Lue keskustelun säännöt.
Inhoan rahalahjoja!!!
05.06.2009 |
TAjusin juuri, että annoimme tänä vuonna saman verran rahaa veljelleni tohtoriudesta kuin miehen serkuntytölle ylioppilaaksi pääsystä! Itse arvioin veljelleni tuon 50 euron lahjakortin akateemiseen sopivaksi lahjaksi (en tiedä, millaisia lahjoja on tapana antaa). Tuolle ylioppilaalle olisin antanut vähemmän, mutta mies halusi antaa 50 euroa, olisin antanut itse 30-40 euroa. JOs ei olisi ollut rahalahjatoivetta, olisin ostanut jonkun 30 euron kirjan.
Tuossa rahalahjassa rahan arvo on niin selvästi näkyvillä ja verrattavissa. Tiedän, että mieheni haluaa omille sukulaisille pröystäillä (meillä on varaa -tyyliin), koska nämä ovat köyhiä kitsastelijoita. Ei meilläkään juuri rahaa ole, mutta ei kerjätä sitä muiltakaan.
Mitä mieltä muut olette em. lahjoista ja yleensä rahalahjoista ja sopivista summista?
Kommentit (12)
ystäväni lapselle, ylioppilaalle. Ihan vain antamisen ilosta, vaikka toki 100 euroakin olisi ollut enemmän kuin sai monilta. Tiedetään tiedetään..., että 50 euroakin on aika tavallinen määrä. Joskus on kiva yllättää positiivisesti kivaa ihmistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rahalahjoja. Minusta ne on mauttomia. Kunpa joku lahjoittais meille jotain tarpeellista esim lisää aterimia kasvavalle perheelle tai vaikka keittöpyyhkeitä. Vessapaperikin on ihan ok, se ainakin kuluu nurkista pois ja voisi hauskasti paketoituna olla kovin hupaisaa:))
Musta on tosi ikävää pyytää häälahjaksi rahaa tilinumeron kera. Ymmärrän kyllä, että jos ollaan menossa ties monetta kertaa naimisiin, niin mitään patoja ja kattiloita ei enää tarvitse, mutta... Rahalahjoissa on juuri se ongelma, että miettii paljonko muut antaa ja tulee ehkä annettua yläkanttiin. Näyttäviä lahjoja kun voi saada aikaisiksi aika pienelläkin budjetilla, jos on kekseliäisyyttä. Me tosin tehtiin viimeksi se ratkaisu, että annettiin tasan sen verran kuin olisi lahjaankin käytetty. Veikkaan, että muut antoi paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielummin rahaa kuin tavaraa ellei ole 100 % varma, että saaja tykkää/tarvitsee ko. tavaraa.
vaikka kyseessä ei olisikaan lista jossa vaan kalliita juttuja.
Jos epäilee, että saa epämieluisia lahjoja, voi toivoa jotain tiettyä etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisi jollekulle läheiselle antaa listan mitä oikeasti haluaisi saada (siis muutakin kuin rahaa) niin häneltä voisi sitten vaivihkaa kysellä ja hankkia sitten sopivaa.
kerron esim äidilleni että jos joku sattuu kysymään mitä tuoda meidän lapsen tms synttäreille niin voisi vaikka hankkia esim askarteluun liittyvää. Se on aika laveaa eikä mikään lista, mutta auttaa nyt sitten ihmisiä hiukan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieluisin (itselleni ainakin oli kun ylioppilaaksi pääsin). Lahjakortti tai shekki sopii oikein hyvin ja skaala varmaan 50eur-100eur useimmiten. Jos joku kaukaisempi sukulainen (kuten tuo serkuntyttö), niin varmasti 30-40 eur shekkikin on oikein sopiva summa. Yleensä mitä läheisempi, sitä isompi rahasumma. Mekin annettiin muistaakseni siskolleni (hän on mua yli 10v nuorempi) yo-lahjaksi muutama vuosi sitten 100 eur.
Ei kannnata kauheasti jäädä jälkipuimaan sitä lahjasummaa, niin ei harmitakaan. Kyllä ne rahat aina hyvään tarkoitukseen menee ja saaja niitä arvostaa. Saapa sitten sillä hankkia itse jotain mieleistä/tarpeellista.:)
Kunpa joku lahjoittais meille jotain tarpeellista esim lisää aterimia kasvavalle perheelle tai vaikka keittöpyyhkeitä. Vessapaperikin on ihan ok, se ainakin kuluu nurkista pois ja voisi hauskasti paketoituna olla kovin hupaisaa:))
sinä niillä rahoilla sitten ostaa niitä aterimia, pyyhkeitä ja vessapaperia!
Mä taas olen mielummin ilman lahjaa kun saan jotain josta en pidä! Ja kun sitten ihmisillä on tapana lahjoja antaa, vaikka hyvin siis voisin olla ilmankin, otan mielummin sen 5 euroa setelinä kuin susiruman maljakon mikä on maksanut 50€!
Rahaa ei jotenkaan kehtaa antaa niin vähän kuin oikeasti haluaisi tai on varaa. On helpompaa ostaa joku esine selkeästi. Siinä se hintalappu ei pistä silmään ensimmäisenä.