Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä akateemisten vanhempien lapsia, ketkä itse päätyneet duunariksi?
09.10.2020 |
Toisin päin tuntuu olevan yleistä että duunarivanhempien lapset pyrkii korkeammalle ja lukee itsensä akateemiseksi, mutta akateemisesta perheestä duunariksi on harvinaisempaa. Onko täällä ketään, kenellä on mennyt niin ja miksi meni niin? tuliko perheeltä paheksuntaa, yrittivätkö muuttaa mielesi?
Omalla kohdallani on nyt se tilanne, että olen maisteriparin lapsi, ja he kovasti ovat kasvattaneet tulevaksi akateemiseksi mutta ei tunnu yhtään omalta jutulta ja harkitsen amistason aikuiskoulutusta. Jotain olen maininnut, ja ollut vanhemmille ihan surrealistisen kauhea ajatus.
Koitan vaan ymmärtää että miksi se on niin kauheata? Onko akateeminen työttömyys jollain tapaa hohdokkaampaa, kuin duunarin työllisyys? Mielipiteitä, kokemuksia?
Kommentit (31)
Maisteri ei ole edes mikään kovin hieno akateeminen koulutus nykyään, vaan ihan tusinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Roikuin 8 vuotta yliopistoilla, ajattelin että voin pakottaa itseni hienoksi tutkijaksi tmv. Koin olevani iloton ja onneton, en tuntenut mitään intohimoa tai suurta kiinnostusta siihen mitä opiskelin. Vanhempien mielestä oli kuitenkin PAKKO jatkaa.
Nyt vasta olen uskaltanut haistattaa vítut pakkoakateemisuudelle ja aloitin työkkärin työvoimakoulutuksen ihan amistason alalta ja olen tykännyt ihan TODELLA paljon ja NAUTIN jokaisesta koulupäivästä. Harmittaa kun meni monta vuotta hukkaan yliopistossa kituen.
Vierailija kirjoitti:
Maisteri ei ole edes mikään kovin hieno akateeminen koulutus nykyään, vaan ihan tusinaa.
Miksi alanuolta? Omasta mielestäni maisteri ei ole mikään akateeminen. Vasta jos on tohtori niin voi kutsua itseään akateemiseksi. Eli sikäli tekopyhää haukkua duunareita jos on itsekin pelkkä maisteri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maisteri ei ole edes mikään kovin hieno akateeminen koulutus nykyään, vaan ihan tusinaa.
Miksi alanuolta? Omasta mielestäni maisteri ei ole mikään akateeminen. Vasta jos on tohtori niin voi kutsua itseään akateemiseksi. Eli sikäli tekopyhää haukkua duunareita jos on itsekin pelkkä maisteri.
"Omasta mielestäsi". Niin no, sinähän voit olla mitä mieltä tahansa, mutta maisteri jos mikä on akateeminen koulutus ja yleisin sellainen. Amiskoulutuksella ja maisterikoulutuksella on eroa yö ja päivä.
Se, kuka on akateeminen, ei ole mielipidekysymys, joten tässä asiassa on hassua esittää asiaa noin niin kuin sitä teet.
Ihan työttömäksi olen päätynyt, en edes duunariksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Roikuin 8 vuotta yliopistoilla, ajattelin että voin pakottaa itseni hienoksi tutkijaksi tmv. Koin olevani iloton ja onneton, en tuntenut mitään intohimoa tai suurta kiinnostusta siihen mitä opiskelin. Vanhempien mielestä oli kuitenkin PAKKO jatkaa.
Nyt vasta olen uskaltanut haistattaa vítut pakkoakateemisuudelle ja aloitin työkkärin työvoimakoulutuksen ihan amistason alalta ja olen tykännyt ihan TODELLA paljon ja NAUTIN jokaisesta koulupäivästä. Harmittaa kun meni monta vuotta hukkaan yliopistossa kituen.
Uskallatko kertoa mitä alaa opiskelit yliopistossa?
t. utelias, aikoinaan kauppiksessa samalla tavalla ikuisuuden jauhanut opintoja jotka ei kiinnostanut yhtään
Mieheni lapset. Ei ole kauheaa että eivät ole akateemisia, mutta se syy miksi eivät ole on kauheaa. Ovat tottuneet elämään niin että rahaa ja tavaraa on mielinmäärin, ja nyt tuntuu tulevan aika järkystyksenä etteivät vanhemmat kustanna sitä makeaa elämää loputtomiin. Ja se, ettei parin tonnin palkalla pahemmin juhlita.
Anteeksi jos kuulostan ylimieliseltä, se ei todellakaan ole tarkoitukseni. Mutta ovat tosiaan syntyneet kultalusikka suussa eivätkä yhtään ymmärrä ottaa vastuuta omasta elämästään ja valinnoistaan. Surettaa lähinnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akateemistenhan pitäisi olla hyviä keskustelemaan, jopa väittelemään, joten ehdotan että otat asian vaan uudelleen puheeksi vanhempiesi kanssa. Siinä sulle selviää parhaiten, mikä heitä siinä sun duunariurassa niin hirvittää, ja saat perusteltua asiaa heille ja ehkä lievitettyä heidän pelkojaan.
