Lue keskustelun säännöt.
Elämän mielekkyys eri ikäisenä
M38v
10.10.2020 |
Olen viimeaikoina pohdiskellut silloin tällöin sitä, että kymmenen vuotta sitten elämä vaikutti mielenkiintoiselta. Oli ajatus, että olen aikuinen, ulkonäkö kohdillaan ja elämä auki kaikella tavalla. Oli hauskaa tekemistä, muita aikuisia kenen kanssa oltiin yhteyksissä ja käytiin porukalla tekemässä asioita, juhlimassa, treenaamassa jne. Vielä siinä vaiheessa kun ihmiset alkoivat menemään naimisiin ja saivat lapsia oli edelleen mukavaa nuoren aikuisen elämää, oli työpaikat ja sen mukaan edes vähän ylimääräistä rahaa verrattuna opiskelupäiviin ja sitä rataa. Moni osti asuntoa tai taloa, hankittiin autoja, oli harrastuksia, menoa ja ihmisiä. Vaatteita ja kulttuuria seurattiin eri tavalla kiinnostuneempana. Musiikki ja elokuvat kiinnosti enemmän. Nykyään en jaksa niitä enää niin seurailla. Nyt kymmenenvuotta myöhemmin muutenkin keski-iän kynnyksellä kaikesta on tullut jollain tapaa tylsempää. Ystävät ovat jääneet vähemmälle, kaikki omiin oloihinsa, enää ei pidetä hauskaa samalla tavalla, työhön on jo leipääntynyt, lapset kasvaneet isommiksi. Naama ja kroppa ei ole enää samat kuin 10v sitten tietenkään ja on jopa kaikenlaista kremppaa. Edelleen treenailen silti onneksi. Onko tämä vain minulla vai onko muut kokeneet samaa? En haluaisi vaipua synkkyyteen millään muotoa, mutta tulevaisuus vaikuttaa tympeältä.
Kommentit (6)
Odota kymmenen vuotta niin on vielä tylsempää. Lisäksi kyynistyt ja vanhuuden vaivat alkaa todella tuntua. Elämän paras aika on 20-30 ja siitä alamäki pikkuhiljaa jyrkkenee. Sad but true.
m49
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tykännyt elämästäni kaiken ikäisenä. On ihanaa, kun eri vuosikymmenet nostavat eri asioita esiin. 20-30 vuotiaana opiskelin, matkustin ja rakastin intohimoisesti. 30-40 vuotiaana elettiin pikkulapsivaihetta ja loin uraa. 40-50 lapset kasvoivat, heidän kanssaan oli tosi kiva matkustella ym. 50-60 v lapset muuttivat kotoa, oma aika lisääntyi, opiskelin uusia asioita, tulin ensi kertaa mummiksi. Nyt olen 60 ja odotan mielenkiinnolla, mitä tämä vuosikymmen tuo...Olen yhtä kiinnostunut henkisestä kasvusta kuin nuorenakin ja tuntuu, että saman henkisiä on yhä enemmän.
Onko lasisi lähtökohtaisesti aina puolityhjä? Tosi moni taitaa mennä pyllymäkeä nuoruudesta. Mulla vaan paranee (41), mutta olen jo (erityis)lapseni kasvattanut, ehtinyt sairastaa vakavasti ja hoitanut sairasta puolisoakin. Nuoruudessa ei siis ollut mitään kaivattavaa, ja oikeastaan siitä on päässyt vain ylöspäin. Nyt on parillakin tapaa varaa ja aikaa toteuttaa itseään. Uutta kohti.
Työhön olen leipääntynyt, vaikeaa on elannon saanti enää tästä työstä, 50 täytän pian, terveysongelmaakin on....
Toteutan itseäni harrastuksissani, myötäelän ja jeesaan lapsiani, työkin on kuitenkin välillä ihan mukavaa.
Olen opetellut uusia taitoja, en taida olla ihan dementikko vielä...
Parisuhde on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
No on varmasti tympeää jos haluaisit edelleen elää kuin 10 vuotta sitten!
Mitä jos koittaisit keksiä jotain uutta, kehittyä? Älä jämähdä!
Sanoinko että haluaisin? En nimittäin halua. Jokaisen omissa käsissä elämänsisältö ja onnellisuus, sitä en kiellä. Lähinnä mietin sitä, että miten muilla? Nuoremmilta en tarvitse ohjeita, sillä teillä on vielä kaikki tämä mahdollisesti edessä.
AP
No on varmasti tympeää jos haluaisit edelleen elää kuin 10 vuotta sitten!
Mitä jos koittaisit keksiä jotain uutta, kehittyä? Älä jämähdä!