Lue keskustelun säännöt.
Kenellä muulla laihduttaminen tyssää aina omaan joustamattomuuteen ja hurahtamiseen?
28.10.2020 |
Olen huomannut että kaikki pyrkimykseni pudottaa pitkällä tähtäimellä painoa, epäonnistuvat. Rakennan itselleni sellaisen all or nothing-himmelin, etten pysty ylläpitämään ruokavaliota. Olen kokeillut vaikka mitä. On karpattu ja on pätkäpaastottu. On liikuttu hulluna ja kokeiltu atkinsia sun muuta vegaani valiota. Eli ääripäistä toiseen.
Olen varmaan luonteeltani sellainen, että ”hurahdan” johonkin täysin ja otan sen liian vakavasti, jolloin epäonnistun ja kaikki kilot tulevat takaisin korkojen kera. En ole vielä kuitenkaan kokeillut virallisia ravitsemussuosituksia, tosissani. Voikohan siinäkin vetää överiksi?
Onko muilla saman suuntaista käyttäytymistä? Ärsyttää olla näin ehdoton.
Kommentit (25)
Mulla on vähän samaa. En jotenkin onnistu olemaan itselleni armollinen vaan vedän ns överiksi. Siksi en enää laihdutakkaan.
Tämä toki koskee muitakin asioita elämässäni, esim kierrätystä, säästämistä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos söisit virallisterveellisesti, ei sinulla olisi tarvetta laihduttaa. Mieti sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän samaa. En jotenkin onnistu olemaan itselleni armollinen vaan vedän ns överiksi. Siksi en enää laihdutakkaan.
Tämä toki koskee muitakin asioita elämässäni, esim kierrätystä, säästämistä jne.
Miten voi kierrättää överisti??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä yritän aina pitkäjänteistä elämänmuutosta, mutta joka hemmetin kerta kun aloitan uuden ruokavalion / kuntoilun, mulle iskee joku terveysongelma. Joko iskee flunssa tai vatsatauti, migreenit tai nenäverenvuodot tai jotain muuta hauskaa. Ja se kaatuu sitten siihen. Olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Mä yritän aina pitkäjänteistä elämänmuutosta, mutta joka hemmetin kerta kun aloitan uuden ruokavalion / kuntoilun, mulle iskee joku terveysongelma. Joko iskee flunssa tai vatsatauti, migreenit tai nenäverenvuodot tai jotain muuta hauskaa. Ja se kaatuu sitten siihen. Olkoon.
Miten migreeni tai flunssa estää syömästä kulutustaan vähemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, tuttua. Kovasti yritän eroon tuhoavista asenteista, kuten siitä, että yksikin repsahdus tai "huono" päivä vie tsempin ihan täysin. :(
Ja ei tosiaan sais tehdä liian isoja/monia muutoksia, mutkun pitää vasan yrittää täydellistä ruokaremonttia ja liikuntaremonttia ja ihonhoitorutiinien parannusta ja parempaa unirytmiä jne...
Eikä se tietysti onnistu silleen. Ja sitten on taas luuseriolo. :(
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuttua. Kovasti yritän eroon tuhoavista asenteista, kuten siitä, että yksikin repsahdus tai "huono" päivä vie tsempin ihan täysin. :(
Ja ei tosiaan sais tehdä liian isoja/monia muutoksia, mutkun pitää vasan yrittää täydellistä ruokaremonttia ja liikuntaremonttia ja ihonhoitorutiinien parannusta ja parempaa unirytmiä jne...
Eikä se tietysti onnistu silleen. Ja sitten on taas luuseriolo. :(
Juuri tämä! En vaan tajua haukkaavani liian isoa palaa... ja sitten kun olen tukehtumassa, luovutan.
Mutta tämä on minun persoonallisuuden piirre ja sitä on vaikea muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos alkaisitte oikeasti pitkäjänteisiksi? Elämäntaparemontti todella hitaasti edeten. Vai onko se vaan liian tylsää ja kärsivällisyys loppuu?
Eli jos syöt esim paljon leipää päivässä, niin ensimmäinen askel on, että vähennät leipää ja teet sitä pari viikkoa. Seuraava askel, että jätät kaikki mehut, limut jne pois ja juot vain vettä. jne jne. Nuo on vain esimerkkejä, koska en tiedä ruokavaliotasi, enkä ruokarytmiäsi, mutta joka tapauksessa jotain korjattavaa siinä on.
