Te, jotka omistatte asunnon puolison kanssa mutta ette puoliksi

Jakosuhde 25/75. Meni ihan sillä perusteella kuinka paljon kummallakin oli laittaa rahaa asuntoon kun se ostettiin.

Juoksevat kulut (vastike, sähkö yms) maksetaan silti puoliksi tottakai. Asunnosta oli vielä 30000 taloyhtiövelkaa jäljellä kun ostettiin asunto ja kun sitä maksetaan kuukausittain pois niin se maksetaan 25/75 jotta tuo jakosuhde pysyy tämänkin osalta oikeana.

70/30. Miehellä ei ollut varaa lunastaa puolikasta minulta.

Puoliso 100 %, minä 0 %. Siksi, että minä muutin hänen luokseen. Hän ei halua pois tästä kaupungista, koska yritys on täällä ja yritys toimii osin samoissa tiloissa. Hän on maksanut tämän omakseen jo aikoja sitten eli ei lyhennä enää asuntolainaa.

Ei ole mitään syytä, miksi rikastuttaisimme pankkia sillä, että minä ottaisin ison lainan ostaakseni tästä osuuden ja olisin sen jälkeen velkavankeudessa pankille ainakin seuraavat 10-15 vuotta.

Juoksevat asumismenot, irtaimistohankinnat ja kohtuulliset remonttikulut maksamme puoliksi. Kiinteistön arvoa nostavat isot remontit (esim. lämmitysjärjestelmän vaihto), sitten kun niitä joskus tulee, olemme alustavasti sopineet maksavamme niin, että puoliso maksaa ne tekovaiheessa ja minä lyhentelen hänelle puolikasta pikkuhiljaa. Sillä tavalla maksan vain sellaisesta asumismukavuudesta, jota varmasti itsekin olen käyttämässä sen sijaan, että maksaisin kerralla puolet ja sitten tulisikin ero tai puoliso kuolisi, ja minä häviäisin kiinteistöön laittamani kymppitonnit tai ainakin joutuisin riitelemään niistä.

Olemme molemmat sitoutuneet toisiimme sillä periaatteella, että tämä on loppuelämämme suhde, mutta olemme myös sen verran aikuisia ja molemmat toisella kierroksella, että otamme huomioon myös elämän realiteetit.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso 100 %, minä 0 %. Siksi, että minä muutin hänen luokseen. Hän ei halua pois tästä kaupungista, koska yritys on täällä ja yritys toimii osin samoissa tiloissa. Hän on maksanut tämän omakseen jo aikoja sitten eli ei lyhennä enää asuntolainaa.

Ei ole mitään syytä, miksi rikastuttaisimme pankkia sillä, että minä ottaisin ison lainan ostaakseni tästä osuuden ja olisin sen jälkeen velkavankeudessa pankille ainakin seuraavat 10-15 vuotta.

Juoksevat asumismenot, irtaimistohankinnat ja kohtuulliset remonttikulut maksamme puoliksi. Kiinteistön arvoa nostavat isot remontit (esim. lämmitysjärjestelmän vaihto), sitten kun niitä joskus tulee, olemme alustavasti sopineet maksavamme niin, että puoliso maksaa ne tekovaiheessa ja minä lyhentelen hänelle puolikasta pikkuhiljaa. Sillä tavalla maksan vain sellaisesta asumismukavuudesta, jota varmasti itsekin olen käyttämässä sen sijaan, että maksaisin kerralla puolet ja sitten tulisikin ero tai puoliso kuolisi, ja minä häviäisin kiinteistöön laittamani kymppitonnit tai ainakin joutuisin riitelemään niistä.

Olemme molemmat sitoutuneet toisiimme sillä periaatteella, että tämä on loppuelämämme suhde, mutta olemme myös sen verran aikuisia ja molemmat toisella kierroksella, että otamme huomioon myös elämän realiteetit.

Mutta ette kyllä omista asuntoa yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso 100 %, minä 0 %. Siksi, että minä muutin hänen luokseen. Hän ei halua pois tästä kaupungista, koska yritys on täällä ja yritys toimii osin samoissa tiloissa. Hän on maksanut tämän omakseen jo aikoja sitten eli ei lyhennä enää asuntolainaa.

