Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita lähes kolmekymppisiä, joiden äiti vielä pommittaa puhelimella monta kertaa päivässä?
07.10.2020 |
Pitäisi ainakin kaksi kertaa raportoida itsestään ja jos ei raportoi, niin heti kuvittelee, että jotain on tapahtunut enkä ole kunnossa. Olen yrittänyt sanoa, että olen jo 26-vuotias (jumalauta parin kk:n päästä 27), että rauhoittuisi ja kyllä mä pärjään vaikka ollaankin eri kaupungeissa. Mutta ei. Rauhoittuu kuulemma vasta, kun löydän miehen itselleni pitämään minusta huolta. Saattaa myös heittäytyä täysin marttyyriksi.
Oliskin ok jos kuultaisiin kuulumiset vaikka sen kerran päivässä illalla töiden jälkeen, mutta kun sen lisäksi pitää sanoa vielä hyvät yöt ja jos en vastaa tähän, niin äiti ei nuku. Saattaa epäillä viikonloppuna olenko kotona ja soittaa siinä kymmenen maissa ja jos olen jossain, niin pitää raportoida milloin olen kotona.
Jos vaikka lähden kavereiden kanssa viettämään iltaa, hän saa sen aina selville näillä ns pistareilla, eikä hän sitten nuku koko yönä.
Oon ihan loppu ja suorastaan alkanut vttuuntua, kun tämä on selvästi jotain kompensointia teiniajoistani, jolloin minun hyvinvoinnistani ja turvallisuudesta ei välitetty tarpeeksi ja minulle tapahtui jotakin traumaattista, josta äiti ilmeisesti nyt kantaa syyllisyyttä. Itse olen työstänyt tämän trauman mm. psykiatrisessa sairaaanhoidossa ja päästämällä irti menneestä. Mulla menee nyt hyvin, olen vakityössä ja vaikka miestä ei ole, pärjään. Työn puolesta olen välillä niin väsynyt etten jaksaisi olla valmiustilassa vastamaassa puhelimeen. Olisi ihanaa joskus vaan olla omissa oloissa, mennä ulos miten huvittaa ja olla stressaamatta puhelimesta.
Pitäisi sitten varmaan hankkia se mies, jotta äiti rauhoittuisi. En nää muuta vaihtoehtoa, sillä muuten hän vetää marttyyrilinjalle ja sitten kaikilla on paha mieli ja minulla kamala syyllinen olo.
Kommentit (40)
sama täällä, joskus vaan sanon et soitettiin jo aamul en nyt jaksa keskustella tai voi laittaa viestin älä soita nukun just.tms.vaikeaa jos äiti kiva ihminen mut vähän läheis riippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt laitat stopin tuohon ja rajat äitilles, mun äiti on ollut ihan samanlainen. Tällähetkellä ollaan oltu monta kuukautta välirikossa, koska hän ei hyväksy sitä että olen laittanut pisteen tuolle pompottelulle.
Se v****sen lapsen rooli vaan täytyy kestää jos haluaa vihdoin kasvaa aikuiseksi.
Mun lapset on parikymppisiä, enkä soittele ollenkaan. Viestejä vaihdellaan. Kyllä on epänormaalia käytöstä, tuollainen äiti saisi katkaista sen napanuoransa lapsiinsa.
Kuusikymppisenä tuo yleensä alkaa helpottamaan.
Äitisi jatkaa tuota niin jauan kuin sallit sen. Hänen ongelmansa on nyt sinun ongelmasi etkä miellyttämällä siitä pääse.
Rajaus napakasti,aloita vaikka kertomalla miltä ahdistelu tuntuu. Marttyyriutta et hyväksy ollenkaan.
Ei tulisi mieleenkään sekaantua aikuisten lasteni elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kamala, olen pahoillani tilanteestasi. Sinun täytyy sanoa äidillesi, että et enää vastaa hänen puheluihinsa ennen kuin käytös muuttuu. Eihän tuollaista kestä kukaan sekoamatta. Olet samaa ikäluokkaa mitä omat lapseni enkä todellakaan soittele heille päivittäin. Viesteillä yleensä hoidetaan kuulumiset ja joskus soitellaan. Äitisi pitää nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja antaa sinulle tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuusikymppisenä tuo yleensä alkaa helpottamaan.
Siihen on aloittajalla vielä yli 30 vuotta. Ihan turhan pitkä aika odottaa omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vaimo on 57 v ja häntä pommittaa oma äiti soittamalla joka päivä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuusikymppisenä tuo yleensä alkaa helpottamaan.
