Lue keskustelun säännöt.
Miksi avun pyytäminen on yleensä niin vaikeaa, vaikka ihmiset ihan selvästi tykkäävät auttamisesta?
06.10.2020 |
"Hädässä ystävä tunnetaan" ja "Yksin ei ole vahvin" ovat molemmat yhtä totta. Avun saaminen ja auttaminen ovat Lauantaifiikan keskusteluaihe. Nyt on aika rinta rottingilla kertoa omista auttamisistaan, ja myös rohkeudesta avunpyyntöön.
* Miten sinä autat toisia?
* Oletko kuukausilahjoittaja jossakin hyväntekeväisyysjärjestössä?
* Oletko aina valmiina auttamaan ystäviäsi, tai jopa ventovieraitakin?
* Entä oletko itse tarvinnut apua ja rohkeasti uskaltautunut pyytämään sitä?
Miksi avun pyytäminen on yleensä niin vaikeaa, vaikka ihmiset ihan selvästi tykkäävät auttamisesta? Siitähän tulee hyvä mieli, kun pystyy auttamaan toista!
Kommentit (4)
Onkohan se se, että itse pyytäessä on asemassa, jossa voi ns. menettää kasvonsa? Siis vaara ei ole konkreettinen, mutta ihminen vaistomaisesti välttelee häpeää?
Mä en auta millään erityisen korkealentoisilla tavoilla, mutta olen arjessa avulias ihminen. Esim. ratsastusharrastuksessani autan pyytämättä toisia, mutta en tee siitä numeroa. Mutta kun olen itse avulias, kehtaan myös pyytää toisilta apua ilman häpeää. Mulle myös tarjotaan herkästi apua, koska mulla on sellainen maine, että jeesaan mielelläni toisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eivät todellakaan auta. Suurin osa häipyy jopa vaikean sairauden edessä, koska minäminäminä.
Sama juttu kuin opportunistien kanssa, ei ne tule tyrkylle vaan odottavat että itse menet.
Kyllä autan ihmisiä. Enimmäkseen taloudellista apua, mutta kyllä auttaisin siivouksessa, muutossa ym. Ei vain kukaan ole koskaan pyytänyt. Rahallakin olen auttanut vieraita.
Itse en pyydä apua. On hankalaa ja sitten joskus kun olen uskaltanut pyytää niin on kieltäydytty.