Lue keskustelun säännöt.
Muita lähes kolmekymppisiä, joiden äiti vielä pommittaa puhelimella monta kertaa päivässä?
07.10.2020 |
Pitäisi ainakin kaksi kertaa raportoida itsestään ja jos ei raportoi, niin heti kuvittelee, että jotain on tapahtunut enkä ole kunnossa. Olen yrittänyt sanoa, että olen jo 26-vuotias (jumalauta parin kk:n päästä 27), että rauhoittuisi ja kyllä mä pärjään vaikka ollaankin eri kaupungeissa. Mutta ei. Rauhoittuu kuulemma vasta, kun löydän miehen itselleni pitämään minusta huolta. Saattaa myös heittäytyä täysin marttyyriksi.
Oliskin ok jos kuultaisiin kuulumiset vaikka sen kerran päivässä illalla töiden jälkeen, mutta kun sen lisäksi pitää sanoa vielä hyvät yöt ja jos en vastaa tähän, niin äiti ei nuku. Saattaa epäillä viikonloppuna olenko kotona ja soittaa siinä kymmenen maissa ja jos olen jossain, niin pitää raportoida milloin olen kotona.
Jos vaikka lähden kavereiden kanssa viettämään iltaa, hän saa sen aina selville näillä ns pistareilla, eikä hän sitten nuku koko yönä.
Oon ihan loppu ja suorastaan alkanut vttuuntua, kun tämä on selvästi jotain kompensointia teiniajoistani, jolloin minun hyvinvoinnistani ja turvallisuudesta ei välitetty tarpeeksi ja minulle tapahtui jotakin traumaattista, josta äiti ilmeisesti nyt kantaa syyllisyyttä. Itse olen työstänyt tämän trauman mm. psykiatrisessa sairaaanhoidossa ja päästämällä irti menneestä. Mulla menee nyt hyvin, olen vakityössä ja vaikka miestä ei ole, pärjään. Työn puolesta olen välillä niin väsynyt etten jaksaisi olla valmiustilassa vastamaassa puhelimeen. Olisi ihanaa joskus vaan olla omissa oloissa, mennä ulos miten huvittaa ja olla stressaamatta puhelimesta.
Pitäisi sitten varmaan hankkia se mies, jotta äiti rauhoittuisi. En nää muuta vaihtoehtoa, sillä muuten hän vetää marttyyrilinjalle ja sitten kaikilla on paha mieli ja minulla kamala syyllinen olo.
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Ap mieti niin että nyt äitisi aiheuttaa sinulle pahaa mieltä ja miksi sinun pitäisi antaa hänen tehdä niin?
Miksi sinulle saa toinen tuottaa pahaa mieltä?
Äärimmäinen teko, mutta koska äitisi ei anna sinulle muuten omaa tilaa, niin laita hänet puhelimessa estoon.
Se on silloin hänen asiansa miettiä miksi teit niin ja hakea itselleen uudet tavat toimia ja miettiä missä teki väärin. Välit palautuvat kun hän on läksynsä oppinut ja nirhannut sen laivaköyden paksuisen napanuoran poikki.
Eikös tuon napanuoran voi katkaista se aikuinen lapsikin?
Jos hyvin käy, ap:n äiti menee itseensä ja korjaa käytöstään.
Jos huonosti käy, hän ei sitä tee ja loukkaantuu verisesti loppuelämän ajaksi ja mieluummin pitää katkenneet välit, kuin tyttären, joka ei elä häntä varten, kaikessa hänen hyvinvointia varjellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikähän näitä soittajia vaivaa?
Mt -ongelmat, persoonallisuushäiriöt.
