Mitä tarkoittaa, jos ihminen ei koskaan naura?
Aloin pohtimaan omaa isääni, jonka valitettavasti menetin ihan liian aikaisin pari vuotta sitten syövän takia. Hän ei _koskaan_ 21v aikana, jonka hänet sain tuntea, nauranut ääneen yhtään millekkään. Tiedän monia, jotka nauravat vain harvoin, mutta se, että ei naura ollenkaan, tuntuu aika surulliselta. Mistä sellainen voi johtua vai onko se ihan tavallista? Onko joku teistä tai tunnetteko ihmisiä, jotka ei ikinä naura, mutta ovat silti ihan tasapainoisia ja iloisia?
Kommentit (8)
Voi olla rankka kokemus esim lapsuudessa tai vielä on sodassakin kauheuksia kokeneita. Hymy on hyytynyt lopullisesti.
Sielllä on varmaan tulppa perseesssä.
Sinun vitsisi ovat oikeasti huonoja.
Koska ei mikään naurattanut.
Vaihtoehto: niin huonot hampaat, ettei uskaltanut.
kommunismi valtioissa naurulla aliarvioidaan päättäjien päätöksiä. jos kansa nauraa lisää pakotteita. suomeen ollaan punikki hallituksen toimesta ajamassa samaa käytäntöä. nauru on tyttö hallituksen arvostelua
En tiedä, itse olen vain lopettanut nauramisen. En enää naura millekään, maksimissaan naurahdan. Stressaava ja vaativa työ, kiristävät perhesuhteet ja viimeinen niitti taisi olla jätetyksi tuleminen. Kun aloitin aikuisten työt ja huvitukset jäivät niin hävisi kai minusta ilokin. Mutta täysin tasapainoinen ja normaali olen, en vain naura enää.
Minä en jotenkin pysty nauramaan niiden ihmisten lähellä, joista välitän.
Melankoliset, masentuneet ja murehtija-ihmiset nauravat harvoin.