Etätyössä jaksaminen

Nautin edelleen joka hetkestä. En kaipaa mitään kahvihetkiä jolloin on pakko kuunnella miten erinomaisia työkavereiden lapset on ja muten pällejä miehet. En kaipaa avokonttorin hälyä

Ehdin lenkille ennen töitä. Ruokatunnilla käyn pienen happihyppelyn ja kun suljen koneen, jaksan lähteä salille tai jumppaan kun työmatkaan ei mene yli tuntia

Ihana kuulla, että nautit edelleen joka hetkestä etätyössä. Olen itsekin käynyt lenkillä työpäivän aikana ja kokenut, että se vähän ainakin piristää päivää. Usein käyn siis lounastauolla lenkillä. Täytynee kokeilla myös tuota lenkkiä ennen työpäivää.

Nautin edelleen etätyöstä täysillä. En konttorillakaan käynyt koskaan kenenkään toisen kanssa kahvilla vaan hain vain automaatilta kupin kahvia työpisteelleni.

Olen tehnyt jo 8 vuotta etätöitä enkä missään tapauksessa haluaisi palata taas töimistolle. Ensinnäkin se 10 tuntia viikossa, minkä säästää työmatkoihin kuluvassa ajassa, on pelkkää plussaa. Etätöissä ei ihan oikeasti kannata istua 10 minuuttia kahvimuki kädessä ja tuijottaa seinää vaan käyttää se 10 minuuttia johonkin hyödyllisempään. Vaikka laittaa pyykit koneeseen ja tyhjentää tiskikone. Ja tosiaan lounastauolla ehtii hyvin tehdä pienen lenkin ulkona päivänvalossa. Eihän lounaan syömiseen mene puolta tuntia ja monesti lounasta voi syödä samalla, kun vaikkapa vastailee sähköposteihin. Olen todennut, että varsinkin marras-joulukuussa pienikin hetki päivänvalossa ulkona auttaa jaksamaan. Toimistolla ollessahan aamuisin oli pimeää, kun lähti töihin, koko työpäivän oli sisällä keinovalossa ja kun lähti töistä kotiin, oli taas pimeää.

Ja minä olen niin kade kaikille etätyöntekijöille. Jos voitais vaihtaa hommia viikoksi. Saisit räkää ja yskää ja täitä ja kihomatoja sinne kaveriksi.

Päiväkodin täti

Toimistolla ollessa kävin aina työkavereiden kanssa kahvilla ja usein lounaallakin. Työkaverini ovat ihan parhaita. Kahvitauoilla sai aina nauraa ja siellä virkistyi. Etätyössä kahvitauot tuntuu toisinaan niin turhilta. Usein tulee tauoilla siivottua ja järjestelyä kotia. Eli ei niin virkistävää toimintaa tai ainakaan ei kovin hauskaa puuhaa... Ap

Tykkään edelleen etäillä. Tämä syksykään ei ole vielä tuntunut kylmältä ja pimeältä, kun ei ole pakko aamukuudelta hypätä sängystä. Saa nukkua pidempään, työt voi aloittaa ilman aamusuihkua, meikkausta ja aamiaista. Aikaa säästyy.

Lounasaikaan pääsee ulkoilemaan, voi piipahtaa lähikaupassa tai tyhjentää tiskikoneen. Työmatkoihin kuluvan ajan voi käyttää nyt omaan hyvinvointiin ja perheen arkirumbaa helpottamaan. Etätyömahdollisuus auttaa jaksamaan arjessa.

Toisaalta taas koneen ääressä tiettyinä päivinä tulee istuttua pidempään, koska ”hoidan nopeasti vielä tämän”, mitä ei tulisi tehtyä jos olisi päivän istunut toimistolla.

Tosi hyvin jaksan. Käyn metsälenkillä ruokatunnilla, josta saan enemmän energiaa loppupäivään. 

Vierailija kirjoitti:

Toimistolla ollessa kävin aina työkavereiden kanssa kahvilla ja usein lounaallakin. Työkaverini ovat ihan parhaita. Kahvitauoilla sai aina nauraa ja siellä virkistyi. Etätyössä kahvitauot tuntuu toisinaan niin turhilta. Usein tulee tauoilla siivottua ja järjestelyä kotia. Eli ei niin virkistävää toimintaa tai ainakaan ei kovin hauskaa puuhaa... Ap

Mutta sitten sun ei tarvitse tehdä noita asioita enää työpäivän jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Toimistolla ollessa kävin aina työkavereiden kanssa kahvilla ja usein lounaallakin. Työkaverini ovat ihan parhaita. Kahvitauoilla sai aina nauraa ja siellä virkistyi. Etätyössä kahvitauot tuntuu toisinaan niin turhilta. Usein tulee tauoilla siivottua ja järjestelyä kotia. Eli ei niin virkistävää toimintaa tai ainakaan ei kovin hauskaa puuhaa... Ap

Voittehan sopia työkavereiden kanssa yhteisestä etäkahvitauosta.