Ei ole mitään syytä, miksi rikastuttaisimme pankkia sillä, että minä ottaisin ison lainan ostaakseni tästä osuuden ja olisin sen jälkeen velkavankeudessa pankille ainakin seuraavat 10-15 vuotta.

Juoksevat asumismenot, irtaimistohankinnat ja kohtuulliset remonttikulut maksamme puoliksi. Kiinteistön arvoa nostavat isot remontit (esim. lämmitysjärjestelmän vaihto), sitten kun niitä joskus tulee, olemme alustavasti sopineet maksavamme niin, että puoliso maksaa ne tekovaiheessa ja minä lyhentelen hänelle puolikasta pikkuhiljaa. Sillä tavalla maksan vain sellaisesta asumismukavuudesta, jota varmasti itsekin olen käyttämässä sen sijaan, että maksaisin kerralla puolet ja sitten tulisikin ero tai puoliso kuolisi, ja minä häviäisin kiinteistöön laittamani kymppitonnit tai ainakin joutuisin riitelemään niistä.

Olemme molemmat sitoutuneet toisiimme sillä periaatteella, että tämä on loppuelämämme suhde, mutta olemme myös sen verran aikuisia ja molemmat toisella kierroksella, että otamme huomioon myös elämän realiteetit.

Mutta ette kyllä omista asuntoa yhdessä

Joo, totta, luin huonosti. Sori.

Vierailija kirjoitti:

Puoliso 100 %, minä 0 %. Siksi, että minä muutin hänen luokseen. Hän ei halua pois tästä kaupungista, koska yritys on täällä ja yritys toimii osin samoissa tiloissa. Hän on maksanut tämän omakseen jo aikoja sitten eli ei lyhennä enää asuntolainaa.

Ei ole mitään syytä, miksi rikastuttaisimme pankkia sillä, että minä ottaisin ison lainan ostaakseni tästä osuuden ja olisin sen jälkeen velkavankeudessa pankille ainakin seuraavat 10-15 vuotta.

Juoksevat asumismenot, irtaimistohankinnat ja kohtuulliset remonttikulut maksamme puoliksi. Kiinteistön arvoa nostavat isot remontit (esim. lämmitysjärjestelmän vaihto), sitten kun niitä joskus tulee, olemme alustavasti sopineet maksavamme niin, että puoliso maksaa ne tekovaiheessa ja minä lyhentelen hänelle puolikasta pikkuhiljaa. Sillä tavalla maksan vain sellaisesta asumismukavuudesta, jota varmasti itsekin olen käyttämässä sen sijaan, että maksaisin kerralla puolet ja sitten tulisikin ero tai puoliso kuolisi, ja minä häviäisin kiinteistöön laittamani kymppitonnit tai ainakin joutuisin riitelemään niistä.

Olemme molemmat sitoutuneet toisiimme sillä periaatteella, että tämä on loppuelämämme suhde, mutta olemme myös sen verran aikuisia ja molemmat toisella kierroksella, että otamme huomioon myös elämän realiteetit.

Eli sinulla on varaa ottaa ero? Säästössä esim takuuvuokra?

Meilläkin menee niin, että minä omistan 100 % ja mies 0 %. Mies on konkurssin tehnyt yrittäjä ja on luottotiedoton. Hän ei vain voi omistaa.

Käytännössä maksamme asuntoa puoliksi. Toivottavasti hän pääsee velkajärjestelyyn pian, jotta hänkin saa omistaa jotain.

Meillä on myös kaksi autoa, molemmat minun nimissäni. Toinen auto on kuitenkin miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso 100 %, minä 0 %. Siksi, että minä muutin hänen luokseen. Hän ei halua pois tästä kaupungista, koska yritys on täällä ja yritys toimii osin samoissa tiloissa. Hän on maksanut tämän omakseen jo aikoja sitten eli ei lyhennä enää asuntolainaa.

Ei ole mitään syytä, miksi rikastuttaisimme pankkia sillä, että minä ottaisin ison lainan ostaakseni tästä osuuden ja olisin sen jälkeen velkavankeudessa pankille ainakin seuraavat 10-15 vuotta.

