Lue keskustelun säännöt.
En osaa seurustella tyttökavereiden kanssa!
18.04.2009 |
Argh, ottaa päästä! Olen aina tullut miesten kanssa paremmin toimeen ja nyt elämäntilanne on sellainen, että pitää tulla toimeen liudan naapurinrouvia kanssa. Asun siis ulkomailla (USA).
En Suomessa ollessakaan aina oikein ymmärtänyt tyttöjen juttuja. Joku otti nokkiinsa ja sitten suututtiin, oltiin kavereita ja ei oltu. Puhuttiin pahaa selän takana ja edessä oltiin kavereita. Yleensä en edes ymmärtänyt mitä olin tyrinyt.
Tilanne on nyt miljoona kertaa pahempi. Naapuruston rouvat ovat ihan ok, mutta hengailla pitäisi päivittäin. Minulle riittää moikkaaminen ja muutaman sanan vaihto, ehkä kerran viikossa juttelen pitempään. Nyt pitäisi viettää viikonloppuja, iltoja ym. yhdessä. En jaksa!
Äsken yksi rouva kävi ovella valittamassa, että olin ollut hänelle lyhytsanainen viimeksi tavatessa. Oli älytön stressi ja kiire. pari tuntia aikaa suoriutua työprojeksita, jota kotoa tein. Muut ovat kotirouvia.
Ahdistaa ihan perkeleesti! Pyysin tietysti anteeksi ja pahoittelin moukkamaisuuttani. En vain ole valmis notkumaan pihamaalla tuntia paria päivässä ihan vain puhua puhumisen vuoksi.
Mitä tehdä? Pitääkö vain muuttaa pois?
Kommentit (13)
Leikkikamut oli aina poikia ja niin on ollut isompanakin.
Mä en oo myöskään käsittänyt naisten alituista sähläämistä ja loukkaantumista. Joskus oon miettiny, et joku likkakaveri on loukkaantunu mun hentityksestäkin.
En kyllä osaa auttaa. Voi olla vielä vaikeempaa vieraassa kulttuurissa.
Tsemiä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerrot seuraavalle ovella notkuvalle. Sinulla on oikeus omaan tilaasi, älä pyytele anteeksi, vaan kerro suoraan, napakasti mutta ystävällisesti, kuinka asiat ovat.
Voi olla, etteivät naapuruston desperate housewife's olet vielä edes tajunneet, että teet kotona oikeasti töitä.
jos joku tulee oven taakse kyselemään että miksi olet ollut lyhytsanainen, niin voit toki kertoa olevasi työssäkäyvä ihminen, etkä kotirouva, niinkuin suurin osa muista naapureista´, ja tämän takia sinulla ei ole niin paljoa aikaa jutusteluun. Jos he eivät voi sitä ymmärtää niin voivoi.
Sano että teet 10 h /vrk töitä ja olet sen jälkeen niin väsynyt ettet jaksa seurustella, kyllä ne ymmärtää.
Kutsut kaikki naiset luoksesi kahville tai teelle, tarjoat herkkuja ja puhut heille avoimesti. Vetoat tunteisiin.Kerrot Suomessa olemme vähän juroja ja emmekä ole tottuneet järjestämään katujuhlia, tai keräämään rahaa paikalliselle koululle jne
Lupaat ottaa osaa tapahtumiin mahdollisuuksien mukaan, mutta teet niin paljon töitä että kerkiät vain kerran kuussa tapahtumiin.
Silloin kun menet kerran kuussa, otatkin osaa kunnolla. Kättelet vanhukset ja suutelet vauvat kunnon USA-tyyliin. Soitat järjestäjälle aikaisemmin mitä voi tuoda... Jos ei aikaa tehdä ostat kaupan delistä ja laitat kotona tarjoiluastiaan. Osoitat näin mielenkiintoa. Muistat pukeuta kuten muut täydelliset naiset tilaisuuteen ja teeskentelet ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tilanne ei ole aivan noin paha. Mutta miesten kans tulee aina paremmin juttuun. Miehet on rentoja ja voi puhua mistä vain, yleensä naiset vain juoruavat jotain kuluneita juttuja ja kyttäävät toisiaan. hohhoijaa.. mut koita kestää:) ja tutustu vaikka niihin rouvien miehiin;)
Kutsut kaikki naiset luoksesi kahville tai teelle, tarjoat herkkuja ja puhut heille avoimesti. Vetoat tunteisiin.Kerrot Suomessa olemme vähän juroja ja emmekä ole tottuneet järjestämään katujuhlia, tai keräämään rahaa paikalliselle koululle jne
Lupaat ottaa osaa tapahtumiin mahdollisuuksien mukaan, mutta teet niin paljon töitä että kerkiät vain kerran kuussa tapahtumiin.Silloin kun menet kerran kuussa, otatkin osaa kunnolla. Kättelet vanhukset ja suutelet vauvat kunnon USA-tyyliin. Soitat järjestäjälle aikaisemmin mitä voi tuoda... Jos ei aikaa tehdä ostat kaupan delistä ja laitat kotona tarjoiluastiaan. Osoitat näin mielenkiintoa. Muistat pukeuta kuten muut täydelliset naiset tilaisuuteen ja teeskentelet ;)
Näin olen toiminutkin. Olemme siis osallistuneet, olemme pyytäneet meille vieraita, juttelemme kyllä. Mutta kun näille ei tunnu mikään riittävän!
Tämä ovelle kolkuttelija on oikein mukava, ihan verraton. Mutta heidän näkemyksensä on, että meidän pitäisi istua vähintään kerran viikossa iltaa perheiden kesken ja joka päivä rupatella tunti pari. En vain jaksa enkä kykene.
Olen myös kertonut, että teen kotoa töitä ja että minulle ovat erityisen hankalia iltapäivän tunnit. Muilla on joko yksi tai kaksi lasta ja meillä enemmän. Voin sanoa, että orkesterin meininkin muuttuu totaalisesti kun kolmas lapsi tulee kuvioihin.
On lasten kotiläksyt, harrastukset, kotityöt ja vielä oma työ. Sekä tietysti vapaaehtoistyö lasten koululla ja harrastuksissa.
Eivät nämä vain tunnu käsittävän. En myöskään jaksa loputtomiin jutella lasten edesottamuksista. Juoruilua olen inhonnut aina, joten sekin kai minut pitää rouvista loitolla. Minusta on kurjaa puhua pahaa poissaolevista. Varsinkin kun tietää, että itse saa saman käsittelyn kun ei ole läsnä.
Miten sitä osaisi pitää yllä hyvät suhteet, mutta kuitenkin pitää naapurit vähän loitommalla?
Ajattelin tuota virvoketilaisuutta ja selvittää vielä kerran juurta jaksain, että en ole pahis, olempahan vain työntäyteinen kotoa töitätekevä mutsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että suomalaiset ovat erakkokansaa ja että minäkin olen tottunut keskustelemaan kerran kuussa ystävieni kanssa ;)
Ja sitten rupeaisin "kasvattamaan" niitä tanttoja eli huomauttaisin aina että on rumaa puhua toisesta selän takana ja että mielestäsi lapsista ei pidä puhua liikaa yms. yms.
Eiköhän ne rupea sinua välttelemään ;) Varmaan kaakattavat sinusta keskenään, mutta haittaako se ihan aikuisen oikeasti?
Onneksi ei tarvi muuttaa Amerikkaan...
Okei, sinä olet muuttanut Amerikkaan. Eli et asu enää Suomessa. SOPEUDU. Se, mikä Suomessa on ihan normaalia , on siellä tosi epäkohteliasta. Ihmiset tarjoavat sinulle ystävyyttään ja sinä vetoat suomalaisuuteesi. Mitäpä, jos joku päivä tarvitset siellä ystävää ja töykeytesi takia kutsut ovat harventuneet? Mieti nyt oikeasti, mikä on tärkeää. Sopeutua siihen yhteiskuntaan, jossa asut, vai pitää kiinni vanhasta? Kärjistäen: Ajattelepa, jos Suomessa asuvat somalialaiset torjuisivat paikallisen tapakulttuurin vedoten siihen, että kun ei me somalialaiset... Työkiireet ovat Amerikassa ovat ihan yhtä kiireitä kuin Suomessakin. Mutta kyse onkin siitä, kuinka niihin suhtautuu ja kuinka ne näyttää ulospäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on ollut aina vaikea ymmärtää tätä "se ei vastannut mun tekstariin, suutunko? Se ei halunnut joka päivä jutella mun kanssa mun häistä, pistän välit poikki. Se osti liian halvan lahjan mun lapselle, en puhu sille enää ikinä." -naisiin.
Joka päivä pitäisi jaaritella puhelimessa ja tapailla. Kaikki asiat pitäisi kertoa, ettei kaveri loukkaannu. Ja mielellään sitten pitäisi juoruilla selän takana niistä toisten uskoutumisista.
Miesten kanssa voi olla kaveri paljon reilummin. Ei ole tilitysvelvollisuuksia, ei udella kaikkia asioita, ei loukkaannuta ja leikitä prinsessaa, ei haukuta poissaolevia"
Mitä tapahtuu jos et tee niin? Polttaako ne teidän talon tai lahtaa lapset?
Jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Etkö voi vain sanoa -sori olen todella kiireinen työn ja perheen vuoksi etten ehdi seurustelemaan niin paljon kun toivoisin-.
Mua ei ainakaan kiinnosta pätkääkään jos mulle vähäpätöiset ihmiset loukkaantuu tai ei. En ymmärrä miksi kaikkia pitää yrittää miellyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa mielenkiintoista lukea tata ketjua, nimittain olemme muuttamassa todennakoisesti Usaan.
Olen kylla lasten kanssa kotona, mutta en missaan nimessa kestaisi olla muiden ihmisten (naapureiden) kanssa tekemisissa noin paljon! Huh, ahdistaakin jo ajatus. Myonnan kylla, etta olen suomalainen jorottaja ja tyytyvainen siihen =)
Nyt asutaan UK:ssa ja ihan noin pahaa meininki ei ole taalla, vaikka nyt vahan sosiaalisempia ollaan kuin Suomessa.
Joku tuolla jo ymmarsi vahan vaarinkin. Teen vapaaehtoistyota viikoittain, toisinaan parikin kertaa viikossa. Osallistumme perheen kanssa riekkujaisiin ja menemisiin. Saan suuni auki eika seurustelu tuota tuskaa. Olin jo Suomessa ollessani vilkas ja hieroin tuttavuutta ihmisten kanssa, joten mikaan jurottaja en ole.
En ole vain valmis uhraamaan ajastani paivittain tuntia tai paria ihan turhan jauhamiseen. Ymmarrattehan? Milta teidan paivat nayttaisi jos pitaisi sosiaalisen pakon sanelemana irroittaa paivasta pari tuntia vain naapurin tadin kanssa seurusteluun? Voin tehda sen ajan toita, rakentaa perheeni hyvinvointia. Tai menna vaikka kuntolemaan.
Jos olisimme yksin miehen kanssa asiat olisivat ok. Minua ei haittaa selan takana louskutus. Eihan se kivaa ole, mutta jos siita on jollekin hupia niin siita vaan. Itse en vain halua siihen osallistua, juoruilu ei tuota iloa.
Mutta lapset. Tassa on kyse leikkikavereista. Neljan viiden talon lapset kirmaavat keskenaan, yleensa meidan pihalla. Ja se on ihan ok. Joten jotenkin tassa taytyy tasapainoilla, etta valit sailyvat ja lapsilla on kivaa.
Olemme myos avuliaita. Lahjoitamme vanhoja leluja ja vaatteita naapureille. Katson naapureiden lapsia, jos aiti ei paase esim. jostain syysta koulubussille vastaan.
Kiitos kaikille teille, jotka annoitte kivoja vinkkeja. Jotenkin minun pitaa tama asia hoitaa diplomaattisesti uhraamatta kuitenkaan omaa hyvinvoinitiani.