Lue keskustelun säännöt.
11/04 syntyneen tytön kanssa elämä yhtä itkua ja hammastenkiritystä!!! =(
15.05.2009 |
Minusta tuntuu, että tuolla tytöllä ei kaikki vintit lämpene... jos nyt ihan suoraan karkeasti sanon!!
Tyttö on nykyisin ihan kauhea vinkuja! Joka asiasta pitää itkeä (=huutaa suoraa huutoa), valittaa ja äristä... Tuntuu, ettei hän osaa enää normaalilla puheäänellä puhua vaan kokoajan on sitä aaltoilevaa todella rasittavaa valitusta ja ulinaa/vinkumista! Lisäksi on kauhean vilkas (ylläri).. yhtään ei viitsi leikkiä huoneessaan leluillaan vaan kokoajan pitää hillua ympäriinsä ja metelöidä ja elämöidä!
Tytön kaikki lähimmät kaverit ovat poikia, samanikäisiä tyttöjäkin on tällä kylällä mutta heidän kanssaan ei paljoa olla oltu tekemisissä.. Minusta tytöllä pitäisi olla myös tyttökavereita eikä vain hilluja-poikia (joita nämä kaverit tietysti ovat).
Meillä on isompi lapsi koulussa tokaluokalla ja pienin vähän reilu 1v. Mustasukkaisuus on varmaan osatekijä, mutta tämä käytös alkoi jo ennen nuorimmaisen syntymää.
Nyt olen toiminut perhepäivähoitajana tammikuusta alkaen (määräaikaisena), eli tytöllä on ollut vielä lisää mustis-aihetta! Ja käytös on tietysti aivan kauheaa kokoajan.... =(
Minusta tuntuu kamalalta, että joudun kokoajan ojentamaan tyttöä. Jäähypenkki on ahkerassa käytössä, samoin sanat "lopeta se" "älä tee niin" jne jne.
Välillä hirvittää millaista esimerkkiä tyttömme näyttää hoitolapsille!!
Tuntuu, etten kehtaa mihinkään tytön kanssa lähteä kun aina joutuu riehumisesta ojentamaan!
Mulla on keinot lopussa.. välillä meinaan purskahtaa itkuun, kun tuntuu niin pahalta tämä tilanne! =(
Mitä tässä pitäisi alkaa tekemään? Miten voisin huomioida tytön paremmin? Mitä voisin sanoa/tehdä ihan konkreettisesti?
Hoitolapset lähtevät nyt kuun lopussa, mutta mies on töissä koko kesän suht pitkiä päiviä siispä aikaa jokaiselle lapselle yksilöllisesti jää tosi vähän! =/
Auttakaa nyt hyvät ihmiset ennen kun pimahdan täällä!!
ai niin unohdin mainita, että yritin sellaista kannustinta, että tein tarralistat molemmille isommille lapsille (ts ruudukko johon saa tarran jokaisesti hyväkäytöksisestä päivästä), mutta sekin taitaa mennä puihin kun tyttö ei tajua sen tarkoitusta eikä saa ikinä yhtään tarraa tuolla käytöksellään!
Kommentit (6)
Ensinnäkin paljon tsemppiä ja kärsivällisyyttä!! Olen itse 11/04 syntyneen pojan äiti.Kuulostaa jossainmäärin tutulta tuo tyttönne touhu. Meillä lähinnä sitä ettei poika usko juuri mitään mitä hänelle sanoo.. Joudun myös erittäin paljon komentamaan poikaa. Ja myös miettimispaikka meiltä, löytyy jota käytetään välillä.
Olen itse keskustellut muitten samanikäisten lasten äitien kanssa, ja se vain on niin että tosi moni tuon ikäinen käyttäytyy samaa rataa. Lapset alkaa itsenäistymään ja huomaamaan oikeesti ne rajat mitä saa ja mitä ei saa tehdä jne... Itselläni ollut nyt tosi hyvä keino muovailuvahat, palapelit, värityskirjat ja satukirjat+cd.t. kun pojalle tulee kiukku tai sellainen, että tekee tyhmiä juttuja tekemisen puutteessa niin keksin sille jotain järkevää hommaa, missä hänellä vierähtää aikaa. Eihän ne aina kelpaa hänelle ja sitten onkin oma juttunsa, mutta kuitenkin. Arki nyt vaan on sitä, että yrittää pitää rajat lapsella ja antaa aikaa hänelle. Meillä poika välillä rauhoittuu hetkessä kun nappaan hänet syliin ja halitaan oikeen kunnolla. Huomionkipeyttähän se usein on. Voimia sulle! Älä sentään pimahda, etsi työtöstäsi hyviä puolia ja koettakaa kestää..ei se tuollainen vaihe kovin kauaa kestä kun ajattelee lapsen tulevaisuutta. =)
en tiiä saitko tästä mitään irti, mutta ajattelin nyt jotain kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi esim. on äreänä heti aamusta, sylittely ja halittelu laukaisee ärtymyksen aika pian.
Samoin joskus kiukutteluun auttaa kun ei vastaakaan yhtä kiukkuisesti "lopeta" vaan oikein liiotellun empaattisesti, "mikä nyt noin harmittaa" ja ottaa kainaloon paijattavaksi.
