Tatuointien väärinymmärtäminen

Aihe, jota rakastamme vihata: tatuointiketjut!
Olen itse suuri tatuointitaiteen ystävä ja aikaa tappaakseni lueskelen välillä keskusteluja aiheesta täällä palstalla. Usein ketjuja lukiessa tuntuu, että 99% tatuoimattomista ihmisistä on ihan ihme käsityksiä aiheesta. Eritoten ajatellaan, että tatuointeja otetaan omaa uniikkiutta korostamaan tai koska halutaan olla niiin erityisiä - tämä pistää oikeasti naurattamaan, koska eihän me sokeita olla! Joka ikinen tatuoinnin ottanut ihminen tietää, että aika monella muullakin niitä on. Samaan aikaan nämä kommentoijat kuitenkin toitottaa, että nykyään on erityisempää olla tatuoimaton, eli kukakohan sitä yksilöllisyyttään pönkittää? :D Mutta mistä tämä käsitys oikein tulee?? En ole koskaan tavannut tatuoitua ihmistä, joka olisi ollut olevinaan erityinen tatuointiensa vuoksi, päinvastoin useimmiten tatuoidut ihmiset ovat aika lowkey tatuointiensa suhteen kun taas tatuoimattomat tekevät niistä numeron ja pällistelevät. Ja tatuointejahan on tehty tuhansia vuosia, että ei kyseessä ihan mikään hetken trendi ole. Assosiaatiot rikollisiin, merimiehiin ja yön naisiin ovat alkaneet vasta 1800-luvulta, ja ne ovat jäämässä kauas taakse.

Yksi kommentti joka myös jäi mieleen oli, että tatuointi vertautuu itsensä viiltelyyn. Sekä viiltelyarpia että tatuointeja kehossani kantavana en voi kuin nauraa, nehän ovat aivan toistensa vastakohdat! Viiltely on sitä, kun vihaa omaa kehoaan ja haluaa tuhota sitä, (järki päässä ammattilaiselta otetut) tatuoinnit taas sitä, että haluaa kehoonsa jotain kaunista. Itselläni tatuoinnit ovat parantaneet omaa suhdettani kehooni valtavasti.

Muilla ajatuksia aiheesta?