Juoksevat asumismenot, irtaimistohankinnat ja kohtuulliset remonttikulut maksamme puoliksi. Kiinteistön arvoa nostavat isot remontit (esim. lämmitysjärjestelmän vaihto), sitten kun niitä joskus tulee, olemme alustavasti sopineet maksavamme niin, että puoliso maksaa ne tekovaiheessa ja minä lyhentelen hänelle puolikasta pikkuhiljaa. Sillä tavalla maksan vain sellaisesta asumismukavuudesta, jota varmasti itsekin olen käyttämässä sen sijaan, että maksaisin kerralla puolet ja sitten tulisikin ero tai puoliso kuolisi, ja minä häviäisin kiinteistöön laittamani kymppitonnit tai ainakin joutuisin riitelemään niistä.

Olemme molemmat sitoutuneet toisiimme sillä periaatteella, että tämä on loppuelämämme suhde, mutta olemme myös sen verran aikuisia ja molemmat toisella kierroksella, että otamme huomioon myös elämän realiteetit.

Eli sinulla on varaa ottaa ero? Säästössä esim takuuvuokra?

Henkilökohtaisella puskuritililläni on säästöjä noin 2 vuoden vuokria vastaava summa ja olen kokopäivätyössä joten tietenkin on. Enhän minä tähänkään tyhjin käsin muuttanut.

60/40 suhteella. 40% on käytännössä maksimi mihin puolison varat ja pienehkö palkka riittävät.

Muuten kyllä olisi menty 50/50 jaolla.

51 ja 49. Ihan vaan tulevaa kämppää ajatellen, siinä luvut sit toisinpäin.

No me kyllä omistetaan puoliksi, mutta mun osuudesta on vielä 33000 lainaa (=2 vuotta), mitä siis maksan yksinäni. Ostohetkellä mulla oli laittaa vähemmän käteistä, ja olen koko ajan maksanut lainasta isompaa osuutta.

Koti on puoliksi, mutta kakkosasunto on 85/15. Toisella oli ylimääräistä rahaa ja laittoi sen ns. yhteiseen hyvään. Kulut jaetaan puoliksi ja kumpikin käyttää kuten omaansa.

Varsinainen asuinpaikan omakotitalo 100% minun, kakkosasunto järven rannalla 100% miehen, kummallakin elinikäinen käyttöoikeus toisen kiinteistöön. Olemme toisella kierroksella ja kummallakin omat lapset, yritämme järjestää asiat ja tehdä testamentit niin ettei lasten tarvitse keskenään kinata perinnöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoliso 100 %, minä 0 %. Siksi, että minä muutin hänen luokseen. Hän ei halua pois tästä kaupungista, koska yritys on täällä ja yritys toimii osin samoissa tiloissa. Hän on maksanut tämän omakseen jo aikoja sitten eli ei lyhennä enää asuntolainaa.

Ei ole mitään syytä, miksi rikastuttaisimme pankkia sillä, että minä ottaisin ison lainan ostaakseni tästä osuuden ja olisin sen jälkeen velkavankeudessa pankille ainakin seuraavat 10-15 vuotta.

Juoksevat asumismenot, irtaimistohankinnat ja kohtuulliset remonttikulut maksamme puoliksi. Kiinteistön arvoa nostavat isot remontit (esim. lämmitysjärjestelmän vaihto), sitten kun niitä joskus tulee, olemme alustavasti sopineet maksavamme niin, että puoliso maksaa ne tekovaiheessa ja minä lyhentelen hänelle puolikasta pikkuhiljaa. Sillä tavalla maksan vain sellaisesta asumismukavuudesta, jota varmasti itsekin olen käyttämässä sen sijaan, että maksaisin kerralla puolet ja sitten tulisikin ero tai puoliso kuolisi, ja minä häviäisin kiinteistöön laittamani kymppitonnit tai ainakin joutuisin riitelemään niistä.

Olemme molemmat sitoutuneet toisiimme sillä periaatteella, että tämä on loppuelämämme suhde, mutta olemme myös sen verran aikuisia ja molemmat toisella kierroksella, että otamme huomioon myös elämän realiteetit.

Eli sinulla on varaa ottaa ero? Säästössä esim takuuvuokra?

Jos aikuisella töissä käyvällä ihmisellä on pahanpäivänsäästöt siinä mallissa että jotain takuuvuoria joutuu miettimään, niin jossain on tullut mokattua.

Ja mokan paikkaaja löytyy peilistä, eikä (ex)puolisosta, yhteiskunnasta, Kelasta tai sossusta.