En pärjää elämässä.
Olen 31v enkä vieläkään ole onnistunut missään. Elämä on vain ikävä oravanpyörä. En ole vuosiin saanut töitä, olen masentunut (saan tähän apua), kaikki ihmiset kadonneet elämästä, ongelmia missä asun (vuokra nostetaan joka vuosi), rahat eivät kohta enää riitä ruokaan, asunto muuten vain vanha enkä viihdy täällä.
Olen siisti ja järkevä, en pääse enää pois tästä tilanteesta mitenkään. Matala- palkka työtä olen tehnyt eikä silloinkaan palkka riittänyt mihinkään ilman asumistuki, sovelteltu työmarkkinatuki.
Kommentit (16)
Olen melkein samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Minulla on työpaikka, mutta suurinosa palkasta menee velkoihin mitkä aiheutin nuoruuden typeryyksissä. Menee ainakin kolme vuotta ennen kuin ne on maksettu. Kavereita ei ole. En käy oikein missään kuin töissä ja kaupassa. Viikonloput makoilen sohvalla tai ryyppään. M31
Voimia. Tosiaan, olisko joku uusi opiskeluala mahdollista? Olet vielä nuori.
Vierailija kirjoitti:
Voimia. Tosiaan, olisko joku uusi opiskeluala mahdollista? Olet vielä nuori.
No ei todellakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Olen melkein samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Minulla on työpaikka, mutta suurinosa palkasta menee velkoihin mitkä aiheutin nuoruuden typeryyksissä. Menee ainakin kolme vuotta ennen kuin ne on maksettu. Kavereita ei ole. En käy oikein missään kuin töissä ja kaupassa. Viikonloput makoilen sohvalla tai ryyppään. M31
Ihan oikein luuserille.
Ei elämä ole mitään hollywood-tarinaa. Kaikki ei menesty. Huonolla onnella voi sattua todella kivinen kohtalo ja muutenkin asiat on aina mahdollista itse sössiä. Aina lopulta katoaa ystävät, terveys ja järki ja kuolee itsekin.
Ihhminen on yksinäisenä iteskeskeiisenä yleensä melko tyhmä. Ihminen kerää ideat yleeensä ympäristön ilmiöistä.
En vähättele tilannettasi, tilanteet on aina yksilöllisiä, mutta itse olin käytännössä pahemmassa kusessa 34 vuotiaaksi. Sitten vasta kaikki alkoi mennä putkeen. Tuosta voi nousta! Voimia!
Mikäli todellakin olet vata 31vuotias, voin kertoa että sinulla on vielä vaikka mitä hienoa edessä.
Itse sairastuin vakavasti syöpään ja oli n 7vuotta ihan vaihtopenkillä.
Olin luovuttaa, koska olin jo ikääntyvä. Kaikki tuntui toivottamalta. Olin varma että menehdyn, kivut ja kamala hoidoista kärsinyt ulkonäkö.
Yllättäin tilanne muuttui.
Aloin toipua, Kävin työhaastatteluissa . Sain vakituisen työpaikan vaikka ceeveessä 7 vuoden ammottava aukko.
En ikinä olisi uskonut että tulisin olemaan näin onnellinen ja kiitollinen.
Pää pystyyn siellä . Älä luovuta. Ikäkin on sinun puolellasi.
I m jusst human with the big guns and it is enough.
Ala vihervasuriksi ja mene politiikkaan. Siellä on kaikki samanlaisia. Sitten jos ei politiikka maistu niin saat elellä tuilla. Ei tarvi kun pyöritellä räkäpalloa itiksen kämpässä.
Vierailija kirjoitti:
Ala vihervasuriksi ja mene politiikkaan. Siellä on kaikki samanlaisia. Sitten jos ei politiikka maistu niin saat elellä tuilla. Ei tarvi kun pyöritellä räkäpalloa itiksen kämpässä.
Joidenkin ilkeydellä ei näytä olevan rajaa.
Ap, älä välitä.
Tuollaistenkin yli tässä elämässä on päästävä, jotta kasvaisi vahvaksi. Voimia sinulle, olet nuori ja paljon vielä edessä!
En minäkään. Vaikka yritän mitä nii kaikki menee huonosti.
En minäkään ole pärjännyt kovin hyvin elämässä. Elän vain sen mitä vastaan tuleekaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen melkein samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Minulla on työpaikka, mutta suurinosa palkasta menee velkoihin mitkä aiheutin nuoruuden typeryyksissä. Menee ainakin kolme vuotta ennen kuin ne on maksettu. Kavereita ei ole. En käy oikein missään kuin töissä ja kaupassa. Viikonloput makoilen sohvalla tai ryyppään. M31
Mitä jos vähentäisit ryyppäämistä ja tekisit sen sijasta jotakin muuta?
Opiskelu kuntoutustuella?