Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei halua tavata etävanhempaa
09.10.2020 |
Miten rohkaista 4 vuotiasta etävanhemman tapaamisiin kun ilmaisee itkulla ja raivolla ettei tahdo.
Tapaamiset on tuettuja ja tapahtuu ensi-ja turvakodin tiloissa. Lapsen isä on jäänyt lapselle vieraaksi ja pakkaa sekoittaa se että etä kieltäytyy tapaamasta ketään lasta tuovaa läheistä tapaamisten yhteydessä. Lapsi siis jätetään sosiaalityönyekijälle joka vie isän luo. Voiko lapsen negatiiviset tunteet johtua tästä systeemistä?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On puhuttu sos. Työntekijöiden kanssa usein. Mutta lopulta etävanhempi saa päättää miten tapaamiset menee. Usein on tunne, että tässä ajetaan etävanhemman oikeuksia eikä lapsen.vaikka pitäisi menmä niin etyä lapselle tapaamiset olisi mahd. luontevat ja kivat.
Vierailija kirjoitti:
On puhuttu sos. Työntekijöiden kanssa usein. Mutta lopulta etävanhempi saa päättää miten tapaamiset menee. Usein on tunne, että tässä ajetaan etävanhemman oikeuksia eikä lapsen.vaikka pitäisi menmä niin etyä lapselle tapaamiset olisi mahd. luontevat ja kivat.
No mitä se sosiaalityöntekijä on sanonut?
Kivaa vieraannuttumista syy siis lasubisneksen. Jos olis toimittu ajoissa....
Nyt Kaikki kärsii..... No joo ehkä ajallaan asiat muuttuu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi lapsi parka. Tällaiset tilanteet voi olla todella stressaavia lapselle ja jättää jäljet. Itselleni oli lapse aina kamalaa lähteä joitakin kertoja vuodessa vanhempien avioeron jälkeen etäiseksi jääneen, katkeran, humalaisen ja ajoittain raivoavan isän luokse. Terapiassa käsitelty, kun jätti jäljet ja kehittyi masennusta ja ahdistuneisuushäiriö.
No mitäpä jos joku etän sukulainen hakisi lapsen ja veisi etän luo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella surullista, itkettää ja suututtaa lukea tällaista. Samankaltaista ollut itsellä lapsena, ja siitä ei mitään hyvää seuraa ihmisen identiteettiin ja persoonaan.
Itse en aio ottaa riskiä että tekisin lapsia ja tulisi ero, se on niin vahingollista lapselle.
Sama ongelma. Et voi tehdä yhtään mitään. Olen taistellut saman asian kanssa. Ex lähti, kun lapsi oli vauva. Kiinnostui tapaamisista vasta, kun lapsi oli jo isompi. Tuetut tapaamiset hoidettiin todella tökerösti niin, että lapsella ei ollut mahdollisuus totutella ja tutustua erään omassa tahdissaan.
Olen hakenut apua neuvolasta, lastenvalvojalta, psykiatrilta, jne. Apua lapsen oireisiin ja yölläkin paniikkihuutoihin erällä vierailun jälkeen ei saa mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo sossut jankkaa sitä kuinka tärkeää etän tapaaminen on ja että etä voi määritellä miten tapaamiset tapahtuu. Pääasia, että on tapaamisia. Ja siinä mielessä samaa mieltä, mutta pitäis kyllä mennä lapsen ehdoilla eikä aikuisen. Muutenkin etä voi perua tapaamiset milloin vaan, välillä paria tuntia ennen sovittua tapaamista. Jos lähi peruu tapaamisen on kauhea show edessä ja syytetään vieraannuttamisesta. Isovanhempiakaan etä ei suostu tapaamaan joten minkäänlaiben kompromissi ei onnistu.
Etän vanhemmista toinen kuollut ja toinen ei missään yhteydessä omasta tahdostaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisiko jos lapsi saisi päättää mitä he tekevät keskenään, kuten pelin tai leikin tai en tiedä onko jonkin lastenohjelman katsominen mahdollista? Onhan tuo vammaista kun tapaamiset on valvotut (toki sinulle varmaan mieltä rauhoittava, sillä tiedät että lapsi on turvassa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätähän voisi provoksi luulla, mutta tämmöinen on monille lähivanhemmille ihan arkipäivää, kun ex puoliso on mielenterveysongelmainen
Se on niin kohtuutonta, miten paljon lähivanhempi joutuu taipumaan solmuille saadakseen lapsen tapaamaan sosiaalisilta taidoiltaan rajallista etävanhempaa. Jos lähivanhemmalla olisi vaikka isot tulot, hän voisi lahjoa lapsen lelupalkinnolla tekemään keikan etävanhemman tapaamiseen. 52 lelupalkintoa vuodessa alkaa kuitenkin olla jo aika hankala operaatio jo säilytysmielessä ;D Mitähän tämä nyky-yhteiskunta on oikein ajatellut, kun näitä toivottomia tapauksia pitää jonkun lähiparan yrittää taianomaisesti saada tapahtumaan? Olen ihan samassa tilanteessa itsekin, mutta onneksi lapsuusvuosia on paljon vähemmän. Itse tein päätöksen siitä, että pakottamisessa ja painostamisessa täytyy kuunnella omia rajojaan, eli että ei ole pakko tehdä itsestään hirviötä, jotta lapsi etää tapaisi. Mikä todellinen etu se olisi lapselle, jos etä olisi vuosikausia jatkuva ikävä pakkopulla ja jos lähi olisi hirviö, joka pakottamalla lasta opettelee olemaan piittaamatta lapsen tunteista? Näinkö halutaan, että lapset kasvatetaan? Saattaa tulla kauhea sukupolvi, kun nämä kaltoinkohdellut lapset sitten aikuistuvat. Isäliike on meidän aikamme ylilyönti, minun mielestäni. Lapsen oikeus on oikeus tanssia sairaan etävanhemman pillin mukaan.
Meillä kuunneltiin lasta. Ei todellakaan toiminut kun 5v vastusteli, itki ja raivosi tuetuissa tapaamisissa.
Tapaamiset siirrettiin valvottuun tapaamiseen jossa mukana lapselle läheinen ihminen. Ne meni lapsen mielestä hyvin ja lapsi ei oireillut enää.
Pari vuotta mentiin tällä kunnes isä ilmoitti ettei halua enää nähdä lasta. Eikä sen jälkeen ole nähnyt. Lapsi on onnellinen ja tasapainoinen nuori nykyään. Lapsi pärjää yhdelläkin vanhemmalla, kun elämä on kunnossa.
Voi johtua. Kannattaa puhua sosiaalityöntekijän kanssa asiasta.