Lue keskustelun säännöt.
Kuvitteellisissa negatiivisissa tilanteissa vellominen
08.10.2020 |
En tiedä miten tiivistäisin tilanteeni, mutta tässä tulee ja vertaistukea haen: minulla on tapana kuvitella mielessäni erilaisia epätodellisia tilanteita, jotka ovat hyvin negatiivissävytteisiä.
Kuvittelen esimerkiksi riitoja miesystäväni kanssa, mitä terävää sanoisin hänelle ja miten ottaisin asioita esille ja mitä töykeää hän voisi vastata. Teen samaa myös päänsisäisissä keskusteluissani esimieheni kanssa, olen hyökkäävä ja koppava, ja kuvitelmani päätyvät potkuihin tai muuhun yhtä dramaattiseen. Oikeassa elämässäni en kuitenkaan joudu tuonkaltaisiin tilanteisiin lainkaan vaan olen kiva ihmisille ja minulle ollaan mukavia. Minulla ei oikeasti ole ongelmia mieheni tai esimieheni kanssa tai oikeastaan kenenkään kanssa, mutta luon mielikuvissa konflikteja ja riitoja vähän kaikkien kanssa.
Haen syytä siihen, miksi vellon tämmöisiä kuvitelmia päässäni ja mistä ne voisivat johtua. Lietson itseni joskus todella huonolle tuulelle ja suurinpiirtein vihaan miesystävääni tai kuvittelen hänen suhtautuvan minuun alentuvasti ja pitävän idioottina, mutta kun tapaamme oikeasti kasvokkain niin hän on oma ihana itsensä.
Olen suorapuheinen, mutta kiltti enkä aina saa sanotuksi omia mielipiteitäni, joten johtuukohan kuvitelmat siitä, että kerrankin saan "puhuttua suuni puhtaaksi". Onko kenelläkään muulla samanlaista ja oletteko päässeet tavasta eroon? Tämä oikeasti häiritsee minua, koska tiedostan itse aiheuttavani itselleni pahaa mieltä syyttä suotta, mutten tiedä mitä tehdä toisin.
Kommentit (3)
Todennäköisesti olet asettanut itsellesi kohtuuttomia vaatimuksia, ja mielessäsi puolustaudut niin kuin joku muu olisi ne asettanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki ihmiset tekevät tätä, vaikka elämää haittaavan voimakkaana voikin olla mielenterveysoire.
Tämä on yksi pakko-oireiden muoto ja sitä kutsutaan pakkoajatuksiksi (englanniksi "intrusive thoughts"). Minulla on sama juttu ja onkin ahdistuneisuushäiriö ja pakko-oireinen häiriö. Juuri tuollaisia ajatuksia, että kuvittelen mitä pahaa voisi tapahtua tai mitä pahaa joku voisi sanoa mulle. Olen päässyt, en kokonaan eroon mutta tää on vähentynyt terapian avulla. En väitä että sinulla on tai tulee olemaan juuri nämä diagnoosit tai että muutenkaan olisit "hullu", mutta jos hankit vaikka lyhytaikaisen terapeutin, voit kertoa hänelle kaikki pakkoajatukset ja käsitellä niitä suoraan ilman pelkoa että niitä kerrotaan eteenpäin. Jos tätä on jatkuvasti/usein niin jotain ammattiapua kyllä tarviit. Se ei ole mikään häpeän aihe. Silloin voi olla helpompi saada kiinni että mihin ne liittyy ja mikä on ongelmien ydin.