Tein huomion mentyäni päiväkotiin töihin

Digi söi läheisyydentarpeen, käytöstavat ja suuren osan empatiasta.

Inhoan lapsia nykyään, ennen ne olivat ihan kivoja. Ei tämä lasten syy ole, ei kyllä niiden vanhempienkaan. Vähän kuin vahingossa autoon levähtänyt maitotonkka kesähelteellä - paska juttu mutta minkäs teet.

Oot varmaan päätynyt huonoon päiväkotiin töihin. Ei kaikkialla tuollaista ole.

Itse perhepäivähoitajana ja usein syliini kiivetään ja päivittäin halitaan. Päiväkodissa joskus muinoin ollessani en muistaakseni pitänyt yhtään lasta sylissäni. En osaa vastata miksi näin. Surullista, että perhepäivähoitajat vähenevät.

Kyllä, en uutta ryhmää laittanut pystyyn kun tarjonta ja kysyntä vähenee, tuoreet vanhemmat eivät edes tiedä, mitä perhepäivähoito on. Kuoleva ammatti.

Tosin tämän uuden työpaikan myötä mietin, josko sittenkin. Mutta mistä johtuu, että päiväkodissa yksi jos toinen lapsi on, anteeksi suorasukaisuuteni, aivan kilipäitä? Huhhuh.

Aina tällä palstalla yleistetään. Kaikki lapset sitä ja tätä. Kaikki miehet, koirat, naapurit, mummot, nuoret.. jne.

Vierailija kirjoitti:

Aina tällä palstalla yleistetään. Kaikki lapset sitä ja tätä. Kaikki miehet, koirat, naapurit, mummot, nuoret.. jne.

Oletko ollut päiväkodissa töissä ja nähnyt vuosien saatossa mitään muutoksia lasten käytöksessä ja tavassa olla läsnä hoitajille, käytöstapojen muutoksesta yms?

Se päiväkodin kiire ja meteli ja hulina tekee sen. Lapsi ei malta pysähtyä ja niitä, jotka malttaisivat, aikuinen ei kauan pysty sylissä pitämään, kun vähän väliä joku huutaa aikuista ja pitää mennä. Esim. pyyhkimään pyllyä tai selvittämään riitatilannetta tai jotain vahinkoa tai antamaan kaapista sakset tai vastaamaan puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina tällä palstalla yleistetään. Kaikki lapset sitä ja tätä. Kaikki miehet, koirat, naapurit, mummot, nuoret.. jne.

Oletko ollut päiväkodissa töissä ja nähnyt vuosien saatossa mitään muutoksia lasten käytöksessä ja tavassa olla läsnä hoitajille, käytöstapojen muutoksesta yms?

Samanlaista se meno on kyllä ollut kuin -90 luvulla. Ehkä on käynyt sitten hyvä tuuri etten ole mitään aloittajan kuvailemia "kilipäitä" tavannut.

Itse olen vuosikymmeniä pyörinyt eri päiväkodeissa ja olen huomannut muutoksen niin lapsissa kuin aikuisissakin. Lapsista on tullut tottelemattomia ja levottomia ja aikuisista kylmiä ja mekaanisia. Ei mennä lasten leikkeihin mukaan,ei sylitellä,minkäänlaista lämpöä ei ole lapsia kohtaan jne. Lapset huutavat ja remuavat ilman rajoja ja muutama väkivaltainen erityislapsi käy mukiloimassa välillä vauhtia tilanteisiin.

Tätä nykypäivän varhaiskasvatusta ei voi edes verrata siihen päivähoitoon jota itsekin olen perhepäivähoitajana toteuttanut.

Ei se muusta johdu kuin siitä, että LTO:t laatii varhaiskasvatussuunnitelmia ja raportteja, lapset jäävät väkisinkin toissijaisiksi ja vierottuvat aikuisista. Keskenään alkavat toimia kuin Kärpästen herra -kirjassa.

