Olen murkkuikäisen pojan yh-äiti ja tunnustan,

TEE jotakin hyödyllistä!

Millaisen keskustelun tästä halusit? Kommentteja, myötätuntoa vai vinkkejä?



Tiedät selvästi, että isää ei korvaa herkut. Mutta ei yksinhuoltajuus ole vamma. Varmasti poika kaipaa isää mutta lapselle "riittää" tarvittaessa yksikin vanhempi. Onko hänen elämässään muita tärkeitä aikuisia? Isovanhempia, kummeja, tätejä, setiä...?

Millä huolenpidolla omasta näkökulmastasi voisit korvata herkut?

uusilla vaatteilla ja tavaralla, älä ruoalla. Lapsi kärsii lihavuudesta, ja en usko, että pohjimmiltasi haluat pilata lapsesi terveyden, vai??

voinut tarjota lapselleni isää. Toisaalta koen toimineeni oikein, koska lapseni sisaruspuolet eivät ole joutuneet kärsimään, vaan ovat saaneet pitää molemmat vanhempansa.



Murkku raivoaa ja helpointa on antaa ruokaa.



ap

ap

Onko teidän elämässä tosiaan muita aikuisia?



Aina ei murkkuun saa mitään kontaktia, mutta koita keskustella hänen kanssaan tilanteesta. Ehkä olet keskustellutkin?



Miten hän kokee, mitä hän haluaisi? Ruoka ei kuitenkaan ole vastaus kaikkeen, vaikka hyvä, rakkaudella tehty ruoka onkin hieno rakkauden osoitus.

Onko hänellä harrastuksia, mistä hän on kiinnostunut?

että kestävämpi ratkaisu olisi tarjota yhteisiä hetkiä pojan kanssa. Ymmärrän kyllä ap:n logiikan. Mitäs jos vaikka yhdistäisitte voimanne ja alkaisitte kokata yhdessä niitä herkkuja? Siitä olisi hyötyä pojalle myöhemminkin, toisin kuin syöttöporsaana olemisesta. ;)

Terveys on kestänyt ylipainon. Muutama hyvä ystävä on. Koulu sujuu todella hyvin. On harrastuksia ym.



Teen aika paljon töitä, mutta muuten olen paljon pojan kanssa. Vanhempani ovat elossa, joten poika tapaa heitäkin usein.



Toivon, että tämä on ohimenevä vaihe. Yritän jatkossa tarjota kevyempiä herkkuja.



ap

Oman äitini kanssa ei ole ongelmia, mutta anoppini haluaa tarjota lapsillemme kaikki mahdolliset herkut.



Anopilla itsellään on kaikki mahdolliset diagnoosit eli verenpainetta, sydänvikaa, korkeaa verensokeria yms. Silti, hän haluaa upottaa lapsiimme samaa "moskaa", mitä itsekin syö. No, ongelma ei ole suuri, kun lapset käyvät vain n. parin kuukauden välein yökylässä siellä. Jos olen itse paikalla, niin pystyn kontrolloimaan herkkujen määrää.



Mielestäni parasta, mitä vanhemmat voivat tehdä lapsilleen on antaa terveet ruokailutottumukset ja terveen suhtautumisen ruokaan. Tämä tarkoittaa herkuttelua hallitusti (pienet määrät) ja normaalin ruoan syömistä tasaisin väliajoin. Meillä jälkiruoka voi tarkoittaa esim. yhtä-kahta palaa suklaata...mielestäni aikuistenkaan ei pidä kerralla enempää sitä syödä...



Kauhistun monesti synttäreillä, kun lapset mättävät isot määrät karkkia...meillä tyydytään vain muutamaan, vaikka synttäreillä olisi iso kulho tarjolla. Nyt vanhempi (6 v.) on alkanut saada limsaa, mutta vain juhlissa, mikä tarkoittaa esim. synttäreitä.



Itsehillintää pitää opettaa lapsille jo pienestä:



- montako keksiä on ok?

- kuinka usein roskaruokaa voi syödä?

- kuinka usein syödään karkkia ja limua?



Mielestäni tämä on ainoa tapa turvata terveellinen lapsuus ja aikuisuus...ruokailutottumukset opitaan jo tosi pienestä.



Mielestäni huolestuttavaa, jos äitinä kannat lapsillesi herkkuja...herkut voi rajoittaa vaikka viikonlopulle ja viikolla syödää "normaalisti". Ja myös tosiaan rajattu määrä tuota herkkua.



Kasvavalle pojalle tehdään karhunpalvelus, jos totutetaan isoille ruoka-annoksille ja herkkumääriin...siitä se lihava aikuisuus sitten lähtee...voi harmistus...poikasi haluaisi varmasti olla hoikka ja komea tyttöjen silmissä...



Muuten, minulla on yksi (isätön muuten) miespuolinen ystävä, joka oli hurjan lihava juuri tuossa parikymppisenä. Sympaattinen tyyppi, mutta silloin itsetunto nollissa ja ei tyttöystäviä...laihdutti lähes 50 kg ja lähes heti tuon urakan jälkeen löysi ihanan tyttöystävän, josta myöhemmin tuli vaimo ja nyt on perhekin...



Kyllähän laihtuminen edesauttoi huomattavasti kumppanin löytymisessä, vaikkakin tässä tapauksessa tosiaan hänen sympaattisella luonteellaankin olisi varmasti vaimon löytänyt jossain vaiheessa.



Mutta lopeta se herkkujen kanto tosiaan NYT ja keksikää vaikka yhteinen harrastus. Poikasi arvostaa ihan varmasti myös yhdessä vietettyä aikaa rakkauden osoituksena.