Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua oikein lapsen pakko-oireeseen?
12.10.2020 |
Seitsemänvuotiaalla lapsella on ADHD. Hän aloitti pari kuukautta sitten todella ärsyttävän pakko-oireen ja joka päivä tekee sitä enemmän. Käsittääkseni lievät ohimenevät pakko-oireet ovat ihan normaali osa lapsen ADHD:ta.
Lapsi maiskuttaa ja pärisyttää suutaan jatkuvasti. Tekee suupieruja ja beatbox-tyyppisiä ääniä. Se kuulostaa suoraan sanottuna ällöttävältä. En voi kuitenkaan sanoa lapselle, että lopeta tuo tapa, se on ärsyttävää. Se ei ole hyvä tapa kasvattaa lapsen itsetuntoa.
Miten tällaiset asiat ratkeaa? Unohtaako lapsi tavan parin kuukauden kuluttua vai pitääkö siihen jotenkin puuttua?
Kommentit (13)
Kyllä maailmaan yksi prutputtelijakin mahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin lopettaa. Jotain ärsyttävää tulee ääntelemään aina. Itsellä samat piirteet ja löpisen edelleen 35 vuotiaana.
Mun lapsella oli pienenä vähän samantapaisia, meni ohi jossain vaiheessa ihan itekseen muttei kyllä parissa kuukaudessa. En muista kauan jatkoi, vuosien varrelle oli muutamia erilaisia juttuja.
Ap, kyllä lapselle voi sanoa, että tiedätkö, tuo prutkuttelu kuulostaa aika rasittavalta, kykenetkö hiukan rajoittamaan sitä niin, että teet sitä vain yksin ollessa. Kaverisi tuskin myöskään ihan ymmärtävät sitä.
Ei se, että on neurologisesti epätyypillinen tarkoita sitä, etteikö mitään voisi moittia tai rajoittaa. Lapsesi joutuu helposti vain kiusatuksi, jos rupsuttelee koko ajan.
Eikä se tarkoita, etteikö lasta kehuttaisi ja tuettaisi muissa asioissa. Ei lapsesi itsetunto siitä ole kiinno, kehotetaanko häntä olemaan kaivamatta nenää tai takapuolta seurassa? Miksi siis et saisi kehottaa häntä vähentämään tuota poksuttelua? Sama asia.
On varmasti ärsyttävää. Mutta kuten tiedätkin, ei varmaan itse voi tuolle mitään. Vai oletko varma, ettei ole tahallista?
Keskustelisin opettajan -tai eskariopen? kanssa tekeekö tuota paljon koulussa. Jos sinua häiritsee, häiritsee myös luokkakavereita ja voi aiheuttaa syrjintää tai kiusaamista. Tietysti voi olla, että koulussa koko päivän pidättelee niin sitten kotona purkautuu kaikki. Mutta open on hyvä tietää, jos on pakko-oire, ettei voi asialle mitään. Jos kavereita häiritsee, pyytäisin opea avoimesti kertomaan asiasta koulussa.
Yleensä menee ohi muutamassa kuukaudessa. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mikään mallikasvattaja, mutta mullakin on ADHD-lapsi, joka välillä intoutuu toistelemaan tiettyjä hokemia tai juurikin näitä omia äänitehosteita. Kyllä mä ainakin olen ärähtänyt, etten nyt jaksa kuunnella tai se häiritsee toisia ja jos on pakko mölistä, niin tekee sitä omassa huoneessaan ovi kiinni. Yleensä ottaen siedän kyllä melko hyvin taustaääniä ja ärsykkeitä, mutta hermot ne on lehmälläkin.
Kyllä epätoivottu käytös pitää lapselle sanoa. Ihme asenne vanhemmalla. Mitä sitten, kun muut ihmet nauraa ja alkaa kiusaamaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et voisi sanoa? Ihan "normaalitkin" lapset harrastavat tuota, ei kyseessä ole välttämättä edes mikään sairauteen liittyvä oire.
Meillä lapsella oli samanlaista (tourette-piirteitä, ei diagnoosia). Menee ohi, kunnes tulee jotain uutta tilalle eikä välttämättä parempaa. Me kävimme läpi kaiken ääntelyn/vääntelyn kirjon. Maiskutukset, ulinat, pärinät, ulvahdukset, pakkoliikkeet ja vaikka mitä. Oli niin raivostuttavaa, mutta ei siitä oikein voinut sanoa kun ei sille mitään voinut. Nyt jo aikuinen ja ääntelyt ihan pientä, ei juurikaan enää edes huomaa, lähinnä minä vain äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... ja tietenkin - ennen kuin kukaan sanoo, että kyse on eri asiasta - se prutputtelu ei ole välttämättä asia, jolle lapsi voi tehdä mitään, mutta ticsejä VOI pyrkiä muuttamaan/kanavoimaan tiettyihin tilanteisiin toisten sijasta.
Mitään nalkuttamista ei tietysti kannata aloittaa, tai kiukkuamista lapselle. Hän on ja pysyy rakkaana lapsenanne, vaikka prutkutteleekin.
5, jolla siis itsellään on sekö adhd- lapsi että asperger-lapsi, joten asia on kyllä hyvinkin tuttu
Ja meillä lapsi sai lähteä luokasta ulos ulvomaan jos oli ihan pakko. Ei tarvinnut häiritä tunnilla muita. Oli kaikille ihan ok, että lapsi lähti yhtäkkiä käytävään pärisemään ja ulvomaan ja kohta tuli normaalisti takaisin. 😁 Ei kiusattu koskaan ja kavereita oli ihan normaalisti. Jos teki jotain oikein fyysistä esim urheili niin ei ollut näitä ääntelyitä. Ja jossain vaiheessa isompana auttoi joku purkan jauhaminen tai väkevän pastillin imeskely. Kai se oli sitä kanavoimista sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja meillä lapsi sai lähteä luokasta ulos ulvomaan jos oli ihan pakko. Ei tarvinnut häiritä tunnilla muita. Oli kaikille ihan ok, että lapsi lähti yhtäkkiä käytävään pärisemään ja ulvomaan ja kohta tuli normaalisti takaisin. 😁 Ei kiusattu koskaan ja kavereita oli ihan normaalisti. Jos teki jotain oikein fyysistä esim urheili niin ei ollut näitä ääntelyitä. Ja jossain vaiheessa isompana auttoi joku purkan jauhaminen tai väkevän pastillin imeskely. Kai se oli sitä kanavoimista sitten.
Ihana. Hyvä järjestely. Meidän lapsi ticcasi päiväkoti-iässä. Häiritsi kuulemma päiväunia. No, käytiin lääkärissä, joka vain totesi asian ja kertoi oireiden yleensä menevän itsestään ohi. En tiedä sitten miten tämän jälkeen ratkaisivat asian päikyssä. Hiukan hassua oli, kun vasta lapsen diagnoosin jälkeen tajusin lapsen papalla olevan samanlaisia oireita. Melko lieviä, eikä niitä ole koskaan diagnosoitu. Luulin, että kyseessä on vain tapa selvitellä kurkkua. 😎
Up, eikö täällä ole ketään jonka lapsella on vastaavanlaista?