Tajusin yhden tärkeän seikan elämästäni pitkäaikaistyöttömänä

Ennen kuin palastanarsistit hermostuvat, sanotaan että minulla on ollut terveyden kanssa ongelmia ja aion kyllä mennä töihin heti kun se on mahdollista.

Varsinkin nyt korona-aikana olen viettänyt lähes kaiken ajan kotona yksin. Olen katsellut elokuvia, tehnyt kävelylenkkejä ja lukenut tai kuunnellut äänikirjoja. Siinä minun tekemiseni viimeisten kahden ja puolen vuoden ajalta.

Tuntuu että henkisesti monet palaset ovat loksahtaneet paikolleen. En enää syytä muita ihmisiä ongelmistani, vaan rohkenen ottaa kaikesta enemmän vastuuta. Olen käsitelly monia lapsuudessa tapahtuneita ikäviä asioita, sekä käynyt läpi ihmissuhteitani ym. Olen paljon tasapainoisempi ja optimistisempi kuin ennen!

Niin, se asia jonka tajusin on se, että minulla on ollut pirusti aikaa - toisin kuin muilla ihmisillä joilla töitä ja perheitä - ja sen ajan olen nähtävästi käyttänyt hyvin. Olen senkin ymmärtänyt, että asioiden pohdiskelu ja työstäminen tuottaa tulosta! Mutta sitä aikaa ei keskivertohimisellä ole. En sitten tiedä miten semmoinen ihminen voisi kasvaa henkisesti. Ehkä säännöllinen kävelylenkki yksin omien ajastusten kanssa olisi hyvä tehdä?