Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olisikohan meidän parempi erota?
16.04.2009 |
Tämä avioliitto tuntuu niin raskaalle, koska mieheni on ihan jatkuvasti tyytymätön minuun, eikä lapsetkaan kelpaa...
Me ollaan miehen kanssa niin eri luonteiset. Hän on pedantti ja nipo, halveksii kaikkia jotka eivät osaa täydellisesti kaikkea ihan neuvomatta, rähjää ja räyhää jatkuvasti että me ja varsinkin minä aiheutamme hänelle koko ajan työtä ja ongelmaa kun pitää korjailla meidän jälkiämme emmekä me ja varsinkaan minä tee yhtään mitään muuta kuin sotkemme ja makaamme. Hänelle esineet ja koneet ovat ne ensisijainen asia, joista pitäisi pitää huolta, ihmisten tunteista hän ei tunnu välittävän pätkääkään.
Minä taas olen suurpiirteinen ja aika tehoton luonne. Myönnetään että käsissäni koneet helposti särkyvät, teen kolhuja autoihin, astiat jäävät aamulla pöytään, pöydällä on iso pino vaatteita odottamassa silitystä. Olen lisäksi masennukseen taipuvainen, jolloin en saa sitäkään vähää tehtyä. Mutta masentuneisuuteen ei lainkaan auta se jos tuntee että ei tule koskaan hyväksytyksi. Aina on sanomista ja haukutaan tyhmäksi ja luuseriksi ja laiskaksi. Mitkään omat mielipiteet ei ole hyviä, pitäisi olla vaan miehen pikku apulainen. Lapsetkin ovat aina helpottuneita kun isä on poissa, eivätkä he ikinä käänny hänen puoleensa asioineen.
Ollaan oltu jo 16 vuotta naimisissa eikä missään vaiheessa olla oikein löydetty sitä yhteistä säveltä. Otin hänet koska hän oli kunnollinen ja vaikutti sopivalta isäksi, sillä lapsia halusin. Niitä onkin viisi. Pärjäisin kyllä yksinkin lasten kanssa, mutta taloudellisia huolia se toisi lisää. Kaikkein eniten toivoisin että mies kuolisi - olisin silloin kunniallinen leski, isot asuntovelat saisi vakuutuksista anteeksi ja ei tarvisi osittaa omaisuutta.
Mies kyllä elää niin stressaantuneesti, että saattaahan tuo kuollakin sydäriin tai auto-onnettomuuteen, mutta jaksanko odottaa siihen vai pitäisikö vaan ruveta puuhaamaan eroa?
Kommentit (14)
voi elää hyvässä lykyssä vielä vaikka 40 vuotta. Aika kauan saisit odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat ikähaitarilla 4-14v.
Vanhimmat aina kysyvät onko iskä kotona ja tuulettavat riemuissaan jos ei ole (on onneksi aika paljon työmatkoilla). Ja nuorinkin saattaa istua aamupalapöydässä iskän kanssa ja tulla yläkertaan pyytämään multa vaikka lisää muroja. Kun kysyn että miksi ei voi pyytää isältä joka istuu samassa pöydässä, niin ei kuulema uskalla...
Silti ero on aika iso kynnys. Olen aina ajatellut ettei erota kun kerran on naimisiin menty. Mutta täytyy myöntää että voin vuosi vuodelta huonommin tässä suhteessa. En tiedä kauanko jaksan.
t. ap
Lue ap ajatuksella oma tekstisi. Jos todella seisot kirjoittamasi takana, miksi jäisit liittoonne? Ositukset ym. ovat toki ikäviä juttuja, mutta onko niiden välttäminen riittävä syy pysyä naimisissa?
oletit, että miehesi oli hyvä isä, niin oliko hän hyvä isä ekalle ja tokalle lapselle, vai miksi teit hälle vielä lisää lapsia?
Mutta käytännössä hänellä on aina ollut joku "iso projekti" kesken johon hän on tarvinnut omaa aikaa eikä ole joutanut hoitamaan lapsia. Ja käytännössä hänen filosofiansa on se, että lapsia ei hoivata, vaan lapset saavat oppia järjestämään ympäristön hänelle itselleen mukavaksi - siis käytännössä siivoamaan koko ajan ja osallistumaan töihin joita hän määrää. Minä en nyt toki lasten tekemistä sen tähden kesken heittänyt kun juuri lapsia saadakseni hänet nainkin. Eivät lapset ole minulle rasite, päin vastoin, heiltä ole saanut sitä rakkautta, jota ilman jäään parisuhteessani. Ilman lapsia en olisi taatusti jaksanut ollenkaan.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on laiska, masentunut, tehoton... en minäkään mikään super-ihminen ole, en perfektionisti tms., mutta joku järjestys on oltava kun on lapsia ja laskuja.
En kyllä tiedä miten neuvoa, jotenkin niitä erojakin on niin paljon ja "turhasta".
Jos kuitenkin eroa harkitset, niin järjestele se hyvin edeltäkäsin, hanki vaikka koulutus ja laita rahaa syrjään...
