Lue keskustelun säännöt.
Onko Kustaa Vilkunan kuvailemaa idyllistä maalaiselämää ikinä ollutkaan?
12.11.2020 |
Valmistauduttiinko kaikissa taloissa viikkokaupalla joulun viettoon, ja sai yölläkin syödä? Lasketeltiinko laskiaisena iloisina ja huudettiin pitkiä pellavia? Kulkivatko kekripukit talosta toiseen herkkujen perässä? Raatoivatko ihmiset iloisina talkoissa, kukin toistaan vuorollaan auttaen? Oliko vanha maaseutu paratiisi, jossa yhteisöllisyys kukoisti?
Luulen että ei. Aina ollut eri lailla ajattelevia, hyljeksittyjä, tuomittuja, köyhiä, kodittomia...
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lasketeltu. Ei siellä ole yhtään mäkeä.
Tuleeks teille tänä jouluna viruspukki vai videopukki?
Äärinationalismia ja vilkasta mielikuvitusta ihan kuten kokkarepersujen politiikkakin.
Kustaa Vilkuna oli Koneen johtajan Pekka Herlinin appiukko. Jos kiinnostaa ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ,minulla maalla lapsuudessa ja varsinkin vanhemmillani idylliä.
Rankkaa työtä se oli. Lapsia piti tehdä paljon kun osa kumminkin kuoli.
Hyvä aloitus. Olen kasvanut lapsuuteni Vilkunan pitäjässä. Maataloissa naureskeltiin, kun isäni lähti aamuvarhaisella lähti 8 kilometrin päähän töihin. Eipä täällä ihmepitäjässä juuri teitä aurattu vaikka lunta oli satanut kymmeniä senttejä. Jouluna ei todellakaan syöty yöllä ja karkit tehtiin itse. Ei maajussien tarvinnut talvella töihin lähteä. Kyllä kepulainen auttoi toista kepulaista. Tietääkseni tätä Vilkunan porukkaa asui lähituntumassa. Mökkiläisiä ei edes tervehditty. Onneksi muutimme Helsinkiin ja olimme yllättyneitä, kun meitä kohdeltiin hyvin ja tasapuolisesti. Saimme koulutusta ja olemme menestyneet työelämässä.