Kokemus/elämyskulttuuri

Kokemuskulttuuri tai miksi sitä voisi kuvata, kun tuntuu, että nykyään kaikesta pitää tulla elämystä tai kokemusta. On ostokokemusta, ostoelämystä, elämysshoppailua, musta-tuntuu-pahalta, musta tuntuu hyvältä, ahdistaa, masentaa, mieli sijaispahoittuu muidenkin oletetuista kokemuksista. Jopa feikataan nettiin huippuelämyksiä ja markkinoidaan blogeja ja lifestyleä kuvilla, joista pitäisi syntyä ajatus, että joku kokee arjenkin parempana elämyksenä, elää hetkessä ja nauttii jostain uskomattomasta auvosta takkatulen äärellä villasukat jalassa. Blogistin kuvaan ikuistettu lavastettu sekunti, on osoitus muita paremmasta arjesta, elämästä ja laadusta. Samalla markkinoidaan tuotteita, että tähän onneen merkittävin tekijä on tuote x, joka nyt siinä keskellä tyhjää pöytää on kuvassa kera oliivin, kukan ja viinilasin. Arki ei ole kuitenkaan sellaista. Onko tämä uusi mielikuvamarkkinointi elämyksillä ja muulla kuitenkin vaan oire muuten tyhjästä elämästä? Mikä sinun mielestäsi meiltä puuttuu, että tämä moderni pätemisen tyhjiö täyttyisi?