Diskuteerausta vaan, ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maisteri ei ole edes mikään kovin hieno akateeminen koulutus nykyään, vaan ihan tusinaa.
Miksi alanuolta? Omasta mielestäni maisteri ei ole mikään akateeminen. Vasta jos on tohtori niin voi kutsua itseään akateemiseksi. Eli sikäli tekopyhää haukkua duunareita jos on itsekin pelkkä maisteri.
Maisteri on kuitenkin akateeminen tutkinto, olit mitä mieltä tahansa (eri asia, tekeekö sillä mitään?) ja epäilen, että ” omasta mielestäni” - kommentoijalla olisi täysi työ päästä edes pelkäksi maisteriksi. Täällähän voi väittää olevansa mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Akateemistenhan pitäisi olla hyviä keskustelemaan, jopa väittelemään, joten ehdotan että otat asian vaan uudelleen puheeksi vanhempiesi kanssa. Siinä sulle selviää parhaiten, mikä heitä siinä sun duunariurassa niin hirvittää, ja saat perusteltua asiaa heille ja ehkä lievitettyä heidän pelkojaan.
Diskuteerausta vaan, ap.
Ei aikuisen ihmisen tarvitse valintojaan kenellekään selitellä eikä kysyä hyväskyntää. Aika oudot vanhemmat jos se on järkytys että lapsi haluaa rehellisiin töihin. Lapsi voisi olla vaikka vakavasti sairas, sortua huumeisiin tai rikoksiin yms ties mitä kamalaa. Ei se ole kamalaa että haluaa itselleen ammatin. Tyhmät vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maisteri ei ole edes mikään kovin hieno akateeminen koulutus nykyään, vaan ihan tusinaa.
Miksi alanuolta? Omasta mielestäni maisteri ei ole mikään akateeminen. Vasta jos on tohtori niin voi kutsua itseään akateemiseksi. Eli sikäli tekopyhää haukkua duunareita jos on itsekin pelkkä maisteri.
Maisteri on kuitenkin akateeminen tutkinto, olit mitä mieltä tahansa (eri asia, tekeekö sillä mitään?) ja epäilen, että ” omasta mielestäni” - kommentoijalla olisi täysi työ päästä edes pelkäksi maisteriksi. Täällähän voi väittää olevansa mitä vaan.
Näin it-alalla olevana miehenä pakko sanoa, että moni maisteri ja erityisesti tohtori on ihan kykenemätön oikeaan devaukseen ja muuhun käytännön työhön, enkä siksi arvosta kauheasti, vaikka maisteri itsekin olen. Miksi se että on jaksanut jauhaa jotain päättömiä teorioita enemmän kuin muut, pitäisi olla arvostusperuste ihmisten kohdalla? Miksei luovuutta mitata mitenkään? Tai käytännön osaamis- ja sovelluskykyä? Miksi vain sitä mitataan, kuinka hyvä on toistamaan paperille toisten teorioita, ja miksi siitä pitäisi jotenkin erityisen paljon arvostaa ihmistä, että hän on hyvä toistamaan paperille toisten teorioita, jos hän on yhtä luova kuin kasa pahvia ja täysin kyvytön soveltamaan käytäntöön mitään?
Ei, en todellakaan aio ikinä mitenkään kovin kauheasti arvostaa maistereita, ellei heillä ole näyttää todisteita myös muista kyvyistä kuin akateemisista.
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheen akateemisten vanhempien neljästä lapsesta kaksi akateemisia ja kahdella amk-tutkinto. Kelpaa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemistenhan pitäisi olla hyviä keskustelemaan, jopa väittelemään, joten ehdotan että otat asian vaan uudelleen puheeksi vanhempiesi kanssa. Siinä sulle selviää parhaiten, mikä heitä siinä sun duunariurassa niin hirvittää, ja saat perusteltua asiaa heille ja ehkä lievitettyä heidän pelkojaan.
Diskuteerausta vaan, ap.
Ei aikuisen ihmisen tarvitse valintojaan kenellekään selitellä eikä kysyä hyväskyntää. Aika oudot vanhemmat jos se on järkytys että lapsi haluaa rehellisiin töihin. Lapsi voisi olla vaikka vakavasti sairas, sortua huumeisiin tai rikoksiin yms ties mitä kamalaa. Ei se ole kamalaa että haluaa itselleen ammatin. Tyhmät vanhemmat.
Kyllä ap selvästikin hyväksynnän haluaa vanhemmiltaan, mikä on täysin ymmärrettävää. Kuka haluaisi elää niin että läheisimmät paheksuu heidän elämänsä tärkeitä valintoja.
Keskustelu on ainoa keino selvittää, mistä lakki puristaa, vaikka tiedän että sellaista ratkaisua palstalla kammoksutaan.
Sitä paitsi outojenkin vanhempien kanssa on elettävä, ja jos sen pystyy tekemään sovussa, kaikki hyötyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maisteri ei ole edes mikään kovin hieno akateeminen koulutus nykyään, vaan ihan tusinaa.
