Kun äiti takertuu aikuiseen lapseensa..
Onko tällaisissa tapauksissa mitään tehtävissä? Kun lapsikin alkaa olla kohta keski-ikäinen, asuu näennäisesti omillaan, mutta äiti takertuu lapseen edelleen. Ovat lähes ainoita ihmisiä toistensa elämässä (koska kaikki muut on karkotettu), eivätkä tietenkään itse näe, että tilanteessa olisi mitään outoa. Mutta lapsi ei pääse koskaan itsenäistymään ja ottamaan vastuuta omasta elämästään (on vanhempi itsekin, tosin etä nykyään). Vai tuleeko todennäköisesti vanhemman ensin kuollessa sitten astetta rajumpi kasvun paikka, kun jää omilleen?
Kommentit (6)
Tunsin aikanaan erään naisen, joka oli äitinsä kanssa aina. Kun äiti kuoli, niin kohta kuoli nainen itsekin.
Et mahda tuolle kuviolle mitään, jos miehellä
on yhä napanuora kiinni.
Jätä mamis ja etsi oikea mies.
Vierailija kirjoitti:
Et mahda tuolle kuviolle mitään, jos miehellä
on yhä napanuora kiinni.
Jätä mamis ja etsi oikea mies.
En ole etsimässä miestä, olen naimisissa.
Ap
Mikä on suhteesi tähän parivaljakkoon, miksi
pitäisi tehdä jotain?
Äiti roikkuu lapsessaan itsekkäästi. Lapsi antaa oman elämänsä valua hukkaan.
Syitä on monia, mutta kaikki sopivat saman otsikon alle: sokeaksi aivopesty.
Jos yrität puuttua asiaan, saat molempien vihat päällesi.
Mun kummitäti oli tuollainen tytär. Hän oli kyllä työssä ja hänellä oli kummilapsia, joita hän tapasi kerran vuodessa. Muuten hänen elämänsisältönsä oli seuranpito äidille. Hän asui ikänsä yksin pienessä yksiössä, joka oli muuttumaton hiljainen kuin museo.
Kun äiti vanheni ja loppu alkoi lähestyä, kunnioittavat äänet alenivat muminaksi: siinä on sitten hyvä tytär. Niin uskollisesti hoitaa vanhaa äitiään.
Kummitätini oli kuusissakymmenissä, kun äiti vihdoin heitti henkensä. Hän oli vapaa, ja alkoi yksinään matkustella ympäri maailmaa.
Mulle tulee aina surullinen olo kun ajattelen kummitädin elämää.
Eipä sille kukaan mitään voi jos se lapsi ei itse tee. Pikkusiskoni elää noin. Aika kova isku on kun äiti kuolee. Muita ei ole