Kohta 40v ystäväni äiti on ihan samanlainen. Ystävä vastaa aina silti äidillensä, ettei huolestu liikaa. Ennen oli aina kauhea kaakatus eli joka päiväinen puhelu, nykyään whatsapissa.
voi eii, voimia ap. sun pitäisi nyt sanoa äidillesi että olis aika alkaa kohtelemaan kuin aikuisena ja että jos sama jatkuu niin joutuu jäähylle. puhelut rajoittaisin 1-3 kertaa kuukaudessa ellei oo oikeesti jotain asiaa, ja jos sitä asian tärkeyttä käyttää ns hyväksi niin jäähy ja rajoitetaan taas.
Tiiän et on vaikee olla vastaamatta kun alkaa omatunto painaa mut sun pitää nyt laittaa itsesi prioriteetiks.
Mun äiti kohteli mua myös kun lasta, muutti naapuriin ja tunki kylää tylyttämää ja siivoamaa. Pahinta oli se mussutus miten se puhu ku ihan pienelle vauvalle🙄 nyt 3kk välit pois ja vielä yrittää kaikkensa et sais jotain kontaktii mut ei onnisu ja mielenterveys säästyy!
ehdota äidillesi jotain terapiaa joka auttaisi pääsemää yli tosta?
Äitisi ei tosiasiassa ole huolissaan sinusta, vaan pelkää että joutuu itse kuulemaan, että sinulle on sattunut jotakin ikävää ja että joutuu itse kokemaan kauhua, jota on vaikea käsitellä. Kyse on hänen traumastaa, joka pukeutuu sinusta huolehtimiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soittaispa. Ei soita koskaan muuta kuin vahingossa. Onneksi mummo sentään pommitti joka päivä puhelimella silloin kun eli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mieti niin että nyt äitisi aiheuttaa sinulle pahaa mieltä ja miksi sinun pitäisi antaa hänen tehdä niin?
Miksi sinulle saa toinen tuottaa pahaa mieltä?
Äärimmäinen teko, mutta koska äitisi ei anna sinulle muuten omaa tilaa, niin laita hänet puhelimessa estoon.
Se on silloin hänen asiansa miettiä miksi teit niin ja hakea itselleen uudet tavat toimia ja miettiä missä teki väärin. Välit palautuvat kun hän on läksynsä oppinut ja nirhannut sen laivaköyden paksuisen napanuoran poikki.
Eikös tuon napanuoran voi katkaista se aikuinen lapsikin?
Jos hyvin käy, ap:n äiti menee itseensä ja korjaa käytöstään.
Jos huonosti käy, hän ei sitä tee ja loukkaantuu verisesti loppuelämän ajaksi ja mieluummin pitää katkenneet välit, kuin tyttären, joka ei elä häntä varten, kaikessa hänen hyvinvointia varjellen.
Ensinhän sen napanuoran katkaiseekin se tytär kun laittaa äitinsä estoon. Sen jälkeen äiti toivottavasti katkaisee sen napanuoran omasta päästään. Se vaan täytyy tehdä ja äidin ei auta verisesti loukkaantua ja katkaista välejä poikki jos meinaa säilyttää välit tyttäreensä jatkossakin ja vieläpä parempina. Se on nyt nimenomaan äidillä se kasvun paikka ja hänen pitää käsitellä asia ja mennä itseensä, miettiä miksi minut on estettty. Hakea siihen vaikka keskusteluapua. Aikaa siinä voi mennä kuukausia tai muutama vuosi riippuen siitä miten äiti alkaa asiaan suhtautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisit kiitollinen että joku välittää.
Olen 40v perheenäiti ja mun äiti soittaa mulle joka päivä 3-5krt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mieti niin että nyt äitisi aiheuttaa sinulle pahaa mieltä ja miksi sinun pitäisi antaa hänen tehdä niin?
Miksi sinulle saa toinen tuottaa pahaa mieltä?
Äärimmäinen teko, mutta koska äitisi ei anna sinulle muuten omaa tilaa, niin laita hänet puhelimessa estoon.
Se on silloin hänen asiansa miettiä miksi teit niin ja hakea itselleen uudet tavat toimia ja miettiä missä teki väärin. Välit palautuvat kun hän on läksynsä oppinut ja nirhannut sen laivaköyden paksuisen napanuoran poikki.
