Lue keskustelun säännöt.
Voitteko vakuuttaa minut siitä että ero oli ainoa vaihtoehto? :(
16.11.2020 |
Vaikea parin vuoden etäsuhde, mies mt-ongelmainen ja katoili välillä kuukausiksi. Halusi sängyssä asioita jotka tekivät minulle inhottavan olon ja olisi halunnut vielä rankempaa settiä. Ajokortiton, ei ikinä aikonut mennä töihin, ei halunnut lapsia.
Tiedän etten enää ikinä tule löytämään ketään toista, yksinäisyys tuntuu aivan kaamealta. Ei ystäviä eikä minkäänlaista tukiverkkoa tai muutakaan mikä veisi ajatuksia muualle.
Koko elämäni haaveilin perusmiehestä joka kävisi töissä ja haluaisi ydinperheen mutta tuo jäi ainoaksi suhteekseni. Aivan hirveän toivoton olo, elämänhalu 0.
Voitteko kuitenkin vakuuttaa että parempi olla yksin kuin tuollaisessa mukana?
Kommentit (14)
Kertomasi mukaan et ollut parisuhteessa onnellinen. Mikä parisuhde sellainen on, jossa toinen katoaa kuukausiksi? Minun tekee mieli halata sinua, taputtaa hartioille ja sanoa, että hyvä kun pääsit miehestä eroon, kyllä sinä tuosta toivut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikäsi? Taatusti löydät paremman kuin tuo. Ja jos et löytäisi, yksinolossakin on myös plussapuolia ja poissa parisuhteen huonot puolet. En ikinä olisi kuvailemassasi suhteessa, vaikka olenkin yksin.
32v. Oli niin ihana edes satunnaisesti saada hellyyttä ja läheisyyttä että todella vaikea sopeutua taas elämään missä siitä voi vaan haaveilla. En vaan kykene uskomaan että kelpaisin enää kellekään.
Herranjestas millaisia naisia täällä on!?! Itsetunnot aivan nollassa ja annetaan miesten kohdella miten sattuu. Ammattiauttajan apua sinä tarvitset etkä vauvafoorumin mielipiteitä!
No nyt tulee hirveetä kliseetä mikä ei sua varmaan kiinnosta, mut siis miks et tuu saamaan ketään muuta? Heti ensimmäisenä huutaa huonoa itsetuntoa ja itserakkauden puutetta. Tiedäthän, että vasta kun rakastat itseäsi, voi joku muukin rakastaa sinua? Sitä ennen olet vain korjausta/pelastusta/apua etsivä potilas, joka "vetovoimallaan" saa toisen samanlaisen luokseen.
Eli voisitko nyt käyttää tämän "yksinäisyytesi" hyödyksesi tehden töitä itsesi kanssa, paranna itsesi ja katso onko vielä senkin jälkeen tilanne ettet tule koskaan ketään saamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäsi? Taatusti löydät paremman kuin tuo. Ja jos et löytäisi, yksinolossakin on myös plussapuolia ja poissa parisuhteen huonot puolet. En ikinä olisi kuvailemassasi suhteessa, vaikka olenkin yksin.
32v. Oli niin ihana edes satunnaisesti saada hellyyttä ja läheisyyttä että todella vaikea sopeutua taas elämään missä siitä voi vaan haaveilla. En vaan kykene uskomaan että kelpaisin enää kellekään.
Ehkä satunnainen läheisyys toteutuu paremmin irtoseksissä kuin huonossa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekassa kappaleessa mainitset kolme syytä, jotka osoittavat kenelle tahansa, että suhdetta ei pidä jatkaa: kuulausien katoaminen (usein?), toiselle osapuolelle vahingollinen seksi ja omasta elatuksesta kieltäytyminen työnteista keltäytymällä (samalla mahdollisen perheen elatuksesta kieltäytyminen).
