Lue keskustelun säännöt.
Häpeän mieheni harrastusta
14.05.2009 |
Tosi noloa. Siis hävetä puoliskonsa harrastusta. Nolonolo.
Mies, armoitettu löysälihainen keskikehonrakentaja, on innostunut maakuntajoukkoon liittymisestä. Tai siis kuuluu sakkiin, vaikka ei kuntotestiä läpäissytkään: ei ollut tarpeeksi normikuntoisia hakijoita... On käynyt jo useamman "kertausharjoituksen" ja loukannutkin itsensä. Sotavamma, kuulemma.
Aluksi ajattelin, että josko tuosta innotuisi vaikka kuntoilemaan mutta ei, ei kun muutenkin saa leikkiä sotaa. Yksinäni lenkkeilen niinkuin viimeiset 19 vuotta.
Mikä tässä hävettää on se, että moista toimintaa harrastavat (mielestäni) lähinnä vähäjärkiset nahkapäät, joilla on Suomenleijona tatuointi "hauiksessa" ja mömmöjä veressä. Armeijan käyminen on ihan ok ja suositeltavaa että pikkupojat itsenäistyvät ja oppivat pärjäämään aikuisten maailmassa mutta että aikuinen ihminen haluaa rynnistellä pyssy kädessä pitkin maita ja mantuja.... Tai ei sekään mutta joukkojen asenne "isänmaan puolesta viimeiseen mieheen, naiset kyökkiin ja sukkia kutomaan".
"Siviilissä" tilaa maakuntajoukkolehteä, kiihkoaa aseista, kännykän soittoäänenä on joku marssi jne. Voi hävetys!
Siispä siskot (ja veljet?)! Miten opetan itseni olemaan häpeämättä toisen rakasta harrastusta?
Kommentit (54)
Alkuperäinen kirjoittaa nyt. Kysyin siis neuvoa siihen, miten päästä nolosta hävetyksentunteesta eroon, sillä saahan puolisko toki harrastaa mitä haluaa kunhan ulkopuoliset eivät siitä kärsi.
...
Näin näkisit millaista porukkaa siellä on. Minunkin mieheni harrastaa ties mitä maanpuolustusjuttuja ja erähommeleita, ihan normaalia (minun mielestäni) ihmisiä siellä on. En ole tippaakaan kiinnostunut näistä asioista, mutta puolestani saa niitä harrastella enkä tunne häpeää hänen kiinnostuksenkohteistaan - en ole ikinä edes ajatellut, että niissä oisi jotain noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tavallisia persjalkaisia ukkoja.
Ihan turhaan häpeät. Onhan se hyvä että mies liikkuu ulkona ja touhuaa raittiissa ilmassa.
Telkkarista tuli kerran dogkari vapaaehtoisista maanpuolustusjoukoista ja ihan leppoiselta homma vaikutti. Käyhän toiset äijät värikuula-aseilla paukuttelemassa. Pojat on poikia. Anna miehen tohuta varsinkin kun itse tykkää.
On paljon huonompiakin harrastuksia kuten golf.
53 taisi nukkua koulun historian tunneilla...
Nukuinko? No, mitenkäs tämä nyt sitten oikeasti meni? Missä sodissa ne puolisotilaalliset maakuntajoukot ovat sotineet ulkomaalaisia vastaan?
Mulla on vähän samanlainen tilanne, ja nimenomaan jälkimmäisellä tavalla...
Maanpuolustusharrastus ja aseetkin on ok, mutta tunnen valtavaa myötähäpeää, kun sen maastohousut ratkeilee persuksista ja se äkseeraa onnellisena itsekseen...
Vähän niinkuin olis larppaaja, joka ei ymmärtäisi että miekka on puuta ja ritarinarvoakaan ei oikeasti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tuo ei ole pelkkä harrastus, vaan elämäntapa, ideologia ym., ja jos sinä pidät aihepiiriä täysin vieraana ja ilmeisesti jopa typeränä, hankalampi juttu. Taitaa olla niin, että miehesi on vain jotenkin "löytänyt itsensä" tai tuosta aihepiiristä asian, joka täyttää jonkun tyhjiön itsessään, aikuisella iällä.
Eipä kai voi sinun sijassasi tehdä muuta kuin koittaa ymmärtää miestä ja rakastaa häntä tuollaisena isänmaallisena pyssymiehenä, tai sitten antaa pois.
