Tyttäreni muuttaa huomenna pois

Miten kauaksi hän muuttaa?

20v muutti omilleen jo pari vuotta sitten. Opiskelee nyt insinööriksi eri paikkakunnalla. Abi täyttää 18v maanantaina. Ehkä siis syksyllä muuttaa pois. Mutta onneksi jäljelle jää 10v. vielä. Ja kyllä, aika meni nopeaan, kun oli hauskaa.

Onko hän ainoa lapsesi? Oletko kasvattanut hänet niin, että hän selviää itsekseen? Säästätkö hänen oman huoneensa teillä kotona niin että lapsi voi tarvittaessa palata kotiin, vai teetkö siitä vierashuoneen tms.?

Miksi muuttaa vasta nyt?

Minä niin odotan sitä päivää , että omani muuttaa. Saisin asua yksin. Ihanaa.

Tsemppiä. Itsellä sama edessä ensi vuonna. Enkä tiedä miten selviän. En voi ajatellakaan asiaa vielä.

Näette silti edelleen toisianne. Tyttäresi itsenäistyy, sinä itsenäistyt. Positiivinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Ootin että lapsi lähtee. Pakko sanoa että välillä ikävä. mut jos ois ollu tyttö, oisin antanu jo vauvana pois. Hyh hyh. Tiedät kyllä mikä jono sen oven takana jo huomenna on. Been there. Suurin osa teidän vanhempien ikäisiä miespuolisia perhetuttuja.

Onko poikaskin siellä vai ootko opettanut kunnioittamaan naisia? Itse kun et tunnu osaavan.

Vierailija kirjoitti:

Ootin että lapsi lähtee. Pakko sanoa että välillä ikävä. mut jos ois ollu tyttö, oisin antanu jo vauvana pois. Hyh hyh. Tiedät kyllä mikä jono sen oven takana jo huomenna on. Been there. Suurin osa teidän vanhempien ikäisiä miespuolisia perhetuttuja.

Tarina on tosi ja suosittelen vahtimaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin olen kuullut monelta muultakin samaa. Tässä välissä aikuistuneelta. Eivät vaan vanhemmilleen uskaltaneet kertoa. Traumat.

Mulla alkanut myös saman ikäinen katsella asuntoja. Nyt vasta tajuaa, miten nopeasti aika on mennyt. Lyhyt se aika on lasten kanssa koko elämää ajatellen, vaikka joskus päivät tuntui niin pitkiltä. Ikävä tulee.

Muutin itse pois vanhempieni luota kun olin juuri täyttänyt 16v. Ihmettelen suuresti miksi kukaan haluaa vielä kauan täysi-ikäiseksi tulemisen jälkeen asua vanhemmillaan, pelkkä ajatuskin siitä ahdistaa. Ei kunnolla omaa rauhaa, etkä pääse ajoissa itsenäistymään.

Koen itse että muuttoni nuorena oli paras päätös minkä olen koskaan tehnyt. Joo, virheitäkin tuli tehtyä, mutta niistä opittiin ja itsenäistyin huomattavasti nopeammin kuin kukaan muu ystävistäni. Osa on vieläkin täysin riippuvaisia vanhemmistaan, itse olen jo naimisissa (enkä ole uskovainen).

-N20v

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuttaa vasta nyt?

Aika harva nuori muuttaa kesken lukion vielä omilleen.

Onneksi olkoon! Lucky you!

Terv samaa odottava

Vierailija kirjoitti:

Muutin itse pois vanhempieni luota kun olin juuri täyttänyt 16v. Ihmettelen suuresti miksi kukaan haluaa vielä kauan täysi-ikäiseksi tulemisen jälkeen asua vanhemmillaan, pelkkä ajatuskin siitä ahdistaa. Ei kunnolla omaa rauhaa, etkä pääse ajoissa itsenäistymään.

Koen itse että muuttoni nuorena oli paras päätös minkä olen koskaan tehnyt. Joo, virheitäkin tuli tehtyä, mutta niistä opittiin ja itsenäistyin huomattavasti nopeammin kuin kukaan muu ystävistäni. Osa on vieläkin täysin riippuvaisia vanhemmistaan, itse olen jo naimisissa (enkä ole uskovainen).

-N20v

Hienosti itsenäistytty:)

Tarkoittaako itsenäistyminen sinun mielestäsi sitä, että pitäisi automaattisesti olla vuosia sinkkuna jossain yksiössä ja keskittää elämä pelkkiin opintoihin tms? Mieheni käy töissä, ja minä opiskelen ja teen töitä opiskelun ohella. En koe mitenkään olevani riippuvainen miehestäni, tai etten pärjäisi yksin. Olen saanut kaiken mitä halusin jo näin nuorena, välittämättä siitä mitä toiset asiasta ajattelevat. Minä olen tyytyväinen elämääni, enkä vaihtaisi sitä mihinkään.

-N20

AP, täältä tulee vertaistukea. Lapseni muutti joku kuukausi sitten ja se oli yhtä kyynelehtimistä. Miten nopeasti aika meni! Luopuminen otti koville, ja tarkoitan tällä luopumista yhdestä elämänvaiheesta, siitä jonka olen kokenut elämäni parhaaksi. Lapsesta luopumista se ei tarkoita, joten huomaat miten kiva on tavata aikuistunutta lasta, tehdä yhdessä ja jutella.

On tunnustettava että lapsiperheaika on ohi, se elämänvaihe josta on nauttinut paljon. Olen hyvin perhekeskeinen ja tyhjentynyt koti tuntui aluksi kauhealta. Nyt olen alkanut nauttia hiljaisuudesta, vähentyneistä kotitöistä, vapaudesta ja löytänyt tilalle muuta kuten harrastuksia. Selviät kyllä vaikka se alkuun tuntuu pahalta! Tunteesi kertovat että olet ollut rakastava ja välittävä äiti.