Ennen kuin istut odottamaan että se kuolee, kokeilepa vaikka puoli vuotta seuraavaa:
Ota projektiksi vaikka hammasta purren hoitaa se koti, pyykit ei kasaantuisi, lapset ohjaisit siivoamaan aina pöydän aterian jälkeen ja viemään omat pyykkinsä koriin ja sitten puhtaat paikoilleen.
Ottaisit siitä oikein projektin lasten kanssa, näyttäisitte sille isännälle että kyllä teiltä lähtee.
No, isännän vaatteet voitte hyvin jättää hoitamatta, kai hän ne tekee viimeisen päälle itse...
Kun toista ei voi muuttaa niin voi yrittää itse muuttua. Sillähän voi ääni muuttua kellossa. Jos ei, niin tiedät ettei se ainakaan asiasta kiukuttele, ja voit miettiä sitä eroamista uudemman kerran. Lisäksi siihen mennessä teille lasten kanssa on tullut uudet rutiinit siinä kodin hoidossa, koska erottua elätte muutoin sikolätissä, koska et millään yksin pysty hoitaan 6 hengen taloutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä olen kuitenkin se joka pitää perheen pyörät pyörimässä, hoitaa laskut, siivoukset, harrastukset ja lasten kaikki asiat. Mies siis voi tehdä jotain harrastuskuljetuksia tms jos häntä "käskee", mutta "naama norsunvitulla". Väittää esim joutuvansa koko ajan siivoamaan meillä, mutta en ole paljon mitään sellaista huomannut, minä ne lähes kaikki hoidan, kamalan jäkätyksen säestämänä.
On mulla yliopistokoulutus ja töitäkin, muttei vakivirkaa kun olen ollut niin pätkittäin töissä. Pitäisi oikeastaan opiskella vähän lisää. Puolentoista vuoden lisäkoulutuksella saisin taatusti töitä. Mutta kun ei millään löydy energiaa perheen ja töitten lisäksi... Rahaa meillä ei kyllä saa mihinkään jemmaan, kaikki menee mitä tulee...
ap taas
t. ap
Mä kerron mikä auttaa. Lähdet ainakin kolmeksi yöksi pois kotoota ja ostat jääkaappiin vain ruuat.
Voin sanoa, kun tulet takaisin, niin miehesi on hiljaa ja haukkuminen loppuu.
Tietyn ajan päästä uusit tempauksen, jos muisti hiipuu.
Toimi meillä ja kohta tulee uusinta toteutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä laiska ole, vaan luulet olevasi, koska miehesi sitä sinulle jauhaa kokoajan.
Kuule kun pyörittää 5 lasta, niin ei siinä laiska kerkee olemaan, se on varma.
Tollainen jatkuva sättiminen vie itsetunnon ja tiedän sen kokemuksesta.
T. äiti joka lähti kotletin paiston jälkeen.
Ps. todella paha asia, jos lapset pelkää isäänsä, eikä kuopus muroja uskalla pyytää.
tähän ei paljon tarvi mun lisätä, suoraan meidän elämästä!!
alussa tuntu, että vastakohdat täydentää toisiaan, mutta enää en jaksa.. 8v yhteiseloa takana.
mikään ei riitä miehelleni.. tänään olin siivonnut, tehnyt ruuan, lämmittänyt talon, käynyt kaupassa, vaihtanut verhot, siivonnut koiran häkin ja hoitanut vauvaa.. mutta ei riittänyt. ensimmäinen asia, mitä mies sanoi töistä kotia tullessaan, että miksi en kolannut pihaa.. niin, ja lunta tullu tosiaan 3cm.
ei enää jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ps. todella paha asia, jos lapset pelkää isäänsä, eikä kuopus muroja uskalla pyytää.
vaikka miten on vauvakuume ja tykkää lapsista, niin vois kai vähän miettiä, että millaisiin oloihin niitä tehtailee, eli ajattelee myös tulevia lapsia eikä vain itseään. Itse myös pienenä pelkäsin isääni ja olin iloinen, jos hän lähti työmatkoille, ei muuten ollut kivaa elämää se.
ja kyllä tosiaan minäkin saan kuulla olevano tyhmä ja luuseri, jos hän saa minut itkemään.. kuulemma luuserit alkaa näin herkästi pillittää.
ja toisaalta hän osaa olla niin ihana, kukaan ei usko millainen hän kotona voi olla! ilkeä, häikäilemätön tyranni.. muille kyllä lepertelee.
itse en hänen kuolemaa toivo, mutta löytäisi jonkun toisen naisen ja lähtisi pois.
t. olinkohan 14..
Alue: Aihe vapaa
Alkaa teillä varmaan oleen jälkikasvu sen ikäistä, että osaavat sanoa miltä tuntuu. Miehesi kuulostaa tyrannilta. Mitä se tekee sun henkiselle hyvinvoinnille?
Kerro miehellesi mitä ajattelet, ehkä se herää todellisuuteen.