Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu pahalta, kun muut muistelevat mitä heillä oli lapsuudessaan
08.10.2020 |
kun itse kävi koulussa kotona ja sitten kotiin hakattavaksi. Ei joulua, ei lahjoja, ei herkkuja, ei huvipuistoja, ei leffoja, ei musiikkia, ei pelejä, ei sovelluksia, ei puhelimia, ei vaatteita, ei mitään mitä muut muistelevat. En ikinä ollut missään.
Nyt voin tehdä toisin, mutta en voi mennä pomppimaan pomppulinnaan, maistelemaan mitään herkkuja, mennä kavereiden kanssa mihinkään pyörimään, testata rajojani jne.
Onko väärin, että tunnen näin?
Kommentit (4)
Ei ole väärin tuntea noin. Oletko kokeillut terapiaa? Siitä voisi olla apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli noita mainitsemiasi asioita, eikä hakattu, mutta kotiin menin simputettavaksi ja haukuttavaksi, koulussa kiusattiin myös, olin teininä itsemurhan partaalla ja muutin kotoa pois heti kun mahdollista.
Mikset voisi mennä pomppulinnaan ja maistella herkkuja ja mennä kavereiden kanssa pyörimään? Rajojakin voi testata aikuisenakin, varsinkin omia rajojaan, mutta voi sitä pientä harmitonta laitonta kiusaakin halutessaan tehdä ;)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin tuntea noin. Oletko kokeillut terapiaa? Siitä voisi olla apua.
Mitä terapeutti sille voi tehdä?
*koulussa kiusattavana