Maaseudun asukas, mitä kaipaat, mistä et luopuisi?

No mä tykkäisin siitä, että pääsisi helpommin kulttuuririentoihin ja että olisi enemmän ravintola- ja kahvilatarjontaa, ja tietty se, että se tarjonta olisi laadukasta. Julkisesta liikenteestäkin nauttisin. Mutta nämä nyt vain on sellaisia juttuja, että niitä ei voi saada.

En vaihtaisi pois hiljaisuutta ja kiireettömyyttä. Tykkään siitäkin, että täällä tulee kohdatuksi ihmisenä ihan eri tavalla.

Kaipaan asfalttia, taas on sunnuntaina pesty auto kattoa myöten kurassa. En luopuisi rauhasta ja hiljaisuudesta.

Ihmistä, jonka kanssa tehdä ja jakaa asioita.

En luopuisi mistään, täällä luonto ja rauha.

Kaipaan sukulaisia he kaikki asuvat kaupungissa, toki vierailemme puolin ja toisin, ja siilejä joita täällä ei ole lainkaan, olisi kiva jos siilit kävisivät pihassa syömässä kuten kaupungissa, uimahallia myös joskus talvisin kaipaan, mutta pärjään ilmankin. En haluaisi luopua pimeydestä, hiljaisuudesta, rauhasta, pihasaunasta, leivinuunista, navetasta jossa voin pitää eläimiä, puutarhasta, omasta tilasta ja vapaudesta, metsän läheisyydestä ja muutenkin luonnosta.

Kaipaan halpaa polttoainetta

Kaipaan kyläkauppaa ja sitä että omalla kylällä olisi koulu. Ne toisi yhteisöllisempää tunnelmaa, mutta ymmärtäähän sen että väkeä ei ole tarpeeksi. En voisi luopua rauhasta. Siitä että omalla pihalla voi tehdä ihan mitä vaan ja naapuriin ei näy eikä kuulu.

Vierailija kirjoitti:

No mä tykkäisin siitä, että pääsisi helpommin kulttuuririentoihin ja että olisi enemmän ravintola- ja kahvilatarjontaa, ja tietty se, että se tarjonta olisi laadukasta. Julkisesta liikenteestäkin nauttisin. Mutta nämä nyt vain on sellaisia juttuja, että niitä ei voi saada.

En vaihtaisi pois hiljaisuutta ja kiireettömyyttä. Tykkään siitäkin, että täällä tulee kohdatuksi ihmisenä ihan eri tavalla.

Sama, paitsi että en asu missään pöpelikössä, eikä täällä suurin osa ihmisistä ole mitään tyylitajuttomia, haisevia juntteja, vaan ihan tavallisia.

Saatan jäädä tänne sittenkin, kun on omakotitalon aika. Saas nähdä... Ainoa ärsyttävä juttu on se, että auto on välttämätön, jos haluaa kulkea helposti ja nopeasti. Julkiset ovat mitä ovat. Rakastan autoja ja ajamista, mutta kun se ei aina ole mahdollista.

Kyllähän tuo luonto hivelee silmää hieman enemmän kuin harmaa betoni kaupungissa. Joskus seisoskelen ulkona öisin ja katselen kaukaisuuteen XDDD tuonne pellolle. Ja ihastelen sen tyhjyyttä. Olihan se aikamoinen muutos lähteä kaupungista tänne, mutta lähin kaupunki on LÄHELLÄ, joten sinänsä en ole menettänyt mitään...

Kun mietin, niin kaupungissa asuessa hmmm... Ekassa paikassa (omakotitalo) oli sellainen arviolta 10 minsan kävely julkisille, siinä vieressä oli ruokakauppa. Ruokakaupalta muutama minuutti niin oli ärrä ja toinen kauppa. Kolmas kauppa oli siitä noin 5 minsan kävelyn päässä. Lähin kauppakeskus oli suunnilleen vartin matkan päässä. Siis julkisilla ja autolla. Eli ei siinä vieressä mitään hurjia palveluja ollut. No muutettiin siihen lähistölle, kun talo myytiin. Eli mikään ei muuttunut.

Sitten muutin toiseen kaupunkiin. Siellä asuin syrjässä, lähimmät kaupat olivat pieniä ja kalliita. Julkisilla arviolta vartti ihmisten ilmoille.

Omasta rauhasta en haluaisi luopua.  Omassa pihassa saa tehdä mitä haluaa häiritsemättä muita. Mielikuvitus ja Suomen laki vain rajana.

Sitten muutin saman kaupungin toiselle laitamalle XD. No siellä ainoa 24 h-palvelu oli ja on edelleen mäkki. Kilometri lähikauppaan, julkisilla/autolla öö... Viitisen minuuttia ihmisten ilmoille ja kauppakeskukseen (jossa ei ollut mitään minulle hyödyllistä.)

Olin ihan lumoutunut sinne muuttaessani, että jes, kauppakeskus melkein naapurissa. Mutta ei sieltä koskaan tullut ostettua muuta kuin ruokaa.

Talvi-iltaisin tuntui ihan kuin olisin maaseudulla. Täysi hiljaisuus joka paikassa.

No sitten muutin tänne. 2,5 km lähikauppoihin, cittarikin löytyy. 20 minsaa autolla tuonne edellä mainittuun kauppakeskukseen.

Eli tavallaan missä tahansa olen asunut, olen aina ollut hieman syrjemmässä.

