Pitääkö mielestäsi kertoa kumppanille jos on ollut katkera naisille.
Muutama vuosi sitten oli ajanjakso jolloin olin ajoittain katkera naisia kohtaan ja se purkautui niin että kirjoitin syyllistävästi netissä anonyyminä. Turhia heittoja siitä miten naiset kohtelevat miehiä tinderissä paskasti ja trollauksia kuten "Pelottaa vähän yhteiskunta jossa naiset ovat vallassa" Eli typeriä juttuja. Saako luottaa siihen, että on muuttunut ja antaa itselleen anteeksi vai pitääkö tulevat suhteet pilata kertomalla?
Ylipäätään ei tunnu että ihmiset suhteissa usein kertoisi kaikkea tyhmää mitä ovat tehneet?
Kommentit (17)
En kertoisi, jos ei tekstit voi tulla Netissä vastaan niin että olet niistä tunnistettavissa.
Mieti, mitä naiset kirjoittelevat täällä vailla minkäänlaisia omantunnontuskia. Et ole heitä huonompi ihminen etkä yhtään enempää tilivelvollinen kenellekään.
Jos se on mennyttä, sillä ei ole väliä. Jos ei, kumppani huomaa sen muutenkin.
= Ei tarvetta kertoa
Ei kai sitä kaikkea tarvitse tunnustaa. Mä joskus kiinnittelin puihin lappusia "kaikki miehet on elukoita". Olin psykoottinen jouduttuani seksuaalirikoksen uhriksi. En oo nyxälle kertonut yksityiskohtia, mitä tein sen jälkeen, kun halusin kostaa. Tietää kyllä yleisellä tasolla, että olen ollut miesten vihaaja ja sen taustat, mutta ei yksittäisiä tekemisiäni.
En mä ainakaan haluaisi tollaista kuulla, se olisi major turn off. Parempi olla avautumatta. Ihmisten ei muutenkaan uudessa suhteessa kannata kaikkella vanhalla paskalla rasittaa uutta kumppania.Pidä omana tietonasi.
No olisihan tuo vähän ahdistavaa kuulla. Toki jos kertoisit syyn miksi näin olet tehnyt ja tunnistaisit toimineesi väärin ja epäkypsästi, niin ehkä olisi vielä ok.
Aika lieviä juttuja oot vielä kirjoitellut. On niitä pahempiakin, seksuaslirikosten puolustelijoita ym. tällä palstalla.
Miettikää sitä päivää, kun kaikki kirjoittamasi yhdistetään teihin
Yritän vastata sinulle asiallisesti.
Tämä kysymyksenasettelusi kuulostaa hieman siltä, että sinulla on vielä jonkun verran työtä tehtävänä itsesi kanssa. "Pitääkö tulevat suhteet pilata kertomalla"? Huomaatko, että tuohon on sisäänrakennettuna oletus, että naisilla ei ole empatiakykyä tai harkintakykyä, kun kerran tällaisen asian kertominen mielestäsi automaattisesti pilaisi suhteen? Ts. ajatuksissasi on edelleen naisvihaa.
Jos haluat ihan aidosti eroon noista piirteistä/ajatusmalleista, niin paras keino siihen on nimenomaan läheisen ihmisen osallistaminen prosessiin. Verrataan vaikka alkoholismiin (ethän loukkaannu). Jos alkoholisti ei myönnä tilannettaan kumppanilleen ja kysyttäessä väittää olevansa parantunut, se on useimmiten kohtalaisen selvä osoitus siitä, että hän ei oikeasti ole parantunut eikä välttämättä tosissaan edes yritä. Vasta sitten, kun sanoo läheiselle ihmiselle: "Minulla on ongelma ja haluan siitä eroon", alkaa oikeasti edistyä.
Tuollaiset ajatusvääristymät ovat aika vaikeita purkaa ihan vain oman pään sisällä. Kun olet vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa, hänen reaktionsa ja mielipiteensä vaikuttavat siihen, miten ja mistä näkökulmasta ymmärrät asioita. Prosessi ei tule kerralla valmiiksi vaan voi viedä vuosia. Tärkeimmän askelen olet ehdottomasti ottanut, eli olet tiedostanut tilanteesi ja lähtenyt pyrkimään siitä eroon. Ethän lopeta hyvin alkanutta kehitystäsi kesken!
Mielipiteeni on, että sinä tarvitset nimenomaan sellaisen kumppanin, jolle tuollainen menneisyys ei ole liian paha punainen vaate, ja joka pystyy ymmärtämään niitä vaikuttimia, joiden myötä ajauduit silloiseen tilanteeseen, ja keskustelemaan asiasta kanssasi. Juuri siksi olisi hyvä kertoa tästä kun tapailet uusia ihmisiä. Osalle se tulee olemaan turn off, mutta sinä et haluakaan sellaista naista kumppaniksesi. Tai ei kannattaisi haluta. Haluat suhteen, joka on muodostettu kestävälle pohjalle ja rehellisyydelle, ja jossa voit olla aidosti oma itsesi ja onnellinen, ja kasvaa ihmisenä.