Siihen on aloittajalla vielä yli 30 vuotta. Ihan turhan pitkä aika odottaa omaa elämää.
Jaiks
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen äiti soittaa joka päivä vähintään kerran. Asuu alle 10 km päässä. Mies yli 30 ja äiti ei edes vanha vaan yli 5kymmenen.
Kauheeta! Mun lapset on vähän päälle 20. Soitellaan jos on kiireellistä asiaa, muuten 2-3 viestiä viikossa. Enkä odota että heti pitää vastata viesteihin, jos en suoraan kysy jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et näe muuta vaihtoehtoa, kun hommata se mies...
Miten olisi sanoa : äiti, en halua , että soitat minulle joka päivä.
Tietysti hän soittaa, ei lopeta, koska ei usko sinua. Mutta. Sinä et vastaa. Laitat rajat. Hän on rajaton, ei tajua, että sinulla on oma elämä johon hän ei kuulu ja et ole hänelle tilivelvollinen.
Tiedätkö, sinun tulee kasvaa nyt aikuiseksi, äitisi ei muutu. Tuo on Häneltä kontrollia ja häiriökäytöstä. Ei aikuisen ihmisen tarvitse kertoa yhtään kenellekään milloinka tulee kotiin vai tuleeko.
Tuo ei ole välittämistä ja teinivuosien välinpitämättömyyden kompensointia. Se on silkka palturia.Tuo on kontrollia aikuisen ihmisen elämästä, hyvyyteen verhottuna, eli itseasiassa silkkaa pahuutta ja manipulointia. Oma olosi tämän kertoo, sinua ahdistaa ja et jaksa. Kuuntele oma oloasi ja usko itseäsi, äläkä kontrolloivat äitisi välittämis sepustuksia. Sinua ahdistaa syystä, Eikä ihme, meno on sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oma vika, jos alistutte tuollaiseen. Samanlaista pommitusta se on minullakin ollut, tällä hetkellä äitini eikä sisarukseni edes tiedä numeroani. Minulla on oikeudenkäynti alkamassa, ja vaikka tiedän sen voittavani, olen aivan loppu. Olen tehnyt niiiin sairaan paljon töitä, kuukausitolkulla, tämän asian eteen viemiseksi. Samalla yrittänyt opiskella, tehnyt työkeikkoja, hakenut töitä, käynyt haastatteluissa, pitänyt huolen kodista... Jos tähän päälle pitäisi vielä kestää äidin pommitusta, tulisin aivan seinähulluksi. Tarvitsen nyt omaa rauhaa, enkä muutenkaan voi sietää pommitusta.
Samoin silloin harvoin, kun olen erehtynyt sopimaan tapaamisen äidin kanssa, hän on pommittanut monta kertaa ja kysellyt että missä menen, milloin lähden, ei hetken rauhaa valmistautumiseen. Enää en käy hänen kanssaan missään.
Kuuntele itseäsi: pitäisi raportoida ainakin kerran päivässä..
Herää. Tuo ei ole oikein sinua kohtaan. Äitisi toimii väärin. Tiedätkö, äidit toimivat toisinaan törkeästi.
Lopeta hänen pillin mukaan eläminen. Elä omaa elämää. Suuttuu kyllä, kestä se ja oma syyllisyytesi, mikä nousee. Se on väärää syyllisyyttä.
Aidon välittämisen tunnistaa, se ei ahdista tai aja nurkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kauheeta! Mun lapset on vähän päälle 20. Soitellaan jos on kiireellistä asiaa, muuten 2-3 viestiä viikossa. Enkä odota että heti pitää vastata viesteihin, jos en suoraan kysy jotain.
Eli noin 68 kertaa viikossa... Sorry, sarkasmini.
Et odota, että heti vastaavat, paitsi jos on kiireellistä asiaa. Kiinni pitävien äitien asiat on aika usein todella kiireellisiä, ja odottavat heti vastausta. Tikusta keksitään kiire asiaa vaikkapa 10 kertaa viikossa. Koska on niiiin tärkeetä ( oikeesti ei ole tärkeetä kenellekään muulle kuin sille äidille, joka ei kykene päästämään irti).
2-3 viestiä viikossa, niin aika usein vastauksiakin tulee. Miten reagoit, jos lapselta ei kuulu vastausta ollenkaan?
En sano, että olet tälläinen kiinni pitävä äiti, mutta nuo argumentit sopivat hyvin myös kiinnipitävän äidin suuhun, joka ei itse käytöstään huomaa.