Kyllähän ne lapset mutta mistä noita k...pää vanhempia kasvaa. Osalla on muumit karanneet laaksosta. Mitä pidemmälle koulutettuja sen ihmeellisempiä, lapsi parat.

Niin.

Kiire ja meteli on lisääntynyt paljon, samoin lasten levottomuus, keskittymiskyvyn puute ja aggressiivisuus. Syitä en tässä lähde kummemmin pohtimaan, mutta osansa on ainakin kasvaneella digimaailman määrällä, vanhempien kykenemättömyydellä olla vanhempia ja asettaa rajoja, antaa aikaa ja vain olla. Lisäksi paperitöiden määrä varhaiskasvatuksessa on lisääntynyt tolkuttomasti, moneen eri suuntaan.

Työskentelen 23-lapsisessa ryhmässä jossa 5 erityisen tuen lasta ja heistä 1 vie yhden aikuisen ajan/huomion koko ajan, jos ei sitä saa niin korvissa soi ja lätyt lätisee.

Joo, digi tekee osin tuota. Meillä monen on vaikea olla erossa peleistä eskaripäivän ajan, ja puheet keskittyvät paljolti pelien maailmaan (jopa sellaisten, jotka eivät lapsille sovellu). Digikasvatuksen takia opetuksessa käytetään satunnaisesti tabletteja, ja niitä on äärimmäisen vaikea saada pois lapsilta kun digituokio on ohi. Osa heittäytyy väkivaltaiseksi, heittelee tabletteja jne. Keskittyminen on todella vaikeaa yhtään mihinkään. Myös erilainen todella huolestuttava ongelmakäytös on lisääntynyt, viime vuonna jouduin tekemään lasu-ilmoituksen lapsesta joka toistuvasti puhui ra iskaamisesta.

Ekoja merkkejä tästä alkoi kyllä olla jo silloin kun itse aloitin töissä v.  2010, mutta tilanne on kyllä viime vuosina mennyt todella rajuun suuntaan. Omalta päiväkotiajaltani en muista ollenkaan noin pahaa häiriökäytöstä. Riitoja ja känkkäränkkää toki, muttei työntekijöiden ja muiden lasten lyömistä tai nimittelyä ollenkaan.

Miten ihmeessä olisi mahdollista sylitellä lapsia?

Turvallisuus- ja ergonomiasyistä lasta voi pitää sylissä vain kun itse istuu ja silloin ei kyllä pysty vahtimaan muiden leikkejä tai vessassakäyntejä tai käsipesuja.

Kannattanee hommata jokin syliteltävä lemmikki kotiin jos kaipaa syliteltävää, jaksaa sitten hoitaa asiallisesti työkin kun tarpeet saa tyydytettyä kotona 🤗

Vierailija kirjoitti:

Niin.

Kiire ja meteli on lisääntynyt paljon, samoin lasten levottomuus, keskittymiskyvyn puute ja aggressiivisuus. Syitä en tässä lähde kummemmin pohtimaan, mutta osansa on ainakin kasvaneella digimaailman määrällä, vanhempien kykenemättömyydellä olla vanhempia ja asettaa rajoja, antaa aikaa ja vain olla. Lisäksi paperitöiden määrä varhaiskasvatuksessa on lisääntynyt tolkuttomasti, moneen eri suuntaan.

Työskentelen 23-lapsisessa ryhmässä jossa 5 erityisen tuen lasta ja heistä 1 vie yhden aikuisen ajan/huomion koko ajan, jos ei sitä saa niin korvissa soi ja lätyt lätisee.

Laiton ryhmä jos paikalla on enemmän kuin 21 lasta yhtäaikaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se muusta johdu kuin siitä, että LTO:t laatii varhaiskasvatussuunnitelmia ja raportteja, lapset jäävät väkisinkin toissijaisiksi ja vierottuvat aikuisista. Keskenään alkavat toimia kuin Kärpästen herra -kirjassa.