Pikkuhiljaa uusia muutoksia ja totuttelet niihin rauhassa. Mikään yhtäkkinen totaaliremontti ei todennäköisesti onnistu kuin hetkellisesti. Mutta tuo pikkuhiljaa muutoksien tekeminen on tuskallisen hidasta ja vaatii todellakin kärsivällisyyttä. Mikään ei tule ilmaiseksi. Vuoden kun teet tuota muutosta kokoajan terveellisempään suuntaan, niin olen 100% varma, että laihdut.
Vierailija kirjoitti:
Jos söisit virallisterveellisesti, ei sinulla olisi tarvetta laihduttaa. Mieti sitä.
Älä jauha paskaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos alkaisitte oikeasti pitkäjänteisiksi? Elämäntaparemontti todella hitaasti edeten. Vai onko se vaan liian tylsää ja kärsivällisyys loppuu?
Eli jos syöt esim paljon leipää päivässä, niin ensimmäinen askel on, että vähennät leipää ja teet sitä pari viikkoa. Seuraava askel, että jätät kaikki mehut, limut jne pois ja juot vain vettä. jne jne. Nuo on vain esimerkkejä, koska en tiedä ruokavaliotasi, enkä ruokarytmiäsi, mutta joka tapauksessa jotain korjattavaa siinä on.
Pikkuhiljaa uusia muutoksia ja totuttelet niihin rauhassa. Mikään yhtäkkinen totaaliremontti ei todennäköisesti onnistu kuin hetkellisesti. Mutta tuo pikkuhiljaa muutoksien tekeminen on tuskallisen hidasta ja vaatii todellakin kärsivällisyyttä. Mikään ei tule ilmaiseksi. Vuoden kun teet tuota muutosta kokoajan terveellisempään suuntaan, niin olen 100% varma, että laihdut.
Tiedän kyllä kaikki asiat teoriassa, ja sen kuinka maltti on valttia ja tämä on kestävyyslaji...mutta. En mahda mitään sille että liityn johonkin pätkäpaastoajien faceryhmään ja ahmin tietoa autofagioista ja vaikka mistä ja olen täysin myyty ja vakuuttunut, että se on avain painonhallintaan. Sitten tilailen elektrolyyttejä ja juon omenasiiderietikkaa raakana ennen kuin kerkeän itseäni hoppuutella. Muutama kuukaus hurahtaa ja epärealistinen himmelini romahtaa.
Sama kävi vähähiilihydraattisen kanssa ja liikuntapäiväkkirjan, siitä tuli suorittamista ja rääkkiä.
En vain osaa kohtuutta.
Auttaisiko lobotomia?
Vierailija kirjoitti:
Oot addiktoituvaa sorttia?
Erittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos alkaisitte oikeasti pitkäjänteisiksi? Elämäntaparemontti todella hitaasti edeten. Vai onko se vaan liian tylsää ja kärsivällisyys loppuu?
Eli jos syöt esim paljon leipää päivässä, niin ensimmäinen askel on, että vähennät leipää ja teet sitä pari viikkoa. Seuraava askel, että jätät kaikki mehut, limut jne pois ja juot vain vettä. jne jne. Nuo on vain esimerkkejä, koska en tiedä ruokavaliotasi, enkä ruokarytmiäsi, mutta joka tapauksessa jotain korjattavaa siinä on.
Pikkuhiljaa uusia muutoksia ja totuttelet niihin rauhassa. Mikään yhtäkkinen totaaliremontti ei todennäköisesti onnistu kuin hetkellisesti. Mutta tuo pikkuhiljaa muutoksien tekeminen on tuskallisen hidasta ja vaatii todellakin kärsivällisyyttä. Mikään ei tule ilmaiseksi. Vuoden kun teet tuota muutosta kokoajan terveellisempään suuntaan, niin olen 100% varma, että laihdut.
