Lue keskustelun säännöt.
Kenellä muulla laihduttaminen tyssää aina omaan joustamattomuuteen ja hurahtamiseen?
28.10.2020 |
Olen huomannut että kaikki pyrkimykseni pudottaa pitkällä tähtäimellä painoa, epäonnistuvat. Rakennan itselleni sellaisen all or nothing-himmelin, etten pysty ylläpitämään ruokavaliota. Olen kokeillut vaikka mitä. On karpattu ja on pätkäpaastottu. On liikuttu hulluna ja kokeiltu atkinsia sun muuta vegaani valiota. Eli ääripäistä toiseen.
Olen varmaan luonteeltani sellainen, että ”hurahdan” johonkin täysin ja otan sen liian vakavasti, jolloin epäonnistun ja kaikki kilot tulevat takaisin korkojen kera. En ole vielä kuitenkaan kokeillut virallisia ravitsemussuosituksia, tosissani. Voikohan siinäkin vetää överiksi?
Onko muilla saman suuntaista käyttäytymistä? Ärsyttää olla näin ehdoton.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos söisit virallisterveellisesti, ei sinulla olisi tarvetta laihduttaa. Mieti sitä.
Älä jauha paskaa!
Virallisterveelliset suositukset eivät ole ketään lihottanut. Virallisiin suosituksiin kuuluu paljon kasviksia, pehmeitä rasvoja ja kuituja täysjyväviljojen ja hedelmien muodossa. Virsllisterveellinen ruokavalio ei sisällä mm limuja, mehuja, leivoksia, punaista lihaa tolkuttomasti jne, muuten kuin sattumina, silloin tällöin.
Virallisterveellisesti kun syö kulutuksensa verran ja liikkuu myös säännöllisesti, ei taatusti liho!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos alkaisitte oikeasti pitkäjänteisiksi? Elämäntaparemontti todella hitaasti edeten. Vai onko se vaan liian tylsää ja kärsivällisyys loppuu?
Eli jos syöt esim paljon leipää päivässä, niin ensimmäinen askel on, että vähennät leipää ja teet sitä pari viikkoa. Seuraava askel, että jätät kaikki mehut, limut jne pois ja juot vain vettä. jne jne. Nuo on vain esimerkkejä, koska en tiedä ruokavaliotasi, enkä ruokarytmiäsi, mutta joka tapauksessa jotain korjattavaa siinä on.
Pikkuhiljaa uusia muutoksia ja totuttelet niihin rauhassa. Mikään yhtäkkinen totaaliremontti ei todennäköisesti onnistu kuin hetkellisesti. Mutta tuo pikkuhiljaa muutoksien tekeminen on tuskallisen hidasta ja vaatii todellakin kärsivällisyyttä. Mikään ei tule ilmaiseksi. Vuoden kun teet tuota muutosta kokoajan terveellisempään suuntaan, niin olen 100% varma, että laihdut.
Tiedän kyllä kaikki asiat teoriassa, ja sen kuinka maltti on valttia ja tämä on kestävyyslaji...mutta. En mahda mitään sille että liityn johonkin pätkäpaastoajien faceryhmään ja ahmin tietoa autofagioista ja vaikka mistä ja olen täysin myyty ja vakuuttunut, että se on avain painonhallintaan. Sitten tilailen elektrolyyttejä ja juon omenasiiderietikkaa raakana ennen kuin kerkeän itseäni hoppuutella. Muutama kuukaus hurahtaa ja epärealistinen himmelini romahtaa.
Sama kävi vähähiilihydraattisen kanssa ja liikuntapäiväkkirjan, siitä tuli suorittamista ja rääkkiä.
En vain osaa kohtuutta.
Auttaisiko lobotomia?Eli et kestä sitä tylsyyttä ja pitkäjänteistä työtä. On paljon mielenkiintoisempaa liittyä johonkin uuteen lahkoon ja tehdä täysillä uutta paastomenetelmää jne. Parempi vaan silti myöntää OIKEASTI, että elämä on usein tylsää ja tuloksia tulee pitkäjänteisellä ja vittumaisella työllä.
Huomaan että en ilmeisesti kestä, koska havahdun aina siinä vaiheessa kun olen lyönyt hanskat tiskiin ja lihonut takaisin kuureilla pudottamani kilot.
En vain osaa, en ole pitkäjänteinen. Luulen olevani, kunnes taas epäonnistun.
Haluaisin olla pitkäjänteinen. Mutta minulle se ei tapahdu.Niin - ei tapahdu. Sinun pitää itse tehdä itsesi pitkäjänteiseksi.
En usko, että se on mahdollista. En tosin ole ap.
Toki voi rakentaa tapoja, jotka auttavat sitoutumaan pitkäjänteisiin tavoitteisiin, mutta itsensä kokonaan muuttaminen toisenlaiseksi, on minusta liikaa pyydetty ellei jopa mahdotonta. Se on suorastaan epäkohteliasta, koska viestität sillä, että toisessa on vikaa. Lyhytjänteisyys ei ole vika, se on on ominaisuus ja joissakin tilanteissa yhtä hyvä kuin pitkäjänteisyys.