Mulla 12/04 syntynyt tyttö joka on aika lailla samantapainen kuin sinunkin tyttösi. Tosin meillä erona on, että tyttö on tosi prinsessa (joskin voi hyvin kiivetä puuhun isoveljen perässä) ja on päiväkodissa, jossa hänellä on monta prinsessakaveria...
Meillä isoveljeen iski samanlainen riehumiskausi samassa iässä, ja nyt kokemuksen tuomalla rauhallisuudella odottelen että se tästä menee ohi noin puolen vuoden sisään... :)
Positiivista huomiota minäkin yritän tyttöön käyttää, kehun pienistäkin asioista vaikka olisikin istunut jäähypenkillä puolet päivästä. Ja ohjaan tyttöä tekemään "ihan oikeita hommia" eli imuroimaan tai kattamaan pöytää tai laittamaan pyykit koneeseen (pyykkikasa valmiiksi koneen eteen). Nämä kiinnostaa ja niistä yleensä aina saa jotain kehumisen aihetta.
Ja haleja pitää muistaa olla kanssa!
Monesti kun tuntuu että puhe ei mene perille, pysäytän tytön käsipuolesta, otan kiinni poskista ja katson silmiin. Ja komennan lyhyesti ja ytimekkäästi "Noin sinä et tee". Vähän koirakoulua, mutta toimii!
Voimia, kyllä se siitä helpottaa.
mulla samaa ikäluokkaa oleva lapsi ja hänellä jo jonkin aikaa ollut tuollainen marina-vaihe. Mutta nyt on helpottamassa.
Anna lapsesi olla sellainen kuin on, ei siis huonon käytöksen suhteen, vaan muutoin luonteeltaan. Älä pakota häntä sellaisen muottiin kuin haluaisit hänen olevan: miksi hänen pitäisi leikkiä tyttöjen kanssa? Eikö ole hyvä, että lapsella edes on kavereita? Onko se sukupuoli niin oleellinen asia.
Luulen, että teille tulee paljon törmäyksiä juuri sen tähden, ettet ole samalla aaltopituudella tyttäreis kanssa ts. ette ymmärrä toisianne.
Koita ottaa tehtäväksesi sellainen, että tutustut lapseesi. Älä ajattele millainen hänen pitäisi olla vaan ota selvää mitä hän ajattelee, anna hänelle kahdenkeskistäkin aikaa vaikka lyhyitäkin hetkiä, kunhan niitä on paljon.
ettei positiivisia hetkiä juurikaan löydy! =( kahdestaa käydään ainoastaan uimahallissa ja sitäkin tosi harvoin... muuten meillä on aina esim kaupungilla pienin mukana... ei omasta tahdostani vaan olosuhteiden pakosta, koska miehellä on aina olevinaan jotain parempaa tekemistä ettei muka jouda vahtimaan.
varmaan on asia juuri niin, että hakee huomiota, kun ei positiivista huomiota saa niin sitten negatiivista! =(
minulta kehut liian usein unohtuu, yleensä ne hautautuu kiukun alle kun tyttö taas riehuu. tekemistä on päivisin kokoajan niin paljon, etten itsekään ehdi istumaan paikoilleni saati sitten, että tyttö istuisi sylissä... ja iltaisin on joko toinen hoitolapsi edelleen hoidossa tai sitten tyttö itse niin tiltissä hillumisestaan, että nukahtaa klo 19-20 sohvalle!
ja tämä tilanne on aivan jokailtaista/-päiväistä!
komentamisen linjalle olen mennyt ihan turhaan mutta aivan huomaamattani... haluaisin olla juuri sellainen, joka ottaa syliin ja halii! varsinkin kun tyttö sille päälle sattuessaan kyllä siitä tykkää ja itsekin halii!
mutta meillä mies on sitämieltä, että kuria pitää olla ja komentaa pitää, muuten kuulema elävät kuin pellossa ja pumpulissa! =(
ap
Täällä kirjoittelee toinen 11/04 syntyneen tytön pph-äiti, tosin äitiyslomaileva sellainen.
Kuulostaa tosi hankalalta tuo teidän tilanne. Onko teidän kahden suhteessa mitään positiivisia hetkiä? Mitä tykkäätte tehdä yhdessä? Vietättekö koskaan aikaa kahdestaan? Jos se onkin niin, että tyttö hakee negatiivista huomiota, jos se on ainoa mitä hän saa?
Meillä ei ole juuri minkäänlaisia käytösongelmia, mutta lapsi onkin tosi rauhallinen luonteeltaan. Vietämme paljon aikaa yhdessä esimerkiksi tehden kotitöitä tai sängyssä köllötellen, muistan kehua ja kannustaa ja antaa positiivista huomiota. Sylissä tai muuten aivan lähellä tyttö on monia tunteja päivässä, ja isovanhemmat ovat sitä mieltä että juuri runsas läheisyys on tehnyt tytöstä noin kiltin ja herttaisen.
Kokeile lopettaa komentaminen ja ottaa lapsi kainaloon siliteltäväksi?