Onko lähityöt kielletty kokonaan? Omassa työpaikassa saa valita, ja esim. päivä viikossa toimistolla piristää kummasti.

Nautin etäopiskelusta. Ei tarvi nähdä ärsyttäviä opiskelijoita ja olla itse ulkopuolinen siitä kaikesta sosialisoinnista.

Etätyö on parasta. Toivottavasti ei tarvitse ikinä palata toimistolle. Jaksaminen on ihan eri tasolla. Arvostan kun ei tarvitse joka aamu lähteä ja laittautua, kuten oon yli 30 vuotta tehnyt. Ei tarvitse osallistua mihinkään työpaikan kahvitaukokeskusteluihih eikä draamaan.

Miksi teet etätöitä? Saahan konttorillekin mennä.

Hyödynnän valoisan ajan ja lenkkeilen lounastauolla. Teen sitten myöhempään töitä kuten muuten toimistolla tekisin, mutta päiväsaikaan lenkkeily antaa virtaa eri tavalla. 

Tupakkipaikan juttuja tulee töissä ikävä, mutta lounaalla ja kahvilla olen mieluiten yksin. Olen asiantuntija-asemassa, joten jos olen ruokatauolla tai kahvilla työkavereiden kanssa, niin se menee sitten työasioiksi nekin "tauot". Korona aikaan oli hyvä olla toimistolla, kun se oli lähes tyhjä. Nyt kun valtaosa on paikalla, niin harkitsen vakavasti etätöihin siirtymistä. Pääosin nuo tauoilla tapahtuvat ovat kevyempää asiantuntemusta vaativia, mutta voisi kai sitä nyt edes sen kahvitauon suoda toiselle? Useimmiten otankin takeway-kahvin ja käyn kävelyllä kun olen toimistolla (iso toimisto, oma ravintola jos joku ihmettelee).

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet etätöitä? Saahan konttorillekin mennä.

No ei ainakaan meillä saa mennä kuin tietty %-määrä henkilöstöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet etätöitä? Saahan konttorillekin mennä.

No ei me tiedetä saako ap. Joissain paikoissa on vielä hyvin rajoittunutta sen kanssa. Mutta vaikka saisikin, niin ei välttämättä koe sitä järkeväksi tässä koronatilanteessa. Homma on nimittäin niin, että ihminen voi kokea tietyt oman elämänsä rajoittamiset välttämättömiksi, mutta samalla olla kurkkuaan myöten täynnä niitä. Ei kaikki koronavarovaiset kotonakökkijät ole luontaisesti mitään introverttejä kotihiiriä, vaan osalla tekisi hurjasti mieli ihmisten pariin, mutta huoli koronasta ja sen vaikutuksista omaan tai läheisten terveyteen painaa enemmän. Siihen on turha sanoa, että lopeta sitten se kotona kökkiminen jos se tuntuu kurjalta. Ei tätä huvin vuoksi tehdä.

Mulla on osittain samat fiilikset. Jotenkin se into siitä, että ei tarvitse mennä työpaikalle, on vaihtunut sellaiseen jonkinlaiseen apatiaan. Meillä ei saa konttorille mennä kuin erittäin hyvästä syystä. Ja mitäpä siellä, avokonttori jossa pitäisi istua maski naamalla. Ei se houkuttele yhtään.

Koska liikettä on tosi paljon vähemmän, alkaa olla kaikenlaisia kolotuksia. Ajoin joka päivä 1,5 tuntia pyörällä työmatkoja ja mulla kertyi lisäksi konttorilla helposti 6000-7000 askelta päivässä (valtava rakennus, jossa kokouksia monissa eri paikoissa). Nyt liikkumiseen pitää erikseen varata aikaa. Ihminen on mukavuudenhaluinen. Mieluummin nukun aamulla ylimääräisen tunnin kuin lähden fillarilenkille. Oma syy, mutta en saa motivoitua itseäni, varsinkaan nyt kun aamutkin on jo pimeitä.

Ollaan miehen kanssa molemmat kotona ja alkaa olla aika vähän puheenaiheita. Meillä on hyvä parisuhde, mutta kun tässä nyt on käytännössä 24/7 saman katon alla oltu 7kk, niin kaipaisi muidenkin juttuja.

Monet asiat on hankalampia etänä.

On tässä edelleen hyvääkin. Olen aivan innoissani siitä, että mun ei tarvitse matkustaa työn puolesta ollenkaan. Aiemmin kävin n. kerran kuussa jossain Euroopassa erilaisissa kokouksissa. Nyt kaikki on etänä. Ei tarvi sietää sitä kamalaa small talkia sun muuta, vaan voi rauhassa istua himassa vaikka verkkareissa luurit korvilla.

Minä tykkään etätöistä enkä todellakaan kaipaa yli tunnin yhteen suuntaan kestäviä työmatkoja.

Toisaalta olen havainnut että etätöissä aika kuluu kuin siivillä ja päivät seuraavat toisiaan alati kiihtyvällä vauhdilla.