Eikös tuon napanuoran voi katkaista se aikuinen lapsikin?
Jos hyvin käy, ap:n äiti menee itseensä ja korjaa käytöstään.
Jos huonosti käy, hän ei sitä tee ja loukkaantuu verisesti loppuelämän ajaksi ja mieluummin pitää katkenneet välit, kuin tyttären, joka ei elä häntä varten, kaikessa hänen hyvinvointia varjellen.
Ensinhän sen napanuoran katkaiseekin se tytär kun laittaa äitinsä estoon. Sen jälkeen äiti toivottavasti katkaisee sen napanuoran omasta päästään. Se vaan täytyy tehdä ja äidin ei auta verisesti loukkaantua ja katkaista välejä poikki jos meinaa säilyttää välit tyttäreensä jatkossakin ja vieläpä parempina. Se on nyt nimenomaan äidillä se kasvun paikka ja hänen pitää käsitellä asia ja mennä itseensä, miettiä miksi minut on estettty. Hakea siihen vaikka keskusteluapua. Aikaa siinä voi mennä kuukausia tai muutama vuosi riippuen siitä miten äiti alkaa asiaan suhtautua.
Niin, näin se menee, jos se äiti on kehityskelpoinen, eli kykenee kasvuun ja oman käytöksen
arvioimiseen ja muuttamaan tapojaan, asettumaan toisen asemaan.
Sitten on ne äidit, jotka ei tähän kykene. Se on se heidän tapa kaikessa, tai ei ollenkaan. Lapset on heitä ja heidän tarpeita varten. Ellei lapsi tätä tajua ja suostu tälle paikalle, välit menee ja ne menee pysyvästi. Se äiti ei jousta. Saattaa hetkellisesti antaa ymmärtää joustavansa, jotta saa pidettyä pidempään otteessaan, mutta todellista muutosta ei tapahdu. Kaikki tai ei mitään vanhempi.
Se on lapselle kova paikka tajuta, että se äiti on valmis mieluummin olemaan ilman yhteyttä, kun joustaisi omasta tarpeestaan saada ne omat tarpeet lapsen avulla täytettyä.
Minulla on ihan samanlainen äiti. Sen lisäksi että yritti kontrolloida minua aikuisena, niin teki sitä kyllä ollessani jo lapsi ja teini. Aina jaksoi hokea, etten pärjää varmasti missään yksin ja jotain pahaa sattuu, täytyy pysyä äitin lähellä.
Muutin nyt kolmekymppisenä ulkomaille. Alkuun pommitti viesteillä monesti päivittäin, tuli kilometrin pituisia viestejä jossa raportoi perheen asioita kotoa, tuli raportointipyyntöjä omista asioista, olisi pitänyt vastailla koko ajan että onko kaikki hyvin. Itsellä oli kiireisiä ja pitkiä päiviä töissä, eikä enää jaksamista näihin pommituksiin. Jossain kohtaa oli pakko olla itsekäs ja ärähtää kunnolla, että nyt loppuu tuollainen toiminta. Että minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa eikä jaksamista vastata hänelle, että osaan pitää kyllä huolen itsestäni. Kun olin sitten ärähtänyt ja suuttunut pari kertaa, homma alkoi helpottaa.
Nykyään laitellaan kyllä viestejä viikottain ja soitellaankin viikottain. Se on ihan kivaa, pysyy kärryillä kotipaikan menoista ja voi kertoa omasta elämästä, ilman sitä turhaa panikointia että "jotain pahaa voi sattua". Se on aika loukkaavaa, jos toinen kuvittelee koko ajan, ettei aikuinen lapsi osaa pitää itsestään huolta. Varsinkin, kun tällaiselle käytökselle ei ole varsinaisesti mitään syytä.
