Introvertin ja ekstrovertin parisuhde

up!

Toimii, kun molemmat hyväksyy, että toisella on omaa elämääkin. Joustoa kuitenkin ajoittain molemmilta.

Vastaan, vaikka meillä on introvertti mies ja ekstrovertti nainen. Mä olen se ekstrovertti.

Yhdessä olemme olleet 20 vuotta.

Olemme jotenkin hitsautuneet yhteen, ja oppineet arvostamaan toistemme vahvuuksia. Alussa vastakohdat vetivät kovasti puoleensa.

Arvostan miehessäni juuri harkitsevaisuutta, rauhallisuutta ja keskittymiskykyä. Hän taas on tuonut ilmi että mun eläväisyys, spontasnius ja tietynlsinen rohkeus ovat hyviä puolia minussa.

Lapsemme ovat teinejä ja enemmänkin ekstroverttejä. Lasten ollessa pieniä mä olin se joka opetti ajamaan pyörällä, uimaan, luistelemaan, laskettelemaan jne..

Onneksi ekstrovertti lapset saavat myös tasapainoa rauhalliselta isältään, joka on opettanut pelaamaan shakkia ja muita pelejä. Mies on myös lasten ollessa pieniä lukenut paljon lapsille, niin minäkin, mutta mies jaksoi paljon kauemmin sitä 'vielä yksi sivu, eikun vielä yksi sivu, jooko'-pyytelyä kuin minä, jos kirja oli oikein mieluinen.

Toisaalta taas siinä arjen pyörityksessä, jossa joskus ovet paukkuu ja äänet kohoaa, mä jaksan paremmin. Mies saattaa sellaisessa mennä lukkoon ja vetäytyä.

Mutta meillä kaikilla on ne omat vahvuudet ja heikkoudet.

En tiefä jaksaisinko olla yhtä temperamenttisen ja käänteissään nopean miehen kanssa kuin olen itse. Ihanaa kun toinen tavallaan täydentää ja antaa vastapainoa. Itse olen se vastapaino miehelleni.

On tämä ihan hyvin toiminut, olemme olleet yhdessä 30 vuotta. Ensimmäiset 10 vuotta meni niin, ettemme tietäneet erityisesti mitään näistä introvertti/ekstroverttiasioista, kunhan oltiin vaan vähän erilaisia keskenämme. Nykyään paremmin ymmärtää sen, miksi suhtaudumme eri tavoin asioihin ja on aivan hyvä näin. Saamme olla sellaisia kuin olemme. 

Meillä on nainen introvertti ja mies ekstovertti, naimisissa ollaan ja yhteisiä vuosia 10.

Alussa oli vähän hiomista, mutta ei koskaan mitään suurempaa klikkiä tämän takia. Aikansa se otti että mies ei enää pahoittanut mieltään siitä että minä kaipasin enemmän omaa aikaa. Nyt se on ihan luonnollista ja mieskin on alkanut tykkäämään siitä että saa puuhailla ihan omiaan.

Keskustelutapa meillä on aika samanlainen, mies ehkä yrittää enemmän dominoida, mutta en nykyisin jää millään tavoin kakkoseksi, saan kyllä pidettyä puoleni.

Edellytys tälle oli, että molemmat kunnioittivat toisiaan eikä kumpikaan yrittänyt ns. kouluttaa toista.