Tiedän kyllä kaikki asiat teoriassa, ja sen kuinka maltti on valttia ja tämä on kestävyyslaji...mutta. En mahda mitään sille että liityn johonkin pätkäpaastoajien faceryhmään ja ahmin tietoa autofagioista ja vaikka mistä ja olen täysin myyty ja vakuuttunut, että se on avain painonhallintaan. Sitten tilailen elektrolyyttejä ja juon omenasiiderietikkaa raakana ennen kuin kerkeän itseäni hoppuutella. Muutama kuukaus hurahtaa ja epärealistinen himmelini romahtaa.
Sama kävi vähähiilihydraattisen kanssa ja liikuntapäiväkkirjan, siitä tuli suorittamista ja rääkkiä.
En vain osaa kohtuutta.
Auttaisiko lobotomia?
Eli et kestä sitä tylsyyttä ja pitkäjänteistä työtä. On paljon mielenkiintoisempaa liittyä johonkin uuteen lahkoon ja tehdä täysillä uutta paastomenetelmää jne. Parempi vaan silti myöntää OIKEASTI, että elämä on usein tylsää ja tuloksia tulee pitkäjänteisellä ja vittumaisella työllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos alkaisitte oikeasti pitkäjänteisiksi? Elämäntaparemontti todella hitaasti edeten. Vai onko se vaan liian tylsää ja kärsivällisyys loppuu?
Eli jos syöt esim paljon leipää päivässä, niin ensimmäinen askel on, että vähennät leipää ja teet sitä pari viikkoa. Seuraava askel, että jätät kaikki mehut, limut jne pois ja juot vain vettä. jne jne. Nuo on vain esimerkkejä, koska en tiedä ruokavaliotasi, enkä ruokarytmiäsi, mutta joka tapauksessa jotain korjattavaa siinä on.
Pikkuhiljaa uusia muutoksia ja totuttelet niihin rauhassa. Mikään yhtäkkinen totaaliremontti ei todennäköisesti onnistu kuin hetkellisesti. Mutta tuo pikkuhiljaa muutoksien tekeminen on tuskallisen hidasta ja vaatii todellakin kärsivällisyyttä. Mikään ei tule ilmaiseksi. Vuoden kun teet tuota muutosta kokoajan terveellisempään suuntaan, niin olen 100% varma, että laihdut.
Tiedän kyllä kaikki asiat teoriassa, ja sen kuinka maltti on valttia ja tämä on kestävyyslaji...mutta. En mahda mitään sille että liityn johonkin pätkäpaastoajien faceryhmään ja ahmin tietoa autofagioista ja vaikka mistä ja olen täysin myyty ja vakuuttunut, että se on avain painonhallintaan. Sitten tilailen elektrolyyttejä ja juon omenasiiderietikkaa raakana ennen kuin kerkeän itseäni hoppuutella. Muutama kuukaus hurahtaa ja epärealistinen himmelini romahtaa.
Sama kävi vähähiilihydraattisen kanssa ja liikuntapäiväkkirjan, siitä tuli suorittamista ja rääkkiä.
En vain osaa kohtuutta.
Auttaisiko lobotomia?Eli et kestä sitä tylsyyttä ja pitkäjänteistä työtä. On paljon mielenkiintoisempaa liittyä johonkin uuteen lahkoon ja tehdä täysillä uutta paastomenetelmää jne. Parempi vaan silti myöntää OIKEASTI, että elämä on usein tylsää ja tuloksia tulee pitkäjänteisellä ja vittumaisella työllä.
Huomaan että en ilmeisesti kestä, koska havahdun aina siinä vaiheessa kun olen lyönyt hanskat tiskiin ja lihonut takaisin kuureilla pudottamani kilot.
En vain osaa, en ole pitkäjänteinen. Luulen olevani, kunnes taas epäonnistun.
Haluaisin olla pitkäjänteinen. Mutta minulle se ei tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos alkaisitte oikeasti pitkäjänteisiksi? Elämäntaparemontti todella hitaasti edeten. Vai onko se vaan liian tylsää ja kärsivällisyys loppuu?
Eli jos syöt esim paljon leipää päivässä, niin ensimmäinen askel on, että vähennät leipää ja teet sitä pari viikkoa. Seuraava askel, että jätät kaikki mehut, limut jne pois ja juot vain vettä. jne jne. Nuo on vain esimerkkejä, koska en tiedä ruokavaliotasi, enkä ruokarytmiäsi, mutta joka tapauksessa jotain korjattavaa siinä on.