Paljon tsemppiä sinulle.
Vielä tiivistys edellisestä:
- suhteen, josta voisi tulla hyvä ja kestävä, pilaat todennäköisemmin olemalla kertomatta asiasta,
- pinnallisen suhteen pilaat todennäköisemmin kertomalla.
t. 10
Jos anonyymina olet kirjoitellut, pidä omina tietoinasi. Ei kukaan kerro entisestä elämästään kaikkia yksityiskohtia, etenkään noloja.
Kiitos erityisesti pitkästä vastauksesta. Varmasti on vielä työtä tehtävänä. Huomaan esimerkiksi, että voin ärsyyntyä helpommin naispuoliselle työntekijälle, asiasta johon en ärsyyntyisi jos miespuolinen työntekijä sanoisi/tekisi. Aloituksen aikakautena oli myös vielä kristilliset konservatiiviset arvot josta on myöhemmin opetellut eroon ja joskus kirjoitti jotain ajattelematonta kuten " mielestäni abortti on kylmä teko tai ettei voisi jatkaa seurustelua jos kumppani tekisi abortin. Mutta sitten viime vuosina olen muuttanut arvojani koska sellainen arvomaailma ei tuntunut hyvältä.
Varmasti on myös muilla osa-alueilla pinttyneitä oletuksia jne. Pitää jatkaa itsetutkiskelua.
Aloittaja kirjoitti:
Kiitos erityisesti pitkästä vastauksesta. Varmasti on vielä työtä tehtävänä. Huomaan esimerkiksi, että voin ärsyyntyä helpommin naispuoliselle työntekijälle, asiasta johon en ärsyyntyisi jos miespuolinen työntekijä sanoisi/tekisi. Aloituksen aikakautena oli myös vielä kristilliset konservatiiviset arvot josta on myöhemmin opetellut eroon ja joskus kirjoitti jotain ajattelematonta kuten " mielestäni abortti on kylmä teko tai ettei voisi jatkaa seurustelua jos kumppani tekisi abortin. Mutta sitten viime vuosina olen muuttanut arvojani koska sellainen arvomaailma ei tuntunut hyvältä.
Varmasti on myös muilla osa-alueilla pinttyneitä oletuksia jne. Pitää jatkaa itsetutkiskelua.
Hienoa, että itse huomaat ja tunnistat näitä ajatuspinttymiäsi. Minä ainakin arvostan kumppanissani juuri tuota ominaisuutta. Lisäksi arvostan tosi paljon sitä, että hän avoimesti ja mielellään tulee juttelemaan niistä kanssani! Siitä tulee tunne, että vaikka jotain ongelmia olisikin, ne eivät voi paisua valtavan suuriksi, koska asioista on koko ajan keskusteluyhteys avoimena, ja kumppani itsekin pohdiskelee mielenliikkeitään ja kykenee itsekritiikkiin.
Eli suosittelen tosiaan vakavassa ja sitoutuneessa suhteessa juttelemaan näistä. Se on paljon kivempi vaihtoehto siihen verrattuna, että joku typerä ajatuksesi tulee spontaanisti jossain tilanteessa ilmi, kumppani yllättyy siitä ja joutuu sitten pohtimaan, mitä kaikkea muuta mielessäsi mahtaa liikkua, mistä hänellä ei ole aavistustakaan.
Onnittelut sinulle siitä, että olet pystynyt jättämään tuota mainitsemaasi arvomaailmaa taakse.
t. 10
Tuskin järkyttyisin tuosta tiedosta kovinkaan suuresti, on sitä pahempaakin. Jos puheista ja käytöksestä ei tuo asenne enää välittyisi, en näkisi suurta ongelmaa vaikka asiasta saisinkin tietää.
Kuulostaa siltä, että olet fiksu tyyppi, mutta sinun pitää vielä työstää noita asioita, sillä ne selvästi vaivaavat vielä sinua. En kuitenkaan ottaisi niitä kumppanin kanssa puheeksi ennen kuin suhde tuntuu vakavalta ja olette oppineet ymmärtämään ja luottamaan toisiinne. Tuollaiset menneisyyden möröt eivät nimittäin kuulu muille, mutta pidempiaikaiselle kumppanille ne kuuluvat kyllä siinä mielessä, että se voi alitajuntaisesti vaikuttaa suhteeseen ja tulevaisuuteen. Terapiastakin voisi olla sinulle apua: siellä voisit purkaa noita katkeruuden tunteita turvallisesssa ympäristössä ja oppia, miten niitä voisi käsitellä myös muiden/kumppanin kanssa.
Ihana kuulla, miten olet kasvanut ihmisenä! Pystyn vähän samaistumaankin, koska olin aikoinaan itse katkera miehille. Onneksi olen sittemmin tavannut todella mukavia miekkosia.
Saisiko mielipiteitä?