Olen huomannut omista lapsista, miten hyvin nuoresta asti (jopa raskausajasta) ihmisen ominaisuudet vaikuttavat käyttäytymiseen. Itselläni on sekä lyhyt- että pitkäjänteinen lapsi, ja ensimmäiselle tuottaa ihan fyysistä tuskaa tehdä jotain pitkäkestoista vaativaa. Sen sijaan hän on aina valmis lähtemään heti, on spontaani, siivoaa tehokkaasti, tekee nopeita päätöksiä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos alkaisitte oikeasti pitkäjänteisiksi? Elämäntaparemontti todella hitaasti edeten. Vai onko se vaan liian tylsää ja kärsivällisyys loppuu?
Eli jos syöt esim paljon leipää päivässä, niin ensimmäinen askel on, että vähennät leipää ja teet sitä pari viikkoa. Seuraava askel, että jätät kaikki mehut, limut jne pois ja juot vain vettä. jne jne. Nuo on vain esimerkkejä, koska en tiedä ruokavaliotasi, enkä ruokarytmiäsi, mutta joka tapauksessa jotain korjattavaa siinä on.
Pikkuhiljaa uusia muutoksia ja totuttelet niihin rauhassa. Mikään yhtäkkinen totaaliremontti ei todennäköisesti onnistu kuin hetkellisesti. Mutta tuo pikkuhiljaa muutoksien tekeminen on tuskallisen hidasta ja vaatii todellakin kärsivällisyyttä. Mikään ei tule ilmaiseksi. Vuoden kun teet tuota muutosta kokoajan terveellisempään suuntaan, niin olen 100% varma, että laihdut.
Tiedän kyllä kaikki asiat teoriassa, ja sen kuinka maltti on valttia ja tämä on kestävyyslaji...mutta. En mahda mitään sille että liityn johonkin pätkäpaastoajien faceryhmään ja ahmin tietoa autofagioista ja vaikka mistä ja olen täysin myyty ja vakuuttunut, että se on avain painonhallintaan. Sitten tilailen elektrolyyttejä ja juon omenasiiderietikkaa raakana ennen kuin kerkeän itseäni hoppuutella. Muutama kuukaus hurahtaa ja epärealistinen himmelini romahtaa.
Sama kävi vähähiilihydraattisen kanssa ja liikuntapäiväkkirjan, siitä tuli suorittamista ja rääkkiä.
En vain osaa kohtuutta.
Auttaisiko lobotomia?Eli et kestä sitä tylsyyttä ja pitkäjänteistä työtä. On paljon mielenkiintoisempaa liittyä johonkin uuteen lahkoon ja tehdä täysillä uutta paastomenetelmää jne. Parempi vaan silti myöntää OIKEASTI, että elämä on usein tylsää ja tuloksia tulee pitkäjänteisellä ja vittumaisella työllä.
Huomaan että en ilmeisesti kestä, koska havahdun aina siinä vaiheessa kun olen lyönyt hanskat tiskiin ja lihonut takaisin kuureilla pudottamani kilot.
En vain osaa, en ole pitkäjänteinen. Luulen olevani, kunnes taas epäonnistun.
Haluaisin olla pitkäjänteinen. Mutta minulle se ei tapahdu.Niin - ei tapahdu. Sinun pitää itse tehdä itsesi pitkäjänteiseksi.
En usko, että se on mahdollista. En tosin ole ap.
Toki voi rakentaa tapoja, jotka auttavat sitoutumaan pitkäjänteisiin tavoitteisiin, mutta itsensä kokonaan muuttaminen toisenlaiseksi, on minusta liikaa pyydetty ellei jopa mahdotonta. Se on suorastaan epäkohteliasta, koska viestität sillä, että toisessa on vikaa. Lyhytjänteisyys ei ole vika, se on on ominaisuus ja joissakin tilanteissa yhtä hyvä kuin pitkäjänteisyys.
Olen huomannut omista lapsista, miten hyvin nuoresta asti (jopa raskausajasta) ihmisen ominaisuudet vaikuttavat käyttäytymiseen. Itselläni on sekä lyhyt- että pitkäjänteinen lapsi, ja ensimmäiselle tuottaa ihan fyysistä tuskaa tehdä jotain pitkäkestoista vaativaa. Sen sijaan hän on aina valmis lähtemään heti, on spontaani, siivoaa tehokkaasti, tekee nopeita päätöksiä jne.
No jos se on mahdotonta, niin se on sitten mahdotonta. Kohtalo. Niin hän olkoon sitten läski päiviensä loppuun asti, kun ei itselleen mitään voi.
Ps. Älä lokeroi lapsiasi. He voivat yllättää sinut vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos söisit virallisterveellisesti, ei sinulla olisi tarvetta laihduttaa. Mieti sitä.
Älä jauha paskaa!
Virallisterveelliset suositukset eivät ole ketään lihottanut. Virallisiin suosituksiin kuuluu paljon kasviksia, pehmeitä rasvoja ja kuituja täysjyväviljojen ja hedelmien muodossa. Virsllisterveellinen ruokavalio ei sisällä mm limuja, mehuja, leivoksia, punaista lihaa tolkuttomasti jne, muuten kuin sattumina, silloin tällöin.
Virallisterveellisesti kun syö kulutuksensa verran ja liikkuu myös säännöllisesti, ei taatusti liho!
Näin on. Ja olennaista on säännöllisyys, liikkuminen ja sopivat annoskoot. Ei ole rakettitiedettä.
Tekemällä oikeita päätöksiä. Jättämällä tekemättä vääriä päätöksiä, joka päivä. Antamatta periksi.