Miksi alanuolta? Omasta mielestäni maisteri ei ole mikään akateeminen. Vasta jos on tohtori niin voi kutsua itseään akateemiseksi. Eli sikäli tekopyhää haukkua duunareita jos on itsekin pelkkä maisteri.
Haukut maisteritutkintoa? Miksi?
Kyllä se on ihan mahdollista, että akateemisten vanhempien lapsesta tulee duunari. Siihen voi olla monia syitä: ilmansaasteet, siittiöiden laadun huononeminen, äidin mahdollinen lorttous, kermaperseeksi hemmottelu, alkaa tehdä taidetta eikä pärjää sillä jne samalla tapaa rodunjalostus toimii sielläkin heikommat alkavat pudota ja taso laskee. Pudottuaan duunariksi akateemisten lapsi ottaa tavan naisen ja heidän lapsestaan tulee ehkä siivooja tms hänen lapsestaan elämäntapatyötön jne
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on ihan mahdollista, että akateemisten vanhempien lapsesta tulee duunari. Siihen voi olla monia syitä: ilmansaasteet, siittiöiden laadun huononeminen, äidin mahdollinen lorttous, kermaperseeksi hemmottelu, alkaa tehdä taidetta eikä pärjää sillä jne samalla tapaa rodunjalostus toimii sielläkin heikommat alkavat pudota ja taso laskee. Pudottuaan duunariksi akateemisten lapsi ottaa tavan naisen ja heidän lapsestaan tulee ehkä siivooja tms hänen lapsestaan elämäntapatyötön jne
Ei hele mitä nátsipaskaa.
Minä olen.
Vanhempani ovat opettajia, vanhemmat sisarukseni väitelleet tohtoriksi vuosikymmenet sitten.
Itse olen aina ollut vahvasti käytännön läheinen ja ajauduin jo yläasteikäisenä koneenrakentamisen pariin paikallisessa yrityksessä. Tein kaikki lomat töitä heillä jne. Oli aivan luonnollista siinä vaiheessa opiskella ammatti, kun ajat eivät olleet kovin hyvät ja työpaikka kuitenkin oli varma kokoajan ja viikonloppuisin sekä lomien aikaan sai aina hyvin rahaa tutussa työssä.
Olin kyllä 90-luvun loppupuolella lähdössä silloiseen TEKUun opiskelemaan konetekniikkaa, mutta niihin aikoihin kuvaan astui meidän firmassa robotisointi. Sain mahdollisuuden alkaa harjoitella robottien ohjelmointia, käyttämistä jne. Omaksuin sen touhun nopeasti ja nyt olen ihan duunarina huolehtinut saman työnantajan robottituotannosta kokonaisvaltaisesti 20 vuotta. Teen kaikki ohjelmoinnit ja vastaan koneiden tuotantokunnossa pysymisestä. Teen myös niihin liittyviä tuotantotehtäviä, perehdytän muita käyttäjiä jne.
Välillä on harmittanut, että ei ole sitä insinöörin titteliä ja koulutusta, mutta sitten se taas unohtuu, kun palkassa se ei näkyisi ainakaan, eikä toisaalta nykyisessä työnkuvassakaan jossa kukaan ei neuvo, eikä kukaan oikein käskekään.
Insinöörinä olisin todennäköisesti jossakin muualla ja on hyvin epätodennäköistä, että asemani olisi yhtä turvattu, niin nykyisessä työpaikassani kuin tilanteen muuttuessa muuallakin.
Vastaavaan asemaan en koulutustaustallani tietenkään tule muualla pääsemään, mutta osaamiseni ja kokemukseni on melko arvostettua tänäpäivänä.
M40
Minä, opiskelin kaksi vuotta kauppatieteitä, kunnes tajusin, että en voi olla noin rahakeskeinen.
Teen töitä hyvinvointialalla yrittäjänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on ihan mahdollista, että akateemisten vanhempien lapsesta tulee duunari. Siihen voi olla monia syitä: ilmansaasteet, siittiöiden laadun huononeminen, äidin mahdollinen lorttous, kermaperseeksi hemmottelu, alkaa tehdä taidetta eikä pärjää sillä jne samalla tapaa rodunjalostus toimii sielläkin heikommat alkavat pudota ja taso laskee. Pudottuaan duunariksi akateemisten lapsi ottaa tavan naisen ja heidän lapsestaan tulee ehkä siivooja tms hänen lapsestaan elämäntapatyötön jne
Ei hele mitä nátsipaskaa.
tuumin jos alkaisi eläytyä persuksi Heh-he-he-hee
Akateemisten vanhempien lapsena hain ja pääsin yliopistoon, luin innottomasti pari vuotta kunnes päätin, että minun on itse otettava vastuu elämästäni. Päädyin akk kautta yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi ja kieltämättä pelotti kertoa vanhemmilleni tästä päätöksestä. Kai lopulta ihan hyvin ottivat.
Päivääkään en ole katunut.