Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kumppanin kaipuu

Vierailija
24.10.2020 |

Tunne joka ainakin itselleni tulee satunnaisesti vastaan. Olen joskus palstallakin sanonut, että olen jokseenkin onnellinen nykyään siten, että olen hyväksynyt sen asian, että en ole kykenevä muodostamaan parisuhdetta naisen kanssa. Pääasiassa väittämäni pitääkin paikkaansa, mutta ajoittain aina tulee sellainen kaipuu, että olisipa mukava kun olisi joku kiva nainen rinnalla kulkemassa. Mutta toisaalta onko se mitään kaipaamistakaan kun ei ole koskaan moista kokenut? Ehkä haaveilua paremminkin.

Olen huomannut sen, että se haaveilu alkaa aina silloin kun tapaa jonkun kivan naisen, jonka kanssa joutuu olemaan tekemisissä vähänkään enempää. Silloin kun pystyy vieroittamaan itsensä naisten seuralta kokonaan, niin elämä hymyilee ja ei ole mitään ongelmaa olla yksin. Mukavan naisen seura taas vaan ruokkii sitä "kaipuuta" enemmän ja enemmän. Omalla kohdallani asiaan varmasti vaikuttaa paljonkin se, että pääasiassa olen saanut naisilta sitä ikävää kohtelua, joten se mukavan naisen jonkinlainen hyväksyntä tuntuu ihan superhyvältä.

Miten muut kumppanin löytämisessä suuria haasteita kohdanneet selviävät näistä vaikeista jaksoista? Kai niitä muillekin välillä tulee? Onko edes mahdollista löytää täydellistä rauhaa asian suhteen, että ei tulisi niitä kaipausjaksoja, vai onko se täysin ihmiskohtaista?

Terveisin Naispelko27

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
24.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täytän elämäni tyhjyyden työllä

Vierailija
2/5 |
24.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täsmälleen sama ongelma itsellänikin, joka johtuu kaiketi parisuhdekokemattomuudesta. Jos ei tarvitse olla tekemisissä jollaintapaa viehättävien sinkkunaikkosten kanssa, niin tässä sinkkuna elossa ei olisi mitään ongelmaa. Sitten jos joutuu olla tekemisissä, niin eihän siitä tule kuin hiusten repimistä ja pään seinäänhakkaamista, olo ei tunnu hyvältä enää mitenkään päin. Mutta sitten toisaalta taas ei uskalla mitään tehdä sen parisuhteen saamisen eteenkään ja sekin raivostuttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
24.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt on lauantai. Älä valita täällä vaan mene tekemään jotain ja elämään omaa elämääsi.

Tarpeeksi kun jankkaa ja miettii samaa asiaa niin saat vain pakkomielteen.

Vierailija
4/5 |
24.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Täsmälleen sama ongelma itsellänikin, joka johtuu kaiketi parisuhdekokemattomuudesta. Jos ei tarvitse olla tekemisissä jollaintapaa viehättävien sinkkunaikkosten kanssa, niin tässä sinkkuna elossa ei olisi mitään ongelmaa. Sitten jos joutuu olla tekemisissä, niin eihän siitä tule kuin hiusten repimistä ja pään seinäänhakkaamista, olo ei tunnu hyvältä enää mitenkään päin. Mutta sitten toisaalta taas ei uskalla mitään tehdä sen parisuhteen saamisen eteenkään ja sekin raivostuttaa.

Juurikin näin. Ei minullakaan tosiaan mitään ongelmaa ole silloin kun ei tarvitse olla naisten kanssa tekemisissä, mutta aina kun joutuu tilanteisiin mukavien naisten kanssa niin tulee se ajatus, että olisipa joku yhtä mukava nainen. Omat mahdollisuudet naisen löytämiseen vain ovat ihan olemattomat. Nettiä olen tahkonnut aikanaan niin helkkaristi, että en näe mitään mahdollisuutta löytää kumppania sitä kautta, ja kun en baareissakaan ravaa niin sieltäkään en tule ketään löytämään. Ja oikeassa elämässä se suoran aloitteen tekeminen on ihan ylitsepääsemätön rasti niiden muinaisten paskojen kokemusten vuoksi.

Enkä edes usko, että tässä iässä olisi mitenkään miellyttävää edes enää alkaa harjoittelemaan mitään parisuhdejuttuja, tuskin oppisin ottamaan sitä naista edes mitenkään huomioon kun on oppinut tuijottelemaan vain omaan napaansa kaikki nämä vuodet. Ja olen saanut senkin käsityksen, että miehen pitäisi osata edes perusasiat naisten seksuaalisuuteen liittyen, mutta meikäläinen on siinäkin asiassa kehitystä jäljessä sen kymmenen vuotta. Jokseenkin naurettavaa ajatella, että miten helkkarissa sellainenkin jälkeenjääminen on edes mahdollista, että ei ole edes suudelmaa saanut...

Kaikeksi onneksi nämä asiat ei enää vaivaa päätä sen 24/7 mitä se aikanaan pahimmillaan oli. Siitä kaikkein pahimmasta pakkomielteestä ja itsensä ruoskimisesta on onneksi päässyt jo irti, mutta näin ajoittain asiat vaan tulee mieleen ja niitä alkaa pohtia, silloin tällainen vertaistuki on oikeinkin hyvä juttu.

Terveisin Naispelko27

Vierailija
5/5 |
24.10.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Naispelkokin palannut ulisemaan. ei oo kaivattu.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi neljä viisi