Äitien kannattaisi ottaa välillä se linja parikymppisten lastensa kanssa, että antavat olla. Odottaisivat, että lapsi ottaa yhteyttä ja antaisi tällä luvan ns sanella sen yhteydenpidon määrän.
Paljastan sulle salaisuuden:
Kun löydät miehen, äitisi ei tule lopettamaan yletöntä yhteydenpitoa siihen. Silloin nousee esiin uusi syy yhteydenpidolle: kenties äitisi ”sairastuu”. Tai sattuu jotain muuta aivan kamalaa, jonka vuoksi sinun täyttyy pitää tiiviisti häneen yhteyttä.
Tämä voi kuulostaa julmalta, ja voit itse kokeilla onko asia näin, jätät vaan asiat ennalleen. On vaikea uskoa äidistään moista.
Kuitenkin, se mitä kirjoitat kertoo karua tarinaa. Joillekin äideille on ääri vaikea päästää irti. Eivät he tee sitä, he halua itsekkäästi lapsen elävän heitä varten. Lapsen täytyy tehdä se työ ja itsenäistyä ja kasvaa erilliseksi rajalliseksi ihmiseksi.
Nyt sinulla on siihen hyvä hetki. Jos jatkat noin, jossain kohtaa sinulla menee hermo oikeasti ja silloin äitisi saattaa aidosti olla avun tarpeessa.
Kaksikymppisenä on erittäin hyvä aika ottaa oma tila ja elämä haltuun. Se on sinun tehtävä nyt, itsenäistyä. Nyt olet kuin pikku tyttö, raportoit äidille kulkemiset, että on turvallisesti kotona. Jos teet tämän vaikean työn nyt ja irtautunut, kun on sen oikea aika, Välit ehtii palautua siihen mennessä, kun äitisi on sairas ja heikko.
Tämä kaikki ei ole sinun syy! Äitisi ei ole oikein osannut olla tasapainoinen äiti tässä asiassa. Ihanne äiti päästää lapsensa irti ja lapsi saa itsenäistyä rauhassa, ilman kiviriippa äitiä lahkeessa roikkumassa.
Toivoisin, että asian vois tehdä hellästi ja satuttamatta toista, mutta en usko, että se onnistuu. Nyt äitisi satuttaa sinua, eikä juuri välitä. Mitä se sinulle kertoo? Eikö sinulla ole oikeus ja ensisijainen velvollisuus pitää huolta itsestäsi?
Minulla, äidilläni ja siskollani on wa-ryhmä, ja kyllä me ilmoitellaan liikkeistämme päivittäin! "Menen uimaan/kokoukseen/elokuviin/päiväunille, joten en vastaa pariin tuntiin." Meille tuo on ihan normaalia kommunikointia. Eikä kyse ole siitä, että 70-vuotias äiti kyttäisi yli 40-vuotiaita lapsiaan tai toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla, äidilläni ja siskollani on wa-ryhmä, ja kyllä me ilmoitellaan liikkeistämme päivittäin! "Menen uimaan/kokoukseen/elokuviin/päiväunille, joten en vastaa pariin tuntiin." Meille tuo on ihan normaalia kommunikointia. Eikä kyse ole siitä, että 70-vuotias äiti kyttäisi yli 40-vuotiaita lapsiaan tai toisinpäin.
On normaaleita suhteita, jossa ei kytätä tai vaadita. Silloin voi pitää paljonkin yhteyttä, koska suhteet ovat tasapainossa.
Ap kuvaa ahdistusta, väsymystä ja vitutusta tilanteeseen, jossa kokee, ettei äiti anna olla, että on pakko aikuisen 27 vuotiaan ihmisen raportoida joka päivä äidille tekemisiä ja menemisiä, että äiti ei tajua jättää rauhaan.
Tasapainoisen suhteen tunnistaa siitä, että kun toinen osapuoli tarvitsee tilaa jostain syystä ja ottaa sitä tilaa, toinen ei suutu tai pillastu, vaan antaa sitä- tilaa. Ilman draamaa tai roikkumista.
Ellei tilaa saa, alkaa ahdistaa. Se on normaali reaktio.
Aikuisen tyttären on voitava ottaa etäisyyttä äitiinsä, jos niin kokee. Se, että äiti ei anna tilaa, johtaa siihen, että suhteet menee. Se kuuluisa irti päästäminen takaa sen, että suhteet säilyy.
Alue: Aihe vapaa
Olet KILTTIS