Rytmisyys temperamenttipiirteenä (ja sen puute)

Tulipa aihe mieleeni, kun luin Hesarista unitutkija Partosen haastattelun, jossa hän kertoi iltavirkkuuden olevan piirre, jolle ihminen itse voi varsin vähän. Ja sikäli toki ikävä piirre, että se altistaa monille vaivoille.

Tällä palstalla usein moititaan vanhempia, jotka eivät kykene luomaan lapsilleen säännöllisiä päivärytmejä. Usein jää kuitenkin huomioimatta, että rytmisyys on luontainen temperamenttipiirre, ja kannettu vesi harvoin pysyy kaivossa. Meidän ei-niin-rytmisten on jotenkin vain selvittävä ei-niin-rytmisten lastemme kanssa.

Kokemuksia? Miten olette turvanneet lapsillenne riittävän unen? Onko lasten ollut pakko esim. syödä aamiaista? Onko ammattikasvattajilta tullut pahaa silmää?