Mutta sanon, että tuo kontrollointi on vain sinun äidistäsi johtuvaa, johonkin hänen ongelmaansa liittyvää. Sitä sinun ei tarvitse ratkoa, vaan nämä ovat asioita jotka hänen täytyy setviä omassa päässään. Kuten jo joku mainitsikin, sinun täytyy laittaa hänelle rajat, muuten tuo ei lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit kiitollinen että joku välittää.
Välittäminen ja toisen kontrolloiminen ovat kaksi täysin eri asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tärkeää tajuta että tuo ei ole normaalia käytöstä. Oma isoäitini oli tuollainen. Soitti äidilleni useita kertoja päivässä ja jos puheluihin ei vastannut, tuli käymään. Opin jo lapsena että mummolle ei voi kertoa oikein mitään. Tätiini tämä ei ole ollut oikein väleissä ainakaan sinä aikana kun minä olen ollut elossa, juurikin tuon kontrolloinnin ja vouhkaamisen takia.
Tämä keksi kauhuskenaarioita ja ihan ihmeellisiä valittamisen aiheita kaikesta, saattoi jankata vaikka koko vierailuni ajan että sillä sinun kaverillasi "Pirjolla" on astma sen takia koska tämän vanhemmat grillaavat niin usein. Haukkui ihmisten ulkonäköä, töitä, asuntoja, ihan kaikkea minkä keksi. Kun pääsin opiskelemaan toiseen kaupunkiin, sekosi äidilleni ihan totaalisesti ja soitti siis oikeasti huutopuheluita että et päästä HÄNEN lapsenlastaan mihinkään toiselle puolelle Suomea. Käytti muuten myös tuota unettomuutta syyllistämisessä aina.
On ollut jotenkin korjaavaa tajuta että tällä oli todellakin joku luonnehäiriö jota ei vaan ikinä diagnosoitu koska, no, ei ennen sellaisia ajateltu. Joku oli vaan vähän hankala ja siinä se. Hän muuttui muuten huomattavasti rauhallisemmaksi sairastuttuaan muistisairauteen. Oli outoa, mutta kai se sairauden tuoma luonteenmuutos voi olla sellainenkin.
Vierailija kirjoitti:
Mun vaimo on 57 v ja häntä pommittaa oma äiti soittamalla joka päivä
Meillä tuo soittorumba alkoi, kun äidillä alkoivat pahenevat pääkopan ongelmat lähempänä 80 v. Nyt on onneksi hoitokodissa.
Vierailija kirjoitti:
Olisit kiitollinen että joku välittää.
Tuo ei ole välittämistä vaan sairaalloista kontrollintarvetta.
Huh huh, sun pitää opetella laittamaan rajoja äidillesi, hän on rajaton. Läheisriippuvainen taitaa olla. Kuulostaa todella kuormittavalta.
Olen saman ikäinen ja oma äitini ei luojan kiitos ole tuollainen tai samalla tavalla rajaton, mutta kyllä mua kuormittaa kun se soittaa lähes joka päivä. Usein ei ole mitään asiaa, ihan muuten vaan soittaa. Ymmärrän että on yksinäinen jne. mutta kun me nähdään muutenkin sen kerran, pari viikossa :D
Äidilläsi on hoitamaton mielenterveysongelma ja sinun elämäsi jatkuva murehtiminen on pakkoajattelua.
Ap mieti niin että nyt äitisi aiheuttaa sinulle pahaa mieltä ja miksi sinun pitäisi antaa hänen tehdä niin?
Miksi sinulle saa toinen tuottaa pahaa mieltä?
Äärimmäinen teko, mutta koska äitisi ei anna sinulle muuten omaa tilaa, niin laita hänet puhelimessa estoon.
Se on silloin hänen asiansa miettiä miksi teit niin ja hakea itselleen uudet tavat toimia ja miettiä missä teki väärin. Välit palautuvat kun hän on läksynsä oppinut ja nirhannut sen laivaköyden paksuisen napanuoran poikki.