Aina on toivoa uusiin ihmissuhteisiin, ja nimenomaan terveisiin ihmissuhteisiin! Tietämättä tarmemmin omaa ja paikkakuntasi tilannetta on vaikea neuvoa, mistä seuraa saisi. Pidä itsestäsi huolta ja pidä itsesi hyväksikäyttäjistä erossa.
Yritän koko ajan hoitaa itseäni, etsiä harrastuksia, luen oppaita tiedostavaan läsnäoloon yms. Tämä toivottomuus on vaan ihan musertavaa kun kärsin koko nuoruuteni yksinäisyydestä ja nyt tuntuu että koko loppuelämä se vasta yksinäistä tulee olemaankin.
Kiitos kannustavista kommenteista. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän suhteenne jatkumiselle ei todellakaan ollut AINUTTAKAAN syytä. Kuulostaa aivan kamalalta. Koirakin on paljon parempi seuralainen tuohon verrattuna. Ja miksi olet jo taputellut elämäsi tuossa iässä? Kyllä miehiä löytyy kun lähdet etsimään, eikä ole vaikeaa löytää tuota parempi.
Avasin viestin, vaikka ajattelin, että joku kuitenkin kohtuullisen toimivasta parisuhteesta lähtenyt kirjoittaa.
Mutta jokin tuossa aloituksessa on sellaista, että voin rehellisesti vakuuttaa sinulle, että ero oli ainoa hyvä vaihtoehto.
t. minä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti löydät paremman! Tuo ajatus, että et löydä ketään, on oman mielesi aikaansaama. Se ei ole totuus, vaan kumpuaa omasta olostasi ja aiemmista kokemuksistasi. Se on vain ajatus ja tunne. Ymmärrän kyllä tuon olotilan, mutta yritä katsoa sitä ulkopuolelta.
Parisuhteesi oli huono ja tulit kohdelluksi kaltoin. Miksi haluaisit jatkaa elämistä niin?
Vierailija kirjoitti:
Tietysti löydät paremman! Tuo ajatus, että et löydä ketään, on oman mielesi aikaansaama. Se ei ole totuus, vaan kumpuaa omasta olostasi ja aiemmista kokemuksistasi. Se on vain ajatus ja tunne. Ymmärrän kyllä tuon olotilan, mutta yritä katsoa sitä ulkopuolelta.
Parisuhteesi oli huono ja tulit kohdelluksi kaltoin. Miksi haluaisit jatkaa elämistä niin?
Ajattelin että se kuitenkin oli parempi kuin täysi yksinolo, vaikka omakin mielenterveys alkoi rakoilla. Kerran jo pääsin miehestä yli kun tämä katosi yli puoleksi vuodeksi mutta annoin anteeksi ja otin takaisin. Virhe, josta nyt maksan.
Tuntuu että kun olen työtön, yli 30v enkä erityisen kaunis (hoikka kylläkin) niin ei ole mitään mahdollisuuksia löytää ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nuori ja hoikka. Saat kyllä seuraa, jos sitä haluat. Mitä jos aloittaisit tutustumisen nettideiteissä, ihan vain keskustelemalla ihmisten kanssa (laitat vaikka profiiliin, että haluat tutustua hitaasti)?
Mutta ehkä ennen suhteita olisi hyvä keskittyä oman olon parantamiseen, ja itsetuntoon. Huono ihmissuhde syö sitä, kokemusta on, itse asiassa vähän samantyyppiseltä kuulostavaan päihdeongelmaiseen ukkoon tuhlasin parhaat vuoteni (30-35 v.) - älä sinä tee samaa virhettä :)
Älä nyt piehtaroi itsesäälissä, se ei auta sinua eteenpäin mitenkään. Ole onnellinen, että pääsit noin kurjasta miehestä eroon. Ansaitset paljon parempaa.
Ikäsi? Taatusti löydät paremman kuin tuo. Ja jos et löytäisi, yksinolossakin on myös plussapuolia ja poissa parisuhteen huonot puolet. En ikinä olisi kuvailemassasi suhteessa, vaikka olenkin yksin.