Mutta huonomminkin voisi olla; hän voisi löytää vaikka alkoholista tai tanssilavoista :) uuden sisällön elämäänsä. Siinä voi olla vaimolla heikompi tilanne.
Hävettää. En kehtais kenellekään tunnustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
keskimääräistä enemmän homofobiaa, rasismia, ryssävihaa jne? Jos on, niin on TOSI nolo juttu.
Suhtautuisin tuohon asiaan varmasti aivan samanlailla. Miettisin useamman kerran, että onko tuo se mieskään kenen kanssa avioiduin, Menisi kyllä elämänkatsomus sen verran ristiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
häpeäsin minäkin vaikka mies olisi kuntonsa puolesta päässytkin joukkoihin.
Eikö siinä kunto väkisin nouse, kun metsässä ryömii?:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos miehesi on muuten täysipäinen, niin anna hänen nauttia harrastuksestaan.
Minun mies on innostunut golfista ja se itseasiassa hävettää minua vähän...
Kuulostaa ihan kamalalta.
Mä en tiedä, voisinko jatkaa suhdetta tuollaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epätoivoisena keinona yrittäisin raahata miehen kanssani suunnistamaan, sehän onnistuu kimpassa. Siinähän saa kanssa könytä metsissä ja kartan kanssa miettiä strategiaa.. Jospa se innostuisi siitä?
niin että ei siinä huono kunto kohene; tulee vain vammoja.
Daa, leikkii sodan lisäksi miestä: em. ruumiinrakenne ja liikuntakielteisyys yhdistettynä kädettömyyteen kaikessa käytännön toiminnassa. Itse mieltää miehen olevan käytännön osaaja eikä vissiin ihan pääkkö kestä kun rouva opetti renkaanvaihdosta alkaen "miesten työt" aikoinaan.
Kyllä, minun mielestäni miehen pitää olla lihaksikas, minua fiksumpi osaaja. Mutta ei se vaan aina mene niin ja silti ollaan yhdessä.
AP
Mieheni siskon mies (sanotaanko sitä kälyksi?) kuuluu kans maakuntajoukkoihin. On diplomi-insinööri ja ihan tavallisen oloinen ihminen. No, luonteeltaan on kyllä aika ehdoton monessa asiassa. Kyllä mäkin hiukan karsastaisin jos mun mies joukkoihin liittyisi. Johtuen kyllä ehkä omasta vakaumuksestanikin, kun jos ite olisin mies, en olis ehkä käyny ees asepalvelusta. No, mieheni vois kyllä hyvinkin innostua noista maakuntajoukoista ja metsästyksestäkin esim. mut onneksi on hällä paljon muitakin innostuksen kohteita, niin jospa noi ase"hömpätykset" jäis taka-alalle. Seurusteluaikoina kyllä jutteli kovasti aiheesta, kun oli just käyny intin, sillon ahisti, mutta onneksi ne puheet on vähentyny.
Mieheni siskon mies (sanotaanko sitä kälyksi?)
mutta kerrassaan kyllä nolo harrastus minunkin mielestä nämä erilaiset vapaaehtoisjoukot
En todellakaan häpeäisi. Mutta mä äänestänkin kokoomusta:)
Se "koti, uskonto ja isänmaa" alkaa olla aika vanhentunut klisee.. Erityisesti tuo uskonto, kokoomusnuoret on jo kauan ajaneet valtion ja kirkon eroa ja uskonnonopetusta pois kouluista. Jos ite olisin mies, niin olisin ollut sivari, ja salaa toivon pojastanikin sellaista. Ja ei, en todellakaan katsoisi moista harrastusta hyvällä.
ei ole alkuperäinen kirjoittaja.
Alkuperäinen kirjoittaa nyt. Kysyin siis neuvoa siihen, miten päästä nolosta hävetyksentunteesta eroon, sillä saahan puolisko toki harrastaa mitä haluaa kunhan ulkopuoliset eivät siitä kärsi.
En nyt kyllä valitettavasti usko, että maakuntajoukkojen pomojoukkoja olisi liikkeellä vauvapalstalla keskellä yötä, joten sivun ensimmäinen taitaa olla vain kopio esittelysivulta. Olisi ihan kohteliasta laittaa linkki eikä "puhua suulla suuremmalla".
Jotenkin tuli sellainen olo, että ukko kulta on rekrytoinut työkaverinsa kirjoittamaan itselleen puolustuspuheita :o) Mainitsin nimittäin kirjoittaneeni palstalle...