kuule ap. minusta tuntuu tällä hetkellä

samalta, eri syystä, tekisi mieli ajaa kalliota päin ja lopettaa tämä raskaus , koska kukaan ei välitä olostani. Minulle on sanottu raskauden keskivaiheilla niin vahvasti ettet välttämättä selviä tästä hengissä. Olen jaksanut sinnitellä jo pitkälle mutta nyt en enää jaksa välittää mistään. Epätoivoinen ahdistus pyörii mielessä joka tunti. Tuntuu, että sama se on lopettaa kaikkien kärsimykset ja tehdä jokin ratkaisu. Jossakin syvällä kuitenkin tunnistan että haluan elää, mutta koen etten enää hallitse mitään. Olen tässä miettinyt onko kyse itselläni siitä että koska en kykene vaikuttamaan tilanteeseeni, niin yritän sitä tehdä jollain tavoin mahdolliseksi-miettimällä, että onhan minulla vaihtoehto.. Sinulla on kuitenkin vaihtoehtona, että saisit vaikkapa vain kokeeksi masennuslääkkeitä, jotka auttaisivat eteenpäin. Tai keskusteluapua. Uskon että sinullakin on jossakin vielä pieni kipin elämään, sillä ainakin minulle tämä nettiin kirjoittaminenkin on tuntunut että sanon ns. ääneen ajatuksiani.. jollakin tasolla se helpottaa hetkeksi, vaikkei mitään poistakkaan tai ratkaisekkaan. Yritetään kumpikin elää vaikka tunti kerrallaan ja yritetään ajatella lapsiamme-he tarvitsevat vielä äitiä, omaa eikä mitään äitipuolta. Itse yritän takertua tähän ajatukseen, ettähuonokin äiti on parempi, kuin äitipuoli..