Vain lasten takia yhdessä?
Saisiko samassa tilanteessa olevilta näkemyksiä...? Meillä on kaksi pientä lasta, ja kuopuksen syntymän myötä parisuhde alkoi aika nopeasti viilenemään. Syitä on varmaan monia, mutta osin on se tavallinen tarina: kaikki aika meni lapsiarjen pyörittämiseen, tukiverkkoja ei juuri ole, alettiin etääntyä toisistamme jne. Ollaan juteltu monta kertaa ongelmistamme mutta ei olla keksitty oikein ratkaisua, kummallakaan ei oikein tunnu olevan edes motivaatiota panostaa yhteiseen aikaan. Ollaan todettu, että ollaan yhdessä vain lasten takia eikä rakkautta enää ole. Seksiäkään ei ole, mutta siitä ei olla edes puhuttu, koska kumpaakaan ei tunnu kiinnostavan aihe.
Kumpikaan ei kuitenkaan halua erota, vaikka ei tämä arki näin nyt niin kivaakaan ole. Minä olisin valmis terapiaan, mies missään nimessä kuulemma ei.
Kommentoikaa joku. Mihin tämä johtaa? Elääkö moni näin? Voiko näin saada kuitenkin onnellisen elämän? Voisiko suhteen vielä pelastaa?
Kommentit (3)
Jos tulette toimeen niin kyllähän noin voi elää.
Sellasta se on kun ihmiset luulevat parisuhteen olevan pelkkää iloista nusauttelua. Siihen päälle vaaveli joka "opettaa oikeaa elämää" ja antaa elämälle tarkoituksen, johan on napakymppi! Eiköhän tuo asianne ratkea kun toisen täytyy taas päästä nusauttelemaan villisti.
Tuttu tunne, vaikkakin meillä ehkä joitain tunteitakin vielä on jäljellä... tarpeeksi kun on ongelmia, puhumattomuutta, arjen raskautta, niin kyllähän se etäännyttää. Itsekään en haluaisi vielä erota, vaikka negatiiviset tunteet puolisoa kohtaan vaivaavat jatkuvasti.
Luulen, että kyllä se ero sieltä tulee kun sen aika on. Tai sitten jokin liima pitää yhdessä. Oli se sitten lapset, tai mitä ikinä.
Ehdotan teille ns. aikalisää eroajatuksista ja kivoja juttuja molemmille yhdessä ja erikseen. Kyllähän se lapsiarkikin helpottaa, kun lapset kasvavat. Vaikka eroaisitte heti, niin ei sekään ole helppo tie.