Tuo siinä mielessä totta, että suunnittelua pois ryhmästä on sen 5h/vko+kaikki puhelut sinne tänne&tuonne+paperityöt (juu kaikkea ei voi eikä ehdi tekemään tuon 5h aikana mitenkään eikä ne edes ole sitä "suunnittelua" vaan paperihommia) ja siihen päälle varajohtajan hommat. Sitten vielä vasut, leopsit, eskaripaperihommat ym. Eli pomon poissaollessa minua ei ainakaan pahemmin ryhmässä näy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin.

Kiire ja meteli on lisääntynyt paljon, samoin lasten levottomuus, keskittymiskyvyn puute ja aggressiivisuus. Syitä en tässä lähde kummemmin pohtimaan, mutta osansa on ainakin kasvaneella digimaailman määrällä, vanhempien kykenemättömyydellä olla vanhempia ja asettaa rajoja, antaa aikaa ja vain olla. Lisäksi paperitöiden määrä varhaiskasvatuksessa on lisääntynyt tolkuttomasti, moneen eri suuntaan.

Työskentelen 23-lapsisessa ryhmässä jossa 5 erityisen tuen lasta ja heistä 1 vie yhden aikuisen ajan/huomion koko ajan, jos ei sitä saa niin korvissa soi ja lätyt lätisee.

Laiton ryhmä jos paikalla on enemmän kuin 21 lasta yhtäaikaa.

Ei ole, saa olla 8 lasta/kasvattaja kun ovat yli 3v ja varsinkin puolipäiväisten määrä sanelee myös, meillä niitä on 2-3kpl. Ja talon kokonaislapsimäärä sanelee paljon.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä olisi mahdollista sylitellä lapsia?

Turvallisuus- ja ergonomiasyistä lasta voi pitää sylissä vain kun itse istuu ja silloin ei kyllä pysty vahtimaan muiden leikkejä tai vessassakäyntejä tai käsipesuja.

Kannattanee hommata jokin syliteltävä lemmikki kotiin jos kaipaa syliteltävää, jaksaa sitten hoitaa asiallisesti työkin kun tarpeet saa tyydytettyä kotona 🤗

Hah, tämä viesti varmaan oli joku vitsi, tai ehkäpä sitten kirjoittajaa ei ole pidelty sylissä taikka hän ei ole päässyt sylittelemään ja tajuamaan sen hyötyjä.

Kosketus, tunnetaidot, kohtaaminen, empatia ja läsnäolo ovat erittäin tärkeitä ihmisen kasvulle ja kehitykselle, jotta lapsesta ei kasva kova ja tunteeton *pää. Kosketus herättää hyvänolon hormoneja ja vauvana ruoan lisäksi elintärkeä, ei päiväkotilapsi niin kaukana ole vauva-ajoista.

Itse ainakin haluaisin oman lapsen omaksuneen asenteen, että kosketus ja hoivaaminen tuntuu hyvältä ja on luontevaa. Uskoisin tästä olevan hyötyä tässä kovassa ja kylmässä pärjäämisen maailmassa myös aikuisiällä parisuhdetta solmiessa, kykyä olla läsnä toiselle.

Ap

Oon huomannut saman. Aiemmin tein töitä päiväkodissa, nyt viimeiset pari vuotta vastaanottokodissa, eli siellä minne kiireellisesti sijoitetut lapset tuodaan. Kun aloitin, vakihenkilökunta suurinpiirtein pahoitteli yhden lapsen käytöstä joka päivästä 1 "otti minut omakseen": Sillä on sylinkaipuu kun sen äiti on kuollut. Silloin en tohtinut kysyä, miksi ihmeessä ette sitten pidä sylissä?? Minä pidän. Oon just sellainen täti jota moni kollega katsoo nenän vartta pitkin: Paijaan, halin, sylitän, kehun, hassuttelen, leikin, luen, toki muistetaan säännötkin mutta maailma ei kaadu jos unohtuu. Olen näille lapsille turvallinen äitihahmo, en mikään vartija.

.