Pikkuhiljaa uusia muutoksia ja totuttelet niihin rauhassa. Mikään yhtäkkinen totaaliremontti ei todennäköisesti onnistu kuin hetkellisesti. Mutta tuo pikkuhiljaa muutoksien tekeminen on tuskallisen hidasta ja vaatii todellakin kärsivällisyyttä. Mikään ei tule ilmaiseksi. Vuoden kun teet tuota muutosta kokoajan terveellisempään suuntaan, niin olen 100% varma, että laihdut.
Tiedän kyllä kaikki asiat teoriassa, ja sen kuinka maltti on valttia ja tämä on kestävyyslaji...mutta. En mahda mitään sille että liityn johonkin pätkäpaastoajien faceryhmään ja ahmin tietoa autofagioista ja vaikka mistä ja olen täysin myyty ja vakuuttunut, että se on avain painonhallintaan. Sitten tilailen elektrolyyttejä ja juon omenasiiderietikkaa raakana ennen kuin kerkeän itseäni hoppuutella. Muutama kuukaus hurahtaa ja epärealistinen himmelini romahtaa.
Sama kävi vähähiilihydraattisen kanssa ja liikuntapäiväkkirjan, siitä tuli suorittamista ja rääkkiä.
En vain osaa kohtuutta.
Auttaisiko lobotomia?Eli et kestä sitä tylsyyttä ja pitkäjänteistä työtä. On paljon mielenkiintoisempaa liittyä johonkin uuteen lahkoon ja tehdä täysillä uutta paastomenetelmää jne. Parempi vaan silti myöntää OIKEASTI, että elämä on usein tylsää ja tuloksia tulee pitkäjänteisellä ja vittumaisella työllä.
Huomaan että en ilmeisesti kestä, koska havahdun aina siinä vaiheessa kun olen lyönyt hanskat tiskiin ja lihonut takaisin kuureilla pudottamani kilot.
En vain osaa, en ole pitkäjänteinen. Luulen olevani, kunnes taas epäonnistun.
Haluaisin olla pitkäjänteinen. Mutta minulle se ei tapahdu.
Adhd en on olemassa lääkitys, hanki sellainen. Se hillitsee myös ruokahalua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos alkaisitte oikeasti pitkäjänteisiksi? Elämäntaparemontti todella hitaasti edeten. Vai onko se vaan liian tylsää ja kärsivällisyys loppuu?
Eli jos syöt esim paljon leipää päivässä, niin ensimmäinen askel on, että vähennät leipää ja teet sitä pari viikkoa. Seuraava askel, että jätät kaikki mehut, limut jne pois ja juot vain vettä. jne jne. Nuo on vain esimerkkejä, koska en tiedä ruokavaliotasi, enkä ruokarytmiäsi, mutta joka tapauksessa jotain korjattavaa siinä on.
Pikkuhiljaa uusia muutoksia ja totuttelet niihin rauhassa. Mikään yhtäkkinen totaaliremontti ei todennäköisesti onnistu kuin hetkellisesti. Mutta tuo pikkuhiljaa muutoksien tekeminen on tuskallisen hidasta ja vaatii todellakin kärsivällisyyttä. Mikään ei tule ilmaiseksi. Vuoden kun teet tuota muutosta kokoajan terveellisempään suuntaan, niin olen 100% varma, että laihdut.
Tiedän kyllä kaikki asiat teoriassa, ja sen kuinka maltti on valttia ja tämä on kestävyyslaji...mutta. En mahda mitään sille että liityn johonkin pätkäpaastoajien faceryhmään ja ahmin tietoa autofagioista ja vaikka mistä ja olen täysin myyty ja vakuuttunut, että se on avain painonhallintaan. Sitten tilailen elektrolyyttejä ja juon omenasiiderietikkaa raakana ennen kuin kerkeän itseäni hoppuutella. Muutama kuukaus hurahtaa ja epärealistinen himmelini romahtaa.
Sama kävi vähähiilihydraattisen kanssa ja liikuntapäiväkkirjan, siitä tuli suorittamista ja rääkkiä.
En vain osaa kohtuutta.
Auttaisiko lobotomia?Eli et kestä sitä tylsyyttä ja pitkäjänteistä työtä. On paljon mielenkiintoisempaa liittyä johonkin uuteen lahkoon ja tehdä täysillä uutta paastomenetelmää jne. Parempi vaan silti myöntää OIKEASTI, että elämä on usein tylsää ja tuloksia tulee pitkäjänteisellä ja vittumaisella työllä.
Huomaan että en ilmeisesti kestä, koska havahdun aina siinä vaiheessa kun olen lyönyt hanskat tiskiin ja lihonut takaisin kuureilla pudottamani kilot.
En vain osaa, en ole pitkäjänteinen. Luulen olevani, kunnes taas epäonnistun.
Haluaisin olla pitkäjänteinen. Mutta minulle se ei tapahdu.
Niin - ei tapahdu. Sinun pitää itse tehdä itsesi pitkäjänteiseksi.
Olen itse samanlainen kaikki tai ei
mitään -ihminen. Olen sellainen kaikessa, en vain ruokailutottumuksissa.
Jonkin verran minua on auttanut liikunnan löytäminen. Sen jälkeen, kun aloin käydä säännöllisesti salilla, olen pystynyt olemaan joustavampi. Nykyisin voin sekä syödä karkkia että käydä salilla samana päivänä. Ennen se oli täysin mahdoton ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos alkaisitte oikeasti pitkäjänteisiksi? Elämäntaparemontti todella hitaasti edeten. Vai onko se vaan liian tylsää ja kärsivällisyys loppuu?
Eli jos syöt esim paljon leipää päivässä, niin ensimmäinen askel on, että vähennät leipää ja teet sitä pari viikkoa. Seuraava askel, että jätät kaikki mehut, limut jne pois ja juot vain vettä. jne jne. Nuo on vain esimerkkejä, koska en tiedä ruokavaliotasi, enkä ruokarytmiäsi, mutta joka tapauksessa jotain korjattavaa siinä on.
Pikkuhiljaa uusia muutoksia ja totuttelet niihin rauhassa. Mikään yhtäkkinen totaaliremontti ei todennäköisesti onnistu kuin hetkellisesti. Mutta tuo pikkuhiljaa muutoksien tekeminen on tuskallisen hidasta ja vaatii todellakin kärsivällisyyttä. Mikään ei tule ilmaiseksi. Vuoden kun teet tuota muutosta kokoajan terveellisempään suuntaan, niin olen 100% varma, että laihdut.
Tiedän kyllä kaikki asiat teoriassa, ja sen kuinka maltti on valttia ja tämä on kestävyyslaji...mutta. En mahda mitään sille että liityn johonkin pätkäpaastoajien faceryhmään ja ahmin tietoa autofagioista ja vaikka mistä ja olen täysin myyty ja vakuuttunut, että se on avain painonhallintaan. Sitten tilailen elektrolyyttejä ja juon omenasiiderietikkaa raakana ennen kuin kerkeän itseäni hoppuutella. Muutama kuukaus hurahtaa ja epärealistinen himmelini romahtaa.
Sama kävi vähähiilihydraattisen kanssa ja liikuntapäiväkkirjan, siitä tuli suorittamista ja rääkkiä.
En vain osaa kohtuutta.
Auttaisiko lobotomia?Eli et kestä sitä tylsyyttä ja pitkäjänteistä työtä. On paljon mielenkiintoisempaa liittyä johonkin uuteen lahkoon ja tehdä täysillä uutta paastomenetelmää jne. Parempi vaan silti myöntää OIKEASTI, että elämä on usein tylsää ja tuloksia tulee pitkäjänteisellä ja vittumaisella työllä.
Huomaan että en ilmeisesti kestä, koska havahdun aina siinä vaiheessa kun olen lyönyt hanskat tiskiin ja lihonut takaisin kuureilla pudottamani kilot.
En vain osaa, en ole pitkäjänteinen. Luulen olevani, kunnes taas epäonnistun.
Haluaisin olla pitkäjänteinen. Mutta minulle se ei tapahdu.Niin - ei tapahdu. Sinun pitää itse tehdä itsesi pitkäjänteiseksi.
Miten se tehdään?
Olen ilmeisesti ainoa joka ei osaa kohtuutta. :D