Miten jaksan tästä eteenpäin...?

Itsellä on voimat ihan loppu. Ensin kuoli äitini puoli vuotta sitten ja nyt yhdellä lapsistamme, pienellä tytöllämme (3v) todettiin aivokasvain. Lapsia meillä on yhteensä kuusi, nuorin 1v ja vanhin 10v, muut tältä väliltä. Jaksaminen on niin lopussa, mitään ei jaksaisi, mutta pakko joka aamu pakottaa itsensä sängystä ylös jne. Pelottaa, että menetämme tyttäremme eikä vaan jaksa ajatella postitiivisesti.

Nyt on elämä laittanut sinut kyllä tosi kovan paikan eteen, jota en toivoisi kenellekään. Kaikki myötätuntoni sinulle.



Käy lääkärissä juttelemassa omasta jaksamisestasi, jos voimat alkavat olla kortilla.



Vertaistuki on monille sairaan lapsen vanhemmille todellinen henkireikä. Sitä kautta voit löytää ihmisiä, jotka tietävät tarkalleen, mitä käyt läpi ja kuinka reagoida oikein. Lähiympäristö tuottaa usein sillä saralla pettymyksiä ihan tietämättömyyttään. Hoitohenkilökunnalta voi kysyä onko tietoja paikkakunnallasi toimivista tukiryhmistä. Netissä esim http://www.sylva.fi



Lämpimiä ajatuksia sinun ja perheesi suuntaan.

Tuo kodinhoitaja tai vastaava kävi itselläkin mielessä, mies on töissä ja välillä tuntuu päivisin yksin arjen pyörittäminen mahdottomalta. Kun ees muutaman tunnin olis joku toinen tässä "seurana" ja tekis kotitöitä ym, ettei kaikki ois minun vastuulla. Mies toki auttaa, mutta tällä hetkellä hällä on pitkiä päiviä. Mieheni on siis yrittäjä.



Lääkäriin täytyy varmaan suunnistaa, en tiedä, voisko olla masennusta ja oisko lääkkeistä (väliaikaisesti) apua, jotta jaksais pahimman yli. Päivä päivältä on nyt ollut yhä vaikeampaa nousta sängystä ja hoitaa lapset. Haluais vaan nukkua ja joka päivä toivoo, että heräis ja tajuais kaiken olleen vaan pahaa unta. Vertaistuki saattais myös olla hyväksi, täytyy siitäkin kysyä lääkäriltä.

kun jollain on noin kovaa.



Mene vain rohkeasti lääkäriin, viisautta on, kun uskaltaa ja osaa hakea apua! Ja se vertaistuki on varmasti myös hyvä idea!



Valoisampaa tulevaisuutta sinulle ja perheellesi!

Pyydä vaan kaikkea apua mitä voit saada, kyllä huoli lapsesta kuluttaa voimia, ei siitä ole epäilystäkään.

Aamulla päätät, että selviät tästä päivästä. Koetat olla murehtimatta etukäteen asioita, joihin et voi vaikuttaa. Olet varmasti hyvä äiti, toivon sinulle voimia.



t. itsekin raskaita asioita kokenut ja pinnalle selvinnyt.

Kiitos kaikille tsemppauksista ja muusta.



Päivä kerrallaan tässä on tosiaan pakko elää, tuntuu, ettei jaksa sitäkään vähää, jos alkaa miettimään pidemmälle. Huomenna sitten varaan ajan lääkärille ja selvittelen asioita ym, niin kun aiemmin jo kirjottelin.



Kirjoituksistanne sai taas vähän lisää voimaa, että ehkä se aurinko paistaa vielä tähänkin risukasaan...