Haaveilen kätilön työstä,

ja elää opintorahoilla, ja sen jälkeen saaada todella surkeeta palkkaa ja olla kaikki viikonloput, pyhät töissä, myös öisin työtä, tehdä aina vähintään kahden ihmisen työt, olla työ aika syömättä ja juomatta ja vesassa käymättä kun aina on niin kiire, olla ekat about 5-10 vuotta kuukauden parin määräyskirjoilla töissä ja olla siten pelko perseessä koko ajan jatkuuko työt vaiko eikö,

jos lapsesi ovat kouluikäisiä,niin huomioithan että kesälomasi voi olla tänä vuonna syyskuu ja ensi vuonna toukokuu, ja joulukuussa ei kukaan saa lomia, kun on muutenkin niin paljon vapaiata, ja sen koulun hiihtolomaviikon saat työurasi aikan vain kerran, koska se kiertää ja kaikilla muillakin on kouluikäiset lapset,



eli siinä nopeaan karisee se glamour joka työssä olisi, jos sitä sais tehdä edes joskus rauhassa

että minkä ihmeen takia kätilön työssä (hoitoalalla ylipäänsä) eivät palkkaus ja työn vaativuus kohtaa toisiaan.



Myös tuo määräyskirjojen ihmeellinen maailma tuntuu oudolta kun omalle alalleni on tyypillistä (tai ainakin oli ennen tätä taantumaa), että työsuhteet ovat luonteeltaan vakinaisia.



Kiertävät kesälomat on toki ilmiönä tuttu.



Taitaa tosiaan olla järkevintä unohtaa nämä haaveet. Olisi varmastikin kannatta "kuunnella" sitä kutsumustaan nuorempana, nyt taitaa olla jo liian myöhäistä..



Kiitos kuitenkin vastauksestasi ja tsemppiä sinulle



Ap

kannattaa toteuttaa haaveensa. Kätilön työssä on miinuksensa mutta toki myös hyvät puolensa.

"ikuisuushaave", joka nousee pinnalle aina aika ajoin. Nyt kieltämättä viimeisin synnytys sai haaveen taas nousemaan pintaan.



Toisaalta taas ihan realistisesti ajattelen, että tie saattaisi nousta vastaan varmaan jo pääsykokeessa. Toinen juttu on tietystikin se, että jos hakeutuisin opiskelemaan, niin olisin vähän vaille nelikymppisenä uudessa ammatissa aloittelija. Olisiko se sitten vähän liian myöhäistä noin vaativalla alalla.



Toisaalta kerranhan täällä vain eletään. Kadun tosiaan vaan sitä, että nuorempana en edes yrittänyt tavoitella tätä unelmaa, vaan lähdin "rahakkaammalta" vaikuttavan uran perään. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt sen, että tärkeintä olisi tehdä jotain sellaista, millä on oikeasti merkitystä ;)

kun olin 36v. Nyt on kaksi vuotta takana ja en ole katunut yhtään päivää. Hyvin on mennyt ja tunnen todella olevani omalla alalla. Mulla ei ollut kylläkään kovapalkkaista työtä ennen opiskeluja, joten talouspuoli on mulla vaan parantunut opintojen edetessä, kun keikkaa teen.

Odotan innolla, että valmistuisin ja pääsisin kätilöksi. Töitä kyllä riittää.

niitä voi tehdä? Minä olen haaveillut hoitoalalle siirtymisestä, mutta talous olisi kuralla kauan. Minä varmaan valitsisin kätilön tai tehohoidon alakseni. Töitä olisi tarjolla aina ja se työ olisi tärkeää tälle yhteiskunnalle.



t. insinööri

teen aina kun tuntuu siltä. Joskus on viikolla vapaapäiviä koulusta ja silloin saatan ottaa keikan. Lomilla teen myös, mutta jonkin verran lomaa täytyy myös pitää, jotta jaksaa. Mulla on kolme lasta, joten hulinaahan tämä on, mutta todella hauskaa. Keikkaa voi tehdä ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen pitkäaikaispuolella, ja opintopisteiden kerryttyä voi sitten lähteä akuuteille osastoille.

olitko aiemmin hoitoalalta. Kuinka pääsykokeessa suhtautuivat aikuiseen ammatinvaihtajaan (ilmeisen hyvin)?

keskiarvo oli 8.7 ja sain siitä hyvät lähtöpisteet. Pääsykokeessa(metropolia) nämä pisteet kuitenkin nollautuu ja sisään pääsee ainoastaan koetuloksen perusteella. Koe oli ainoastaan kirjatentti, eli ei ollut psykologin haastattelua ynm. Kaikissa kouluissa on eriävät päässykoekäytännöt. Opiskelen nuorisolinjalla, koska mulla ei ollut aikaisempaa terveydenhoitolalan koulutusta. Mut on mielestäni otettu hyvin ryhmään mukaan, aina löytyy kavereita ja pari ryhmätöille ynm. Koulu on mielestäni helppoa, saan "omaa aikaa" luennoilla. Harjoittelut ovat todella antoisia. Kukaan ei toistaisekse ole ihmetellyt ikääni(39), nykyisin on todella paljon ammatinvaihtajia, varsinkin hoitoalalla.

Siellä "kylmässä bisnesmaailmassa" oppii juuri niitä taitoja, joita kätilö tarvitsee. Eli kovuutta, kylmyyttä, empatiakyvyttömyyttä, huumorintajuttomuutta ja väkivaltaisuutta. Jaa, tota viimestä ei varmaan opi, se pitää olla kätilössä jo sisäsyntyisenä.

silloin varmaan voi luottaa, että hommat jatkuu kuitenkin jossain (etenkin jos olet pk-seudulla jossa yksiköitä riittää).

En usko, että kouluun sisälle pääsy on ongelma. Päinvastoin tuntuu siltä, että tiedät mitä haluat ja sen vuoksi olet kyllä vahvoilla. Opiskelu tosiaan vie sen 4,5v ja sen jälkeen on varmasti tiedossa pätkätöitä, mutta työttömyyttä tuskin on.



Mutta kehotan miettimään sitä, että onko synnytyssalityö se ainoa kätilön työ, joka kiinnostaa? Sillä kätilöhän voi tehdä todella paljon muutakin. Jos vain ja ainoastaan synnäri kiinnostaa, niin sitten kyllä kannattaa harkita tarkkaan. Synnärille on kaikkein vaikein päästä töihin.



Onnea unelmien saavuttamiseen!



T: määräyskirjalla oleva kätilö

ennen eläkeikää. Minusta se on liian pitkä aika roikkua työssä, jota ei halua tehdä.



t. ekonomista hiljalleen opettajaksi siirtyvä, yli 30-v käpy