Hehkutus sukujoulusta ja täydellisestä joulusta ylipäätään?

Joululehdet ja avotakat on fantasiaa ja illuusiota.

Mulla narsistivanhemmat ja juopot appivanhemmat, ja ”lämmin sukujoulu” olisi niiden kanssa sitä että useammalla silmä mustana ja joku lanssilla ensiapuun. Isäni aina käy jonkun/joiden kimppuun.

Ei kaikilla ole läheskään idyllistä sukupolvien joulua tai lämmintä sukua. Ei kaikkien koti ole joululehtien 400-neliön kartano.

Eikä kuulu ollakaan. Joulu on jokaisella omanlaisensa ja vertailu muihin pitää lopettaa. Varsinkin lehtien illuusiojuttuihin.

Harvojen herkkua varmaan sellaiset isot sukujoulut. Toki meilläkin on tapana ollut mennä minun vanhemmilleni, jonne tulee myös sisarukseni. Ei mitään megalomaanista, mutta tavallaan oma vanha perhe yhdessä. Osalla meistä sisaruksista on jo omia lapsia ja osalla ei. Ihan normaalissa omakotitalossa ollaan ja normaalit joulurutiinit käydään läpi (ruokailu, pukki, yhdessäolo ja lasten leikit).

Kuitenkin kun työkavereiden kanssa juttelee, niin valtaosa on joulun ihan kotonaan, oman perheen kesken

Niin tai näin - kiva kun joulu taas tulee. Lämpöä ja yhdessäoloa kaiken tämän hullun ajan keskellä.

Kyllä niitä sukujouluja vietetään ihan pienissä pirteissäkin, joissa on vain pari kamaria lisänä ja tupakeittiö.

idea on on siinä yhdessäolossa ja muiden näkemisessä ja yhdessä syömisessä ja lasten ilossa.

Lapsilla on hauskaa kun joulupukki tulee ja on muitakin lapsia kavereina.

Ruokapöytäkin on sen verran pieni mummollassa, että vuorotellen syödään, kun kaikki eivät mahdu yhtäaikaa ruokapöydän ääreen.

Ja kaikki käyvät joulusaunuassa ja se on ulkosauna.  Ja siskopetissä osa nukkuu lattialla.

Mutta ulkona palavat roihut ja tähdet tuikkivat taivaalla ja kaikilla on hyvä ja iloinen olo.

Ei ne suuret sukujoulut ole aina mitään lehdisssä kuvattuja kartanojouluja, se on pelkkaa glamouria ja kiiltokuvaa.