Parisuhde on liian vaativa olotila minulle

Olen ollut suurimman osan elämääni parisuhteessa. Ekan poikaystävän kanssa olin 8kk, tokan 2v, kolmannen kanssa 1,5v ja neljännen kanssa reilun vuoden. Viidennen kanssa menin naimisiin ja takana on yhteiseloa 15v.

Olen ymmärtänyt, että nykyään annetaan liian pian periksi suhteissa, joten olen yrittänyt, varsinkin puolison kanssa. Silti minusta alkaa aina jossain vaiheessa tuntua surulliselta ja siltä, että olen menettänyt itseni kokonaan.

Olen ajatellut, että lasten ja yhteisen menneisyyden takia pitäisi jatkaa - mutta kuinka paljon voin vaatia toiselta osapuolelta? Minusta kun tuntuu, että minulla ei ihmisenä ole toiselle kovin paljon annettavaa, vaikka miten yrittäisin ”totella yhteiskunnan ja suvun vaatimuksia”. Täytyykö vain hyväksyä, että olen pelkkä kuori ja ihmispas*a, josta ei ole oikeaa iloa kenellekään? Ja jos joku - esim äitini ja siskoni - sanovat, että olen nykyajan minäminä-ihminen, joka ei kestä mitään vastoinkäymisiä, pitää nyökäten myöntää: ”näin on, olette oikeassa, tätä tyhjempää ja ontompaa kuorta saatte hakea”?