Lue keskustelun säännöt.
Millainen on jyrä-ihminen vanhempana?
16.10.2020 |
Mietin vaan kun on näitä kaiken tietäviä, voimakkaasti asiansa läpi vieviä jyriä, millaista mahtaa olla kasvaa heidän lapsenaan? Kasvatetaanko lapsetkin pitämään itseään täydellisinä? Tuleeko lapset kasvatettua täydellisesti? Onko lapsilla tilaa omille ajatuksille?
Oletko sinä jyrän lapsi?
Ja nyt kun kysyin, huomasin, että itse olen ollut.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jyrä vain aikuisia kohtaan ja silloinkin vain tarvittaessa. Ei kai nyt kukaan lapsia kohtele aikuisina herranjestas.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jyrä vain aikuisia kohtaan ja silloinkin vain tarvittaessa. Ei kai nyt kukaan lapsia kohtele aikuisina herranjestas.
Ei aikusina, mutta kyllä se asenne näkyy lapsiinkin.
Jyrälle elämä on joko voittamista tai häviämistä. Hän tietää, miten elämä pitää elää.
Lapsille tämä näkyy ”kasvattamisena”.
Täytyy muistuttaa, että nykyään normaalit rajat koetaan jyräämisenä. Monilla ihmisillä on paljon rajattomuutta. Se jolla on rajat, ja pitää niistä kiinni, koetaan jyräämään, vaikka asia koskisi rajan vetäjää itseään ja hänen elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jyrä vain aikuisia kohtaan ja silloinkin vain tarvittaessa. Ei kai nyt kukaan lapsia kohtele aikuisina herranjestas.
Ei aikusina, mutta kyllä se asenne näkyy lapsiinkin.
Jyrälle elämä on joko voittamista tai häviämistä. Hän tietää, miten elämä pitää elää.
Lapsille tämä näkyy ”kasvattamisena”.
No sitten minä en ole jyrä..
Hätääntynyt katkera narisija, joka ahdistuu siitä, että ei voi pakottaa toisia tahtoonsa. Vanhainkotityön perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöntääkö jyrä lapselleen jos on ollut väärässä?
Vierailija kirjoitti:
Myöntääkö jyrä lapselleen jos on ollut väärässä?
Ei. Ei edes vanhana, kun tapahtumista on kulunut kymmeniä vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuni mies oli varsinainen jyrä. Lapsia ei surettanut isän kuolema.
Vaimokin oli lähinnä helpottunut, kun sai hengittää rauhassa. Surullista tavallaan, kun kukaan ei jäänyt kaipaamaan.
"Kukaan ei jäänyt kaipaamaan."
Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myöntääkö jyrä lapselleen jos on ollut väärässä?
Minun isäni kyllä myönsi, että onneksi tuli aikoinaan kurittamisen kielto. Hän ei kuitenkaan myöntänyt itse olleensa väärässä, vaan laki oli väärässä.
Iän myötä hän muutenkin pehmeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen jyrä vain aikuisia kohtaan ja silloinkin vain tarvittaessa. Ei kai nyt kukaan lapsia kohtele aikuisina herranjestas.
Ei aikusina, mutta kyllä se asenne näkyy lapsiinkin.
Jyrälle elämä on joko voittamista tai häviämistä. Hän tietää, miten elämä pitää elää.
Lapsille tämä näkyy ”kasvattamisena”.No sitten minä en ole jyrä..
Millä perusteella ajattelet olevasi jyrä?
Minun isäni oli jyrä. Ja minun lasteni isä on jyrä.
Veljeni katkaisi välit isäämme. Minä taas en jaksa isääni kuin pätkissä. Toisaalta hänen kanssaan on kiva keskustella, jos vain on samaa mieltä. Eriävää mielipidettä ei kande esittää. Olin nuorena aika pihalla, kun isäni mielestä tunteita ei saa kuunnella. Opin kuuntelemaan niitä vasta 40+.
Kysymykseesi: hän ei kasvattanut meistä täydellisiä.
Molemmat minun lapseni ovat katkaisseet välit isäänsä. Toinen kyllä solmi ne uudestaan täysi-ikäisenä, mutta puhelimessa isän nimi on ”vi tun idiootti”.