Perheen yhteiset kotityöt, ja katin kontit!

siivous ja kokkaus paljon helpompaa on, kun lapset leikkii sillä välillä omia leikkejään. Mieluummin sitten delegoin heille erillisen tehtävän, jonka saavat itsenäisesti hoitaa, esim. oman huoneen siivous tai kukkien kastelu (meillä lapset eka- ja tokaluokalla)

Ei meillä lapset siivoa ja kokkaa, me vanhemmat niistä huolehditaan. En leiki juurikaan lapsien kanssa, koska en ehdi enkä viitsi. Ei siinä mitään kummempia tekosyitä tarvita.



ps: Salattuja elämiä en katso koskaan.

lapsi pitää olla, jos ei osaa itsekseen leikkiä.

keräämällä kaikki lelunsa. Kummallista, että miten lelut aina leviävät pitkin taloa ja lattioita.



Muuten he laittavat pyykkiä kuivumaan ja taittelevat pyykkejä kaappiin. Keittiön pöydän ja tuolitkin pyyhkivät lapset usein.

Ei kun muksut virikehoitoon, että mamma saa siivota rauhassa... heh.

Täällä yksi töissäkäyvä äiti, joka aina vaan jaksaa ihmetellä näitä ketjuja. Joo me leikitään VAAN viikonloppuisin LAATUAIKANA ja muuten ei muksuja nähdäkään, kun ukko ja mä, molemmat uraa tehdään. Ja perhana, kun siivoukset jää lelujen korjaukseen ja ruoan laittoon, astiat koneeseen, pöytien pyyhkimiseen, kun ihan siivoja käy kerran viikossa...Tarvii laittaa kalenteriin parillle päivälle: leikki lasten kanssa... Hih! Ja ei kyllä katsota salkkareita eikä juuri muutakaan...

Yleensä jaan työt niin, että koululainen valmistaa jälkiruuan kokonaan itse, vähän autettuna. 4-vuotias osallistuu jälkiruuan tekoon esimerkiksi sekoittamalla tai kaatamalla sekaan aineita, samoin pääruuan valmistamiseen. Usein lapset myös kattavat pöydän yhdessä. Ja samalla tietenkin jutellaan niitä näitä ja ollaan yhdessä.



Siivotessa nakkaan pölyrätin lapsen käteen ja pyydän pyyhkimään pölyt vaikkapa omasta huoneestaan, ja kellahdan siksi aikaa samaan huoneeseen sängylle köllimään. Äiti saa hetken huilia, ja samalla voidaan taas jutella niitä näitä. Samoin toimin imuroinnin, moppaamisen jne kanssa, kyllä meillä useimmiten touhutaan joko yhdessä tai vuorotellen,.

lapsi pitää olla, jos ei osaa itsekseen leikkiä.

Mitäpä sitä aikuinen kiinnostumaan oman lapsensa tekemisistä ja innostumaan hänen leikeistään, koskaan.

Tyhjensi tiskikonetta yksi haarukka tai muki kerrallaan ja pyyhki pölyjä ahkerasti. En kokenut tarpeelliseksi "opettaa" hommaa 2-3-vuotiaalle, eikä hänestä varsinaisesti apua tainnut ollakaan. Minä siivosin, ja hän "siivosi" siinä sivussa. Pointti kuitenkin se, että kyllä lapsi jaksoi innostua niistä kotitöistä pidemmänkin aikaa; sen ajan kun itse niitä tein.



Nyt lapsi on jo tokaluokkalainen, eikä siivous enää innosta, mutta esim. ruuan laitto ja leipominen on koko perheen harrastus. Arkena sitä ei oikein ehdi, mutta viikonloppuisin kokeilemme uusia reseptejä, kokkailemme ja joskus leivomme pitkiäkin aikoja. Keittiö on kodin sydän, johon perhe kokoontuu viettämään aikaa. Lapsi mittailee aineksia, keittelee, paistaa ja hämmentää, raastaa parmesania, vaivaa taikinaa. Todella innoissaan ja kärsivällisesti. Samalla juttelemme viikon asiat. Aikuiset saattavat siemaista lasit hyvää punaviiniä, lapsi juo mehua viinilasista. Sitten katamme pöydän hienosti ja sytytämme kynttilöitä.



Kun kysyin lapselta 8-vuotispäivänä, mitä hän haluaisi tehdä (juhlat seuraavana viikonloppuna), vastaus oli, että hän haluaisi tehdä jotain hyvää ruokaa aikuisten kanssa...Teimme lohimedaljonkeja, valkosipuliperunoita ja kääretorttua lapsen pyynnöstä. Kivaa oli.

silloin kun lapset on vielä pieniä. Jonkun kaksivuotiaan kanssa siivoaminen olisi aika hermoja raastavaa, ei siinä viikkosiivous paljoa etenisi.



Mutta isompien lasten kanssa se jo onnistuu. Jos nyt kumminkin ap puhut kotihoidossa olevista lapsista eli pienistä taaperoista ja leikki-ikäisistä, niin joo: eihän se oikeasti mitään yhdessäpuuhailua se siivous ole.

sitä selvästi hauskana yhteisenä ajanvietteenä. Yhteisen ruuanlaiton jälkeen koenkin viettäneeni oikeasti aikaa lapseni kanssa. Siivouksen kanssa on toisin, se on sellaista pakkopullaa lapselle, että en kyllä voi väittää sen korvaavan yhteistä peli- tai lukuhetkeä...