungilla kulkiessa miesten päät kääntyilee. Eivät uskoisi samaksi ihmiseksi jos kotilookin näkisivät.
Kuule, meitä risoissa vaatteissa löhöäviä on paljon.
Onneksi. Lueskelin tuota toista kotipukeutumisketjua ja siellä kyllä nökötettiin sievästi farkuissa ja kauluspaidoissa. No, mikäs siinä, jos tykkää ja kykenee.
Vierailija kirjoitti:
Kuule, meitä risoissa vaatteissa löhöäviä on paljon.
Nyt on aika siisti vaatetus, mutta kovin usein on yllä ap:n kuvaileman tapainen kombo.
Illalla ja viikonloppuaamuisin yöpaita ja aamutakki, muuten farkut ja neule.
En oo kovin tyylikäs, mutta on mun vaatteet ehjiä. Tosin vain siksi, että rikkinäiset on epämukavia, eikä niitä siksi tule vedettyä ylle ennenkuin ne on korjattu.
Mulla on kalsarit (leggarit), huppari ja villasukat. Ei rintsikoita. Niitä joutuu aina hädissään tempomaan päälle jos ovikello yllättäen soi😄Ei kehtaa röklötellä ilman kun on vähän tuota kuppikokoa siunaantunut.
Minä myös! Joskus kun kuljen peilin ohi, hätkähdän oikein itsekin sitä kuinka karsealta näytän. Tämä etätyö on vielä pahentanut tilannetta.
Olen ihan kivan näköinen alasti :)
Kulahtaneita vaatteita juu, mutta ehjiä sentään. Sellaisia, joissa kehtaisi edes koiran kusettaa synkässä sadesäässä.
En voisi sohvaperunoita tehdä, olen aina alasti.
Kotivaatteeni eivät ole sinänsä mitään ihan hirveitä, mutta se miltä ne näyttävät päälläni, on aika hirveää. Pukeudun kotona oikeastaan aina urheilutrikoisiin + joku paita (kesällä t-, talvella pitkähihainen). Painan 90 kg enkä tod. käytä trikoita missään julkisesti, vaan ne ovat mulle vain ja ainoastaan kotihousuja. Ovikellon soidessa onkin sitten kiva todeta että vaatteet muistuttavat makkarankuorta ja kamelinvarvaskin näkyy eikä lähettyvillä ole mitään riittävän pitkää paitaa mikä vetäistä keskikehon suojaksi.
Alasti myös aina. Olisi mukavaa olla samanlaisen naisen kanssa.
Luotan jumppatrikoisiin ostopaikka hm, pitkä aluspaita, ja trikoopusero.
Vaatteet on kyllä ehjät, ja puhtaat,vaihdan suihkun jälkeen koko setin.
Nyt korona-aikana olen alkanut tekemään pikku meikinkin joka aamu.
Yritän pitää jotkut rutiinit päällä, että olo olisi parempi.
Minä nyt en vähästä nolostu. Ihan hyvin voin viedä roskat kulahtaneissa collareissa ja miesten t-paidassa ilman rintsikoita. Oli näissä collareissa reikäkin joskus, mutta korjasin sen.
Roskakatosta pidemmälle en tässä lookissa lähtisi, mutta ei minua mitenkään hävetä jos joku vaikka ilmaantuisi ovelleni. Tällainenhan minä olen, ei oikeasti kiinnosta ulkonäkö yhtään mutta asiakaspalvelutyössä on pakko vähän tsempata.
Nilkkoihin asti ulottuva hame, jonka alla aamupäivisin usein yöpaita, kunnes vaihdan sen t-paitaan. T-paidan päällä collegepaita, jossa muutaman päivän ruokalista. Ennen ulos menoa vaihdan hameen pitkiin housuihin.
Tällä hetkellä olen yöpaidassa ja aamutakissa vaikka kello on jo melkein yksitoista. Jos/kun puen päivävaatteet, ne on vanhat legginsit (en ikinä käyttäisi legginsejä julkisesti), muodoton t-paita ja 15 vuotta vanha neuletakki, jonka hihassa on pari maalitahraa.
Yliopistokollari. En ole opiskellut ko. yliopistossa mutta tykkään tyylistä. Joku mamma voisi suuttua tästäkin, luulen.
Ei nyt ihan noin paha kuin ap'llä, mutta kieltämättä aika rennoilla vaatteilla oon aina kotona. Ovikellon soitosta mun ei tarvitse välittää, en koskaan avaa ovea, jos en odota jonkun tuloa.