Eli ei tässä nyt niin suurta muutosta ole, peltoja on nyt ympärillä toisin kuin ennen. Muuten välimatkat ovat melko samanmoisia.

Kyllä olen huomannut sen, että vaikka rakastan menoa ja meininkiä, biletystä ja shoppailua, on kyllä aivan ihanaa, kun häly loppuu kotiin tullessa. Kotona saa olla vain hiljaisuuden ympäröimänä XD ainakin melkein. Sitten kun haluaa meininkiä, menee johonkin kauppaan pyörimään ja sitten taas kodin rauhaan. En minä kestäisi jatkuvaa hälyä. Helsingin keskusta olisi kamala paikka asua, olen aina ollut sitä mieltä.

Isän sijoitusasunnossa keskustassa käytiin sukulaisasukin kuoltua, ja järkytyin kun avasin ikkunan. Hirveä meteli. Ei meidän okt-alueella sellaista hälyä ollut ikinä. Silloin jo tiesin, että keskusta ei ole minun paikkani asua, ei ikinä.

Sattuipas aihe; Juuri nyt kaipaan sitä, että voisin vaan hypätä bussiin ja pääsisin kaupunkiin.

En kovin usein muutenkaan käy, mutta n. ehkä kerran parissa kuukaudessa.

Ja nyt on sitten vähätkin bussivuorot lopetettu tai ainakin pitkällä tauolla.

Kerran / kaksi päivässä menee (vielä) bussi, mutta niin älyttömiin aikoihin, että juuri kun pääsee kaupunkiin, pitää melkein saman tien olla jo paluumatkalla.

Juu, ei ne vuorot kannata...Ottaa silti päähän, vaikka ei tälle mitään voi.

Yksityisyyttä kaipaan. Olisi ihanaa olla tuntematon.

Voisi liittyä johonkin yhdistykseen, josta löutäisi samoista asioista kiinnostuneita.

Voisi tavata harrastusten merkeissä ihmisiä.

On tässä toki n. 40km päässä kaupunki, aila isokin, mutta liian pienet on piirit.

Aktiiviset toimijat minua kiinnostavissa asioissa löytyvät käytännössä akselilta Hki-Turku-Tampere.

Toimiva joukkoliikenne olisi kiva juttu.

En luopuisi omasta rauhasta, tilasta, edullisista asumiskustannuksista, tiettyjen urbaanin ympäristön tuottamien häiriöiden puuttumisesta.

Olen perheellinen suomalaisesta "suurkaupungista" maalle muuttanut varhaiskeski-ikäinen nainen. Joskus kaipaan hengenheimolaista. Kavereita ja tuttuja on paljon, mutta ei juurikaan sellaisia, joiden kanssa tuntisin sielunsisaruutta. Harvoin niitä silti oikein missään tapaa, eikä kovinkaan monella - minullakaan - ole ruutia pitää yhteyksiä muuttojen jälkeen.

Kerran vuodessa tulee sellainen mieliala, että haluaisin mennä baarista baariin, joskus jopa vetää päiväkännit, mutta ei täällä juurikaan ole vaihtoehtoja. Yksi kuppila ja aina samat naamat. En dokaa melkein koskaan.

Muuten en vaihtaisi mitään maaseutujuttuja. Kulttuurin pariin pääsee aivan yhtä helposti tai vaikeasti kuin kantakaupungin asukkaana.

Kaipaan julkista liikennettä, pienempää sähkölaskua, että lapset voisivat liikkua itsenäisesti ja kavereihin yms., asfalttia, katuvaloja, lähikauppaa niin et hyötyliikunta lisääntyisi, edes yhtä tuttua jolle voisi kävellen mennä kahville. Lista taitaakin olla loputon.

Pystyisin luopumaan kaikesta mutta ei vaan ole taloudellisesti mahdollista.

Siellähän kova meininki on, jos kuppila on päivällä auki.

Täällä se aukeaa vasta illalla ja on alkuviikon kiinni.

Ei juopot istu baarissa, ne vetävät Pirkka-olutta kotona.

Yleensä pillereiden kera.

Ei siis iltapäiväolutta.

Ja jos haluat drinkin, viski, rommi, kirkas viina ja muutama lantrinkivaihtoehto, siinäpä se.

Campariin appelsiinimehulla löytyy vain se aplari.

Viikonloppuna baarin täyttää karaoke.

Vaikka kuppila on kävelymatkan päässä, en siellä käy liian usein.

Kaipaan sateista iltaa, jolloin vesipisarat iskeytyvät asvalttiin katuvalojen hämärässä kirkkaudessa.

Ja silti en antaisi pois näitä pimeitä iltoja, jolloin näkee tähdet.

Ei tule mieleen mitä kaipaisin. Olen jo niin tottunut että netistä joudun suurimman osan tilaamaan. Asun kuitenkin vain 6 km päässä pikkukaupungista mutta peltojen ja metsän keskellä silti. Peruspalveluntaso on ihan ok. 

Enää ei kauheasti jaksa kiinnostaa teatterit ja konsertit eikä isot kauppakeskukset ja voi luoja että nautin kun ei ole seinänaapureita mölyämässä.

En luopuisi tästä hiljaisuudesta ja luonnosta, en edes luopuisi.pihatöistä. Taloni on myös itselleni niin rakas etten tahtoisi tästä ikinä muuttaa pois.