harrastuksia kammoava 5-vuotias

tuota yksinjäämistä, kun eskari tulossa. Entä joku sellainen harrastus, jalkapallo?, jossa sinä seisot koko ajan siinä kentän vierellä? Olisi turvallinen olo, kun näkisi sinut siinä kuitenkin mutta samalla kuitenkin oppisi sitä uudessa ryhmässä toimimista.

Ei viisivuotiaalla tarvitse olla harrastusta, varsinkaan jos on tarhassa. Sosiaalisia tilanteita vieraiden lasten kanssa voi harjoitella vaikkapa puistossa, ei siihen tarvita vierasta, isoa lapsiryhmää johon pitää jäädä yksin. Lapsesi varmasti jää, jos riittävän motivoiva harrastus löytyy; jos tälläistä harrastusta ei ole, niin ei ole vielä harrastusten aikakaan. Mikäli välttämättä haluat harjoittaa lapsiryhmään jäämistä harrastuksen kautta, niin ei kannata kylmiltään jättää lasta yksin sinne ryhmään, vaan huoletta tuon ikäistä voi jäädä vielä seuraamaan ja katsomaan, miten muutama ensimmäinen kerta sujuu. Läsnäolosi luo todennäköisesti turvallisuuden tunnetta, ja jatkossa yksin jääminenkin voi onnistua ryhmän tullessa tutummaksi.

Ei minullakaan lapsena ollut yhtään harrastusta, enkä olisi halunnutkaan. Kyllähän ne harrastukset varmaan on hyviä niille, jotka niistä tykkää, mutta itse ainakin lapsena halusin olla vapaana ja rentoutua. Luovuus tulee juuri sitä, kun keksii itse tekemistä, ei siitä kun aikuinen kertoo mitä pitää tehdä.



No nyt minulla on 6 v poika, jota ei myöskään harrastukset kiinnosta. Suostui menemään sählyyn kun sanoin, että on hyvä harjoitella esim. koulua varten. No kävi puoli vuotta sählyä pelaamassa, usein oli pelikentällä hymy naamalla ja pelasi ihan hyvin. Kun sitten sen puolen vuoden jakson jälkeen kysyin jatketaanko, niin ilmoitti että haluaa lopettaa: osaa jo tarpeeksi sählyä.



Nyt sain hänet juuri ja juuri lähtemään pelaamaan jalkapalloa vähäksi aikaa samalla verukkeella: hyvä osata ennen syksyllä alkavaa koulua.



Poika on ihan reipas, sosiaalisesti taitava ja liikunnallinen, mutta samalla tavalla vapaa sielu kuin minä itsekin.

tosin meidän tytöllä jok aon ihan toista maata on 3 harrastusta ja lisää halusi...

Miten olis uintikurssit - jos aloitaisitte jostain vesipeuhusta jossa ensin vanhempi mukana ja sen jälknee voisi olla helpompi jäädä tuttuun paikkaan uimakouluun.

Alunperin motivaatio viedä jumppaan oli, että luulin hänen nauttivan suuresti kun on kovin kiinnostunut liikunnasta ja sosiaalinenkin on. Arkuus tuli minulle ihan yllätyksenä. Nyt pelkään, että poika on oppinut että huutamalla tarpeeksi kauan pääsee tilanteesta kuin tilanteesta ja esim eskarin alusta tulee yhtä parkua. Ajattelin, että jos hän itse pääsisi jännityksensä yli se helpottaisi jatkossa hänen omaakin oloaan, koska nyt aina kun mainitaan vaikka kylään menosta hän alkaa jännittää ja vastustella. Syksyllä on edessä muutto ja uusi eskariryhmä...



Ihan hyvä vihje tuo, että jotain missä äiti saa olla laidalla katsomassa tai alkuun voisi poikakin vain katsella sivusta, kunnes itse ehkä haluaa mukaan. Tai sitten en tuputa vähään aikaan mitään. En tosiaankaan ole sitä mieltä, että ohjatut harrastukset ovat aina tärkeitä, mutta olen haistavinani hänessä pientä "auktoriteettivastustusta" ja kyky kuunnella ohjeet ja toimia sen mukaan alkavat tulla tärkeäksi... Ehkä laitan nyt kuitenkin jäitä hattuun ja luotan että eskari alkaa ihan hyvin!



T: "Vapaan sielun" äiti

pojat eivätkä he vielä harrasta mitään. En ole nähnyt järkevänä aloittaa mitään harrastusrumbaa, jossa viipotetaan monta kertaa viikossa harrastuksesta toiseen. Ensi syksynä voisi jonkin harrastuksen aloittaa, mutta sekin katsotaan sellaiseksi, ettei käy liian rasittavaksi ja mikä on lapselle mieleinen. KOkeilemallahan se sitten löytyy se oikea laji. Eskarissa niitä ohjeiden kuuntelemisen ym taitoja juuri harjoitellaan, joten eiköhän se siitä :)

vasta ekalla luokalla voi niitä alkaa miettiä, useimpiin harrastuksiin on 7v ikärajakin..



jos lapsi ei halua harrastaa ni älä pakota, muuten hän alkaa vielä inhoomaan niitä..

laita lapsi harrastamaan kun hän itse haluaa..

vasta ekalla luokalla voi niitä alkaa miettiä, useimpiin harrastuksiin on 7v ikärajakin..

se on kuitenki melkein kuin päiväkoti, päivässä ehkä hetki tehdään tehtäviä mutta muuten opetellaan normaalia käyttäytymistä lapsiryhmässä ja tapoja..

Vielä jos lapsi on siellä 8 tuntia ni se ei juurikaan eroa päiväkodista.

Sitten päiväkodissa parhaan kaverin äiti alkoi puhumaan, että jos hänen poikansa ja meidän poika aloittaisivat yhdessä jalkapallon, kun molemmat tykkäsivät potkia palloa päiväkodissa. Asiasta keskusteltiin kotona rauhassa ja molemmat pojat olivat sitä mieltä, että jos kaveri lähtee jalkapalloon niin itsekin. Pojat siis aloittivat palloilun yhdessä ja menivät ensimmäisiin harkkoihin aina yhdessä ja siitä se lähti. Nyt jo molemmat pystyvät olemaan harjoituksissa myös ilman toisiaan ja uusia kavereita tullut joukkueen muista pojista.



Olisiko teillä mahdollista aloittaa jokin harrastus jokun samanikäisen kaverin kanssa. Se helpottaa aina ryhmään liittymistä aremmilla lapsilla, kun on kaveri.

on 7v ikäraja..

5 vuotiaille löytyy vain leikkiliikunta ja jumpparyhmiä..

Meillä 5-vuotias tyttö on käynyt tanssissa ja uimassa nyt kun ollaan oltu kotona. Mutta ensi syksystä en enää ole tuota tanssiharrastusta ajatellut, koska tyttö menee päiväkotiin ja minusta se riittää. Uimaan viedään, jos haluaa, koska se ajoittuu viikonloppuun.

et jalkapallosta löyty liiikuntakoulu 3v eteenpäin mutta se ei ainakaan ollu hyvä ku ryhmä oli liian suuri ja ohjaajia liian vähä..ja sit kun siellä oli vielä muita isompia lapsia jotka harrastaneet kauan ni pelatessa he veivät pallon jolloin pienemmillä ei ollut mitään mahdollisuuksia pelata, ja sit mielenkiintoki loppu...pelaaminen oli melkein yhtä itku akun ei saanuut palloa kertaakaan..

Meillä on 5-vuotias tyttö, joka olisi jo vuosi sitten halunnut mennä jonnekin jumppaan, mutta asia jäi koska hän ei halunnut jäädä yksin. Nyt sain siskokset samaan ryhmään ja tytöt menevät innoissaan, kun on toinen mukana. Aluksi tietenkin jännittivät ja pari ekaa kertaa olin mukana, mutta nyt jo odottavat milloin pääsevät jumppaan.