Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät jaksaisi pitää yhteyttä vanhempiinsa?
12.11.2020 |
Minulla on oma perhe, työ, harrastukset ja ystävät. En jaksaisi pitää yhteyttä vanhoihin ja yleisnegatiivisiin vanhempiini. Jokainen vierailu ja puhelu on velvollisuudentuntoista, pakotettua toimintaa. Vähintään kerran viikossa käytävä ja soitettava, muuten tulee sanomista. Onko minulla okeus tuntea näin?
Kommentit (10)
Minä en myöskään jaksaisi. Ratkaisen asian niin, että soitan kun on synttärit, isänpäivä tai äitienpäivä. Muuten en soittele koska en yksinkertaisesti osaa soitella mitään "Hei mitä kuuluu?" puheluita, vaan pitää olla jotain ihan oikeaa asiaa. Vastaan kyllä jos he soittavat. Kylässä käyn joskus ja jouluna. Kyllähän vanhempia harmittaa etten ole enemmän tekemisissä, mutta toisaalta jos olisin niin riitelyksihän se vaan menisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään jaksaisi. Ratkaisen asian niin, että soitan kun on synttärit, isänpäivä tai äitienpäivä. Muuten en soittele koska en yksinkertaisesti osaa soitella mitään "Hei mitä kuuluu?" puheluita, vaan pitää olla jotain ihan oikeaa asiaa. Vastaan kyllä jos he soittavat. Kylässä käyn joskus ja jouluna. Kyllähän vanhempia harmittaa etten ole enemmän tekemisissä, mutta toisaalta jos olisin niin riitelyksihän se vaan menisi.
Minkä ikäisiä vanhempasi ovat? MInun ovat sen verran iäkkäitä, että tuntuu, että on pakko kuulostella heidän vointiaan. En vaan jaksaisi, kun omassa perheessäkin on kaikenlaista ylimääräistä huolta ollut viime aikoina. Onko lapsi jotenkin velvollinen huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmistaan? ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään jaksaisi. Ratkaisen asian niin, että soitan kun on synttärit, isänpäivä tai äitienpäivä. Muuten en soittele koska en yksinkertaisesti osaa soitella mitään "Hei mitä kuuluu?" puheluita, vaan pitää olla jotain ihan oikeaa asiaa. Vastaan kyllä jos he soittavat. Kylässä käyn joskus ja jouluna. Kyllähän vanhempia harmittaa etten ole enemmän tekemisissä, mutta toisaalta jos olisin niin riitelyksihän se vaan menisi.
Minkä ikäisiä vanhempasi ovat? MInun ovat sen verran iäkkäitä, että tuntuu, että on pakko kuulostella heidän vointiaan. En vaan jaksaisi, kun omassa perheessäkin on kaikenlaista ylimääräistä huolta ollut viime aikoina. Onko lapsi jotenkin velvollinen huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmistaan? ap.
Onko sua kohdeltu huonosti?
Muuten en ymmärrä.
No en minäkään välttämättä jaksaisi, kun tosiaan on omakin elämä ja omat hommat. Asun kaukana, ja vanhempia tulee nähtyä harvoin (mutta olen heidän luonaan sitten melko pitkään, kun satun käymään).
Koronakeväänä jotenkin heräsin siihen ajatukseen, että vanhemmat oikeasti voivat kuolla koska tahansa. He kuuluvat riskiryhmään. Lisäksi aloin eri tavalla miettiä sitä, että he ovat siellä mökkerössään koko ajan kahdestaan ja kaipaavat lapsia ja lapsenlapsia. Aloin soitella videopuheluita joka päivä, tai ainakin yritin tehdä siitä päivittäisen tavan.
Mitä enemmän on yhteydessä, sitä enemmän juteltavaa tulee keksittyä ja se on oikeasti ollut tosi mukavaa. Ei heidän kanssaan kauan tarvitse puhua, kunhan kyselee kuulumisia ja silleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en myöskään jaksaisi. Ratkaisen asian niin, että soitan kun on synttärit, isänpäivä tai äitienpäivä. Muuten en soittele koska en yksinkertaisesti osaa soitella mitään "Hei mitä kuuluu?" puheluita, vaan pitää olla jotain ihan oikeaa asiaa. Vastaan kyllä jos he soittavat. Kylässä käyn joskus ja jouluna. Kyllähän vanhempia harmittaa etten ole enemmän tekemisissä, mutta toisaalta jos olisin niin riitelyksihän se vaan menisi.
Minkä ikäisiä vanhempasi ovat? MInun ovat sen verran iäkkäitä, että tuntuu, että on pakko kuulostella heidän vointiaan. En vaan jaksaisi, kun omassa perheessäkin on kaikenlaista ylimääräistä huolta ollut viime aikoina. Onko lapsi jotenkin velvollinen huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmistaan? ap.
No, itse koen, että olen jossain määrin "velvollinen", mutta oikeastaan täytän tämän velvollisuuden ihan mielelläni. Ymmärrän kyllä, jos ei ole koskaan saanut mitään omasta suhteestaan vanhempiinsa ja on aina kokenut sen pelkkänä rasitteena, niin varmaan silloin tukeminen voi olla vähän liikaa.
Äitini huolehti omasta äidistään ihan loppuun asti, vaikka isoäitini kohteli tytärtään (äitiäni) todella huonosti. Sieltä olen varmaan saanut hieman erilaisen mallin, mitä ap:lla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap.[/quote]
Onko sua kohdeltu huonosti?
Muuten en ymmärrä.[/quote]
En voi sanoa, että olisi kohdeltu huonosti, mutta en ole koskaan saanut oikeastaan minkäänlaista tukea sen jälkeen kun 18-vuotiaana muutin pois kotoa. Enkä kauheasti ennen sitäkään. Itsekseni sain pärjätä. Se oli vanhempieni kasvatusmetodi. ap
Mulla tuohon ongelmana on se, ettei vanhempien kanssa ole mitään puhuttavaa. Meillä ei ole oikein mitään yhteistä, mistä haluttaisiin puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuohon ongelmana on se, ettei vanhempien kanssa ole mitään puhuttavaa. Meillä ei ole oikein mitään yhteistä, mistä haluttaisiin puhua.
Ihan sama. Äitini ei puhu kuin sairauksistaan ja hunosta olostaan ja isäni haukkuu kaikkea ja puhuu vain siitä kunka kaikki on niin huonosti nykyään. Meillä ei ole yhtään mitään yhteistä mielenkiinnon kohdetta tain puheenaihetta. Omista huolistani en ole koskaan voinut puhua, enkä tietysti nyt enää heitä halua kuormittaa. ap
Sama juttu. Tänä vuonna päätin etten lähetä enäa edes tekstaria isälleni isänpäivänä. Äiti taas on rasittava roikkuja joka yrittää painostaa kaverikseen ulkomaille kun kukaan muu ei halua lähteä hänen kanssaan. No en varmasti käytä lomaani äitini kanssa olemiseen.
On oikeus. Itselläni ei ole mitään tunnesiteitä vanhempiini. Ei pidetä siis yhteyttä kun pari kertaa